Metro Redux (PC, PS4, Xbox One)

24.09.2014 14:30 Jukka O. Kauppinen

Tekijä: 4A Games
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, 2,2 GHz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, DirectX 10 -näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://enterthemetro.com
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Metro 2033 ja Metro Last Light olivat Domenkin arvostelijoiden mukaan erittäin hyviä, joskin hieman rosoisia räiskintäseikkailuja. Omalta kohdaltani ne jäivät väliin, vaikka Steamin pelilistalla kumpikin on odottanut jo pitkään vuoroaan. Ja sittenpä kävi kivasti. Deep Silver nimittäin julkaisi molemmat pelit päivitettyinä Redux-versioina.

Mikäpä sen oivempi tilaisuus loikata hienon räiskintäseikkailun syvyyksiin – enkä todellakaan pettynyt.

Jos olet ihan pihalla, niin kerrataan ihan vähän. Metro 2033 oli alkujaan venäläisen tieteiskirjailija Dmitry Glukhovskyn romaani. Ukrainalainen 4A Games loi teoksen pohjalta erinomaisen räiskintäseikkailun, jossa seurataan ihmiskunnan jäämistön elämää, iloja, suruja ja selviytymiskamppailua ydinsodan jälkeen Moskovan metrotunneleihin paenneen väestön muodostamassa yhdyskunnassa.

Metro 2033 -pelistä tuli niin kova yllätyshitti, että julkaisija THQ tilasi jatko-osan, mutta kompastui sitten konkurssiin. Deep Silver osti pelisarjan oikeudet ja julkaisi Last Lightin, joka oli 2033:kin parempi. Tosin Last Light ei enää perustu Glukhovskyn romaaniin, sillä Metro 2034 oli kirjana hyvin erilainen, eikä sovellu lainkaan pelikäsikirjoitukseksi. Niinpä Glukhovsky kirjoitti peliin uuden käsikirjoituksen, joka saattaa päätyä osaksi Metro 2035 –kirjaa. Mutta ei mennä niin pitkälle, vielä.

Metro 2033:sta sanottua:

Sivistyksen rippeiden laitamilla, mutanttien ja aaveiden kansoittamissa hylätyissä tunneleissa vallitsee toisenlainen tunnelma. Ilmassa leijuvat myrkylliset kaasut ja pimeät varjot leikittelevät mielikuvituksella. Jostain kuuluu kolahtelua ja ulvontaa. Pelko valtaa mielen.

On taito tehdä peli tarinan ehdoilla. Odottaa silloin, kun tapahtumat sitä vaativat sen sijaan, että kiirehdittäisiin kohti seuraavaa toimintakohtausta. Vähemmän on enemmän, se, mitä ei näe, pelottaa aidosti.

Maailma, joka on notkahtanut raiteiltaan, tarjoaa näyttämön monenlaisille tarinoille. Ei riitä, että uhka tulee ulkopuolelta. Ihminen taistelee itse itseään vastaan ideologioiden vuoksi. Fasistien ja kommunistien välinen konflikti ei jätä tilaa ulkopuolisille. Väliin jäänyt joutuu valitsemaan, tappaako elääkseen vai pakeneeko varjojen kätkemänä.

Metro 2033 on monta asiaa. Se on pelin keinoin kerrottu tiheätunnelmainen, hillittömän kiehtova tarina. Toisaalta se on myös tiukasti skriptattu putkijuoksu, joka kuljettaa pelaajaa usein liiankin lyhyessä talutusnuorassa. Tekniikka toimii valtaosan ajasta hienosti, ja mahdollisuus läpäistä joitakin kenttiä ammuskelun sijasta hiipimällä tuo matkaan valinnanvaraa.

Metro 2033 Redux

Metro Last Lightista sanottua:

Edeltäjänsä tavoin myös Metro: Last Light on uniikin venäläismielinen peli. Amerikkalaiset olisivat saaneet aihepiiristä irti paljon innostavia puheita ja liehuvia lippuja, mutta ei moisia täällä kaivata. Elämä on paskaa, kaikki on perseestä, eikä se siitä mihinkään muutu. Purraan hammasta, heristetään nyrkkiä kohti yläkerran ukkoa ja painetaan vastatuulessa eteenpäin. Moinen asenne toki näppäilee hellästi myös oman suomalaissieluni kieliä ja on yksi suuri syy sille, miksi Metro iski taas niin kovaa kuin teki.

Maailma on karu ja synkkä paikka, jonka realiteetteja ei kierrellä tai kaarrella. Niinpä meininki voikin olla vähän turhan karua joillekin pelaajille. Alkupään tehtävässä esimerkiksi jahdataan rosvojoukkoa, joka on ryöstänyt aseettoman pakolaissaattueen. Jos pelaaja on tarpeeksi nopea, hän ehtii paikalle ennen raiskauksia ja teloituksia. Jos ei… No, itse ehdin.

Se suurempi tarina käsittelee Artyomin henkilökohtaisen pelastusreissun ohella kieroja kommunisteja, jotka ovat ryhtymässä biologiseen sodankäyntiin muuta metroa vastaan yrittäessään valloittaa alueita natseilta ja muilta väärin suuntauneilta tahoilta. Karua meininkiä tämäkin, varsinkin kun aihetta ei käsitellä mitenkään silkkihansikkain.

Toisinaan matka vie taas vaikka ydiniskussa pudonneen matkustajakoneen raunioihin, joissa näkymät eivät myöskään ole kovin kauniita. Pelaaminen tuntuu koko ajan ahdistavalta ja uuvuttavalta, sillä tunnelma on katossa ja jopa niin sanotusti turvallisilla alueilla on ikävä olla. Ja kun matka vihdoin käy sinne metron vaarallisempiin osiin, voi pojat. Siellä sitä tunnelmaa vasta riittää.

Redux on edux

Ja nyt: Redux. Päivitetyt versiot molemmista peleistä. Molemmat pätsitty 4A:n uusimmalle pelimoottorille. Last Lightin viilaukset ja parannukset myös 2033:ssa. Kuulostaa hyvältä, yksi Redux-kokoelma minulle, kiitos.

Ja että olikin hyvä. Alkuperäisistä peleistä 2033:ssa oli kaikenlaisia pieniä ongelmia, skriptausbugeja ja kaatuilua. Oman läpipeluuni aikana 2033 Redux löi eteen yhden skriptausbugin, joka ei tosin estänyt tehtävän läpäisyä, sekä kaksi psykedeelistä tilaääni-kaikuhäröä. Nekin korjautuivat itsestään huoneesta toiseen siirtyessä. Ei kaatuilua, ei jumahtelua, ei pelintappobugeja.

Metro 2033 Redux

Last Light oli alkujaankin ehjempi. Ei täydellinen, mutta paljon parempi. Ja tuntuisi toimivan Redux-versiona vielä paremmin. Kaatumisia ja häikkiä tähän mennessä: 0 kappaletta.

Pelattavuuden viilauksista en osaa sanoa mitään, kun en alkuperäispelejä ole kokeillut. Mutta luotetaan muiden väitteisiin, että pelattavuuskin on ripauksen alkuperäistä parempi. Pelailun lomassa tosin luin tarkoin Domen aiemmat arvostelut ja huomasin, etten tunnista etenkään 2033:sta valitusten aiheita. Esimerkiksi tallennuspisteiden määrää ja sijaintia on selvästi viilattu palautteen perusteella. Pahin kuolemien aiheuttama omien jälkien uudelleenravailu kesti kolmisenkymmentä sekuntia. Ei paha.

Ja yleensä ottaen olin myyty ja haltioissani. Metrot on luettu ja suosittelen muillekin luettavaksi, sillä peli ei pysty kuin raapaisemaan romaanien luomaa kuvaa maanalaisesta yhteiskunnasta. Audiovisuaalinen toteutus sen sijaan rakentaa kerta kaikkiaan upeaa kuvaa niin metrotunnelien ahdistuksesta kuin ihmisten asuttamien metroasemien likaisesta tohinasta, epätoivosta ja pienistä inhimillisyyden pilkahduksista. Pelimaailman kuvaus on huikean näyttävää, etenkin nyt uusimman sukupolven konsoleilla/PC:llä, uudelle pelimoottorille sorvattuna.

Metro Last Light Redux

Reduxit ovat hatunnoston arvoinen teko. Olisi hienoa, jos useammistakin peleistä tehtäisiin tällä tavoin uusille koneille ja pelimoottoreille päivitetyt, sisällöllisestikin korjaillut versiot. Eiväthän nämä jatko-osia ole ja joku penseä poika voi narista rahastuksestakin, mutta joillekin sopuhintaiset päivitetyt versiot voivat olla juuri oikea valinta. Ja onhan tämä oiva tapa rahoittaa 4A Gamesin pelimoottorin päivittäminen uuden sukupolven laitteille. Jos tämän avulla firma pystyy tekemään entistäkin paremman Metro 2035:n, niin vielä parempi.

Ja niitä odotellessa: Redux-versiot tekevät lopultakin molemmista Metro-peleistä Suosittelemme-peukun arvoisia. Sitä ne olivat tarinallisesti aiemminkin, mutta tekniikka petti. Nyt ei petä.

Toinen mielipide (PC)

Venäläisen maailmanlopun paranneltu jatko-osa ei jätä ketään kylmäksi. Paitsi ne, jotka joutuvat toistamaan kenttää aina vain uudestaan, kun näytönohjainajurit kaatuvat juuri ennen seuraavaa tallennusta.

Pelillä tuntui olevan suuria vaikeuksia päästää minua eräästä luolakentästä ohitse, sillä näytönohjaimen ajurit kaatuivat useamman kerran aina samassa kohtaa. Kn lopulta pääsin tästä eteenpäin, niin välipomotaistelussa ilmeni uusi ongelma: ammusten loppuminen ja outo bugi, joka esti tätä suohirviötä tappamasta minua! Taoin petoa yli 10 minuuttia tuloksetta puukolla, samalla kun hän ryntäili päälleni saamatta aikaan yhtään vahinkoa. Ei, ei ei ei. Ja taas lataamaan kenttä alusta. Päiväni murmelina kenties?

Graafisesti peli on kaunis ja Physx-fysiikat tuovat siihen vielä lisää syvyyttä. Pelihän oli jo alkujaan graafisesti paikoin suorastaan huikea, ja Redux tuo visuaaleihin toisella myyntikierroksella vielä lisää pontta. Niin, tämä päivityshän ei voi toki olla ilmainen. Ja mitä sitä suotta ilmaisena antamaankaan, kun vähän voi pelaajan lompakosta riipaistakkin.

Pelissä on silti muutamia ärsyttäviä puolia, joita Redux ei korjaa. Tosin ne ovat enemmänkin asenneongelmia. Peli on niin suoraa putkijuoksua, että lopputekstit näkyvät ensihetkestä lähtien, enkä tykkää myöskään checkpoint-tallennusratkaisusta. Jälkimmäisestä aiheutui muun muassa se ongelma, että jouduin aloittamaan muutaman etapin uusiksi, kun tuhlasin maskin suodattimet etsimällä ratkaisua, joka oli suoraan silmieni edessä. Seuraava vaihe alkoikin sitten hengitysvaikeuksien kera…

Ilman muutamia aivopieruja, näkymättömiä esteitä ja kaatumisia peli olisi loistava putkijuoksuksi, vaikka välillä tuntuikin siltä, että olin vain matkustaja Last Light -nimisessä junassa. Olen luultavasti poispilannut itseni hiekkalaatikkopelien parissa, eikä vanha Doom-henkisyys enää minulle toimi. Tai sitten tässä oli liikaa kaksivuotiaan logiikalla pääteltävissä olevia ratkaisuja.

Pelasin seikkailun läpi kymmeneen tuntiin ja tunnelma vallitsi minut niin mukaansa, että luulin lopettaessani puhuvani jo sujuvaa venäjää. Valitettavasti kyrilliset kirjaimet eivät jääneet pysyvästi verkkokalvoille, vaan kyseessä oli tilapäinen mielenhäiriö. Niin ja parasta tässä on se, ettei venäläisessä maailmanlopussa ole valkaistuja hampaita.

Jos sinulla on alkuperäinen peli, niin en kuitenkaan päivittäisi suurten erojen toivossa. Kyseessä on enemmänkin Director’s Cut .

Juha Somby

Metro 2033: kirja pelin takana

Romaanin tie bestselleriksi on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Teksti julkaistiin alun perin kirjailijan omalla kotisivulla, ilmaiseksi. Sana levisi halki venäjää puhuvan maailman keräten Metro 2033:lle satojatuhansia faneja. Lopulta myös kustannusyhtiöt heräsivät ja loppu onkin historiaa. Peli ja jo ilmestynyt jatko-osa ovat vain alkua, sillä myös elokuvaoikeuksista käydään neuvotteluita.

Metro 2033 (PC, Xbox 360)

Vaaroja on monenlaisia. Ihan kuin keskenään taistelevissa ja omaa ideologiaansa ei-niin-diplomaattisesti levittävissä uusnatseissa ja kommunisteissa ei olisi tarpeeksi kestämistä. Heidän lisäkseen ongelmana ovat yksinkertaiset rosvot ja ydinpommitusten jälkimainingeissa ilmaantuneet, toinen toistaan karmaisevammat oliot.

Metro: Last Light (PC, PS3, Xbox 360)

Sankaritekojensa jälkeen Artyom on saanut kutsun ranger-erikoisjoukkoihin, jotka puolueettomana tahona huolehtivat siitä, että metroasemia asuttavien natsien, kommunistien ja muiden hiipparien touhut eivät vaaranna muiden olemassaoloa. Mies on potenut kovia tunnontuskia tuhottuaan mahdollisesti hyvää tarkoittaneen sivilisaation, mutta hetkinen… huhut kertovat, että metrotunneleissa olisi vielä yksi Dark One. Olisiko tässä vastaus Artyomia polttaviin kysymyksiin? Tai edes tilaisuus anoa armahdusta? Ja näin pimeät ja vaaralliset metrotunnelit kutsuvat jälleen kerran.