Uusimmat

Metal Gear Solid V: Ground Zeroes (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

02.04.2014 15:30 Mats Kyyrö

Tekijä: Kojima Productions
Julkaisija: Konami
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1
Muuta: Hylly- ja latauspeli, hinta 20-35 euroa
Kotisivu: http://metalgearsolid.com
Arvostelija: Mats Kyyrö

Joskus vaikuttaa siltä, että Hideo Kojiman elämäntyö, Metal Gear Solid -pelisarja, on paisunut tarpeettomankin isoksi. Siitä on tullut yksi pelimaailman tunnetuimpia brändejä, joka tuntuu vuosi toisensa jälkeen olevan tavalla tai toisella pelaajien huulilla. Siksi onkin hurjaa todeta, että jos uudelleenjulkaisuja ei lasketa, Snaken seikkailuja on viimeksi nähty kotikonsoleilla kuusi vuotta sitten julkaistussa Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriotsissa.

Sen jälkeen sarjan historiaa on avattu vain vuonna 2010 PlayStation Portablelle ilmestyneessä Peace Walkerissa, jonka ensijulkaisu meni länsimaissa valitettavasti monelta pelaajalta ohitse. Sittemmin peli on onneksi saatu myös PS3:n ja Xbox 360:n latauskauppoihin, ja sitä voi suositella äärimmäisellä lämmöllä kaikille pelisarjan faneille.

Metal Gear Solid V: Ground Zeroes on siis pitkän odotuksen päätös ja samalla ensimmäinen maistiainen tulevasta. Ground Zeroes ei nimittäin ole kokonainen peli perinteisessä mielessä, vaan ainoastaan lyhyt demo ja samalla preludi ensi vuonna ilmestyvälle The Phantom Painille. Konamin päätös myydä Ground Zeroesia sen lyhyestä kestosta huolimatta on herättänyt paljon hyvin perusteltua kritiikkiä internetissä, ja itse peli onkin välillä jopa jäänyt tästä heränneen keskustelun varjoon. Todetaan siis alkuun, että koska Konamin (20 euron) hinnoittelupolitiikasta on jo kirjoitettu monessa paikassa paljon paremmin kuin itse osaisin asiaa ruotia, en aio pureutua hintakysymykseen tällä kertaa enempää. Sen sijaan arvioin pelin puhtaasti sisällön perusteella.

Takaisin nollapisteeseen

Ground Zeroes heittää pelaajan jälleen legendaarisen Big Bossin, eli Metal Gear Solidin kaanonissa sen alkuperäisen Snaken tyköistuviin maihareihin. Pelin tapahtumat seuraavat suoraan Peace Walkeria, jonka tunteminen on Kojiman tarinakoukerot tietäen melkein pakollista, jotta pääsisit kärryille Ground Zeroesin tapahtumista. Pelin päävalikosta löytyy kuitenkin tarvittaessa myös kymmensivuinen tiivistelmä aiemmista tapahtumista, joskin se sisältää ainoastaan Peace Walkerin tarinan merkittävimmät käänteet.

Eletään siis kylmää sotaa 70-luvun puolivälissä. Maailma on edelleen suurvaltojen pelikenttä ja sotilaat sen nappuloita. Samana sateisena yönä kun Big Bossin ja kumppaneiden johtaman sotilasvaltion on määrä ottaa vastaan IAEA:n ydinasetarkastajat, on mies itse suorittamassa salaista tehtävää Kuuban rannikolla sijaitsevalla vankileirillä. Ground Zeroesin lyhyen pääjuonen kattavassa tehtävässä on tavoitteena hiipiä sisään Camp Omegaan, hommata ulos kaksi vankia ja paeta helikopterilla. Se miten operaatio käytännössä toteutetaan, on kuitenkin aiemmista MGS-peleistä poiketen täysin pelaajan käsissä.

Camp Omega on arviolta noin reilun neliökilometrin kokoinen hiekkalaatikko, joka kattaa sotilastukikohdan ja hiukan maastoa sen ympäriltä. Sotilaat liikkuvat ja partioivat aluetta uskottavasti, keskustelevat toistensa kanssa, ajavat ajoneuvoja ja raportoivat liikkeistään komentokeskukseen luoden illuusion oikeasta elävästä ympäristöstä perinteisten tarkasti ennalta määrättyjen hiiviskelykokemusten sijaan. Snake voi navigoida alueen läpi vapaasti ja onkin vanhoista vuosistaan huolimatta ketterämpi kuin koskaan. Avoin maailma ja mahdollisuus kiivetä lähes minkä tahansa esteen päälle ovat paitsi kauan kaivattuja parannuksia itse pelisarjaan, myös raitis tuulahdus toisiin viimeaikaisiin hiiviskelypeleihin verrattuna. Thief ja Splinter Cell: Blacklist jäävätkin tässä suhteessa selviksi kakkosiksi.

Hyvästi pohjattomat taskut!

Uuden ketteryyden vastapainoksi menneitä ovat sarjan perinteiset tutkat, äänimittarit ja muut hilavitkuttimet, jotka on tällä kertaa korvattu kummallisen anakronistisella iDroid-hologrammikännykällä. iDroid toimii sekä aiemmista osista tutun radion korvikkeena, että myös karttana ja yleisenä tietopankkina. Radiossa puhuminen tai iDroidin selaaminen eivät keskeytä peliä, joten pelaajan täytyy pitää ympäristöään silmällä kaiken aikaa myös etenemisreittiään suunnitellessaan. iDroidia voi käyttää myös oikean maailman älylaitteilla ja se löytyy Android- ja iOS-alustalle.

Snake ei enää myöskään voi kantaa mukanaan rajatonta arsenaalia, vaan aseet ja laitteet on jaettu neljään lokeroon, joista kussakin voi olla vain rajoitettu määrä esineitä. Aseet myös ilmestyvät fyysisesti Snaken matkaan, joten esimerkiksi massiivisen singon kantaminen olalla tekee pelaajasta paljon helpomman huomata. Jokaisen tehtävän alussa mukana ovat yönäkölasit, rynnäkkökivääri sekä nukutuspistooli. Sotilastukikohtaan on tietenkin kätketty huima liuta muita aseita ja varusteita, joiden etsiminen ja leikkiminen on iso osa Ground Zeroesin charmia.

Leikkikentästä tekee entistä kiinnostavamman se, miten viholliset reagoivat pelaajan läsnäoloon. MGS-pelisarjassa on aina nähty vaivaa sen eteen, että vartijat toimisivat mahdollisimman uskottavan sotilaallisen protokollan mukaan, ja Ground Zeroes on tähänastisista yrityksistä paras.

Viholliset huomioivat pienetkin epäilyttävät tapahtumat, tutkivat ja raportoivat ne, sekä hälyttävät tarvittaessa myös kavereitaan paikalle. Komentopisteen kasvoton komentaja käskyttää joukkojaan radion läpi näiden raporttien perusteella, ja siirtelee sotilaita pelialueelta toiselle riippuen pelaajan edesottamuksista. Pienikin lipsahdus ja kuumotusruuvi kääntyy äkkiä kireälle.

Taistelukenttien Kelju K. Kojootti

Snakella ei enää ole käytettävissään erilaisia naamiopukuja, vaan uusi hiippailusysteemi perustuu Thiefin tapaan valoon, maastoon ja välimatkaan. Vartijan epäillessä pelaajan olevan lähellä, ilmestyy ruudulle modernien hiippailupelien tapaan valkoinen symboli, joka kertoo vartijan suunnan ja kuinka pian tämä on tekemässä hälytyksen. Tässä vaiheessa nopea piiloutuminen mahdollistaa vielä tilanteen pelastamisen. Tilanteen voi korjata vielä silloinkin, jos Snake on jo huomattu. Tällöin aika hidastuu hetkeksi, ja pelaajalla on mahdollisuus ottaa henki pois hänet huomanneelta vartijalta ennen kuin tämä ilmoittaa asiasta eteenpäin. Aikaikkuna on kuitenkin todella lyhyt, eikä taito toimi kuin kerran per hälytys. Halutessaan kaikki avusteet voi tietenkin myös kytkeä pois päältä.

Joskus kakka kuitenkin lentää tuulettimeen. Tällöin kaikki viholliset eivät suinkaan tiedä telepaattisesti Snaken piilopaikkaa, vaan ne etenevät tämän viimeisimpään tunnettuun olinpaikkaan tai vastaavat muihin merkittävämpiin häiriöihin. Tämä näkyy loistavasti tulitaisteluissa, joissa viholliset ampuvat realistisesti suojatulta ja yrittävät piirittää alueen, jolla uskovat pelaajan olevan. Se myös mahdollistaa ovelien harhautusliikkeiden tekemisen esimerkiksi etälaukaistavien C4-räjähteiden avulla, mikä tekee pelistä välittömästi hiekkalaatikoiden aatelia. Pelaajan asettamat räjähteet ja muut kapineet eivät nimittäin katoa tai lakkaa toimimasta, olipa välimatka mikä tahansa. Edes kuolema ja edelliseen latauspisteeseen palaaminen eivät pilaa pelaajan Kelju K. Kojootti -tyylisiä suunnitelmia.

Uusien taitojen myötä myös pelin kontrollit ovat uudistuneet, mutta tuntuvat silti tutuilta aiempia Metal Gear Solideja pelanneille. Suurin osa erilaisista liikkeistä ja toiminnoista ovat edelleen ns. context-sensitive, eli tilanteesta riippuvaisia. Toimintojen jakamisella eri näppäinten kesken homma kuitenkin toimii paljon aiempaa paremmin. En kohdannut kuin kerran tilanteen, jossa vahingossa tein väärän toiminnon – joskin tuolloin se kävi melko ankarasti hermoille. Kenen mielestä oli hyvä idea, että sama nappi saa Snaken vaihtoehtoisesti hyppäämään alas vartiotornista tai kytkemään sen valot pois päältä? Kaikkiaan Snaken ohjaaminen on kuitenkin sulavaa ja kontrollit tuntuvat erittäin luontevilta.

Sota ei ole vitsin asia

Kojima on useaan kertaan julistanut, että hän aikoo viedä Metal Gear Solidin tarinan entistä vakavampaan suuntaan, tavoitteenaan ravistella tabuja ja ajaa pelejä eteenpäin yhä varteenotettavampana mediana. Samalla myös aikajanalla ollaan tultu niihin vuosiin, jossa fanit odottavat viimein näkevänsä ne muutokset ja juonenkäänteet, joiden myötä Big Bossista tulee pelisarjan pahis. Tätä ennakoiden myös monen sukupolven ajan Snakeja ääninäytellyt David Hayter on vaihdettu 24-toimintasarjasta tuttuun Kiefer Sutherlandiin, jonka väsyneempi ulosanti sekä suoraan peliin mallinnetut kasvonilmeet luovat kuvan sotilaasta, joka on jo kauan sitten menettänyt uskonsa maailmaan. Big Boss on selvästi aivan eri hahmo, kuin se jonka ensimmäistä kertaa näimme Metal Gear Solid 3: Snake Eaterissa.

Myös tarina lunastaa Kojiman lupaukset. Sen enempää spoilaamatta, noin puolitoistatuntinen pääjuoni sisältää enemmän rankkoja kohtauksia kuin koko aiempi pelisarja – osa niistä jopa rohkeampia kuin olen kuunaan peleissä nähnyt. Oma suhtautumiseni uuteen tarinankerrontaan onkin hieman ristiriitainen. Toisaalta arvostan, että Kojima ajaa pelejä eteenpäin vakavasti otettavana tarinankerronnallisena formaattina. Kuitenkin osa minusta jää kaipaamaan aiempien MGS-pelien kepeää tunnelmaa, jossa kuoleman ja kidutuksen uhka sekä filosofinen itsetutkiskelu tarjoiltiin aina reilulla annoksella slapstick-komediaa. Paluuta ei kuitenkaan ole, sillä nykyisessä meiningissä ei enää vitseillä ole mitään sijaa.

Ground Zeroesin ja olettavasti sitä myötä myös The Phantom Painin keskeinen viesti on, että sota on helvettiä. Tarina rakentuu varsin läpinäkyvään vertaukseen nykypäivän sodankäynnistä, tiedustelusta ja Yhdysvaltojen tavasta kohdella vaaralliseksi määriteltyjä vihollistaistelijoita salaisilla vankileireillä. Tätä alleviivataan kaikenlaisilla kauheuksilla, joita tapahtuu niitä vähiten ansaitseville. Viesti menee kyllä perille, mutta välillä herää kysymys siitä, onko tavoitteena vain yksin tabujen rikkominen, eikä niinkään tarinankerronnan edistäminen. Ground Zeroes on valitettavasti kestoltaan kuitenkin niin lyhyt, että sen perusteella on vaikea arvioida tarinan lopullista suuntaa. Siksi haluankin luottaa siihen, että Kojima vetää setin menestyksellä loppuun asti eikä sorru pelkkään shokkiarvon tavoitteluun.

Nälkä kasvaa syödessä

Pelimekaniikkansa puolesta Ground Zeroes on täyden viiden tähden arvoinen. Sitä tehdessä on otettu selvästi huomioon pelisarjan aiemmista osista saatu palaute, ja kerrankin myös hyödynnetty sitä. Grafiikkapuolella peli pyöri testialustalla (PlayStation 3) kiitettävästi, mutta luonnollisesti vanha rauta ei enää pysty ihmeisiin. Tasaisen ruudunpäivityksen vastapainona grafiikka ei yllä Rockstarin hiekkalaatikoiden, Red Dead Redemption saati Grand Theft Auto V:n tasolle. Dynaamiset sade- ja valoefektit, erilaiset sääolosuhteet ja vaihtuvat päivänajat ovat kuitenkin vakuuttavia, ja pääsevät varmasti täysiin oikeuksiinsa uuden sukupolven konsoleilla.

Erityisen huonoa Ground Zeroesissa onkin lopulta vain se, että se loppuu ja lyhyeen. Kuten aiemmin mainittiin, pääjuonen läpi pelaaminen kesti itselläni vain noin puolitoista tuntia, johon sisältyivät myös Camp Omegan ahkera tutkiminen ja huikea pakosuunnitelma, jonka myötä puolet tukikohdasta räjähti taivaan tuuliin C4:n mukana samalla kun itse karkasin helikopterilla auringonnousuun. Sivussa tuli tietenkin katsottua myös reilu vartti välianimaatioita, kuten Kojiman tapaan kuuluu.

Pääjuonen jälkeen peliin aukeaa viisi sivutehtävää, jotka sijoittuvat samalle pelialueelle eri vuorokaudenaikoihin. Näissä tavoitteet vaihtelevat salamurhista sabotaasiin ja tapaamisiin kaksoisagenttien kanssa. Lisäksi kaikki tehtävät voi pelata läpi myös haastavammalla vaikeustasolla. Pelin keston määrääkin pelaajan oma valmius pelata uudelleen samoja tehtäviä, kokeillen erilaisia lähestymistapoja ja etsien uusia salaisuuksia. Pieniä sivutehtäviä ja trialeja ratkomalla voi myös avata yhä lisää aseita ja leluja, joilla tehtäviin saa uutta puhtia. Itselleni peliaikaa on kertynyt reilut kahdeksan tuntia, ja päävalikon mukaan olen suorittanut pelistä vasta 19 prosenttia.

Vaikka pelattavaa siis riittää, ainakin fanille, on Ground Zeroes lopulta kuitenkin vain demo. Sen oli tarkoitus helpottaa pelaajien pitkää odotusta, mutta lopputulos on ainakin omalla kohdallani ollut lähes päinvastainen. Kaikki Ground Zeroesissa on niin lupaavaa, että jään sormet syyhyten odottamaan peliä, jossa pääsen kokemaan saman pelimekaniikan paljon suuremmassa mittakaavassa.

Snaken pelin alussa tokaisema ”Kept you waiting, huh?” tuntuukin sarjan muihin osiin verrattuna lähinnä huijaukselta, sillä tällä kertaa fanien odotus jatkuu vain edelleen.

 

 

Lisää aiheesta

Metal Gear Solid 2 -ennakko (PS2)

Metal Gear Solid 3: Snake Eater (PS2)

Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots (PS3)

Metal Gear Solid: Twin Snakes (GC)

Lue myös

Castlevania: Lords of Shadow 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Dark Souls 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Diablo III: Reaper of Souls (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Nether-ennakko (PC)

Titanfall (PC, Xbox 360, Xbox One)