Metroid: Other M (Wii)

28.09.2010 17:41 | Heikki Takala

Tekijä: Team Ninja/Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Nintendo Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.metroid.com
Heikki Takala

 

Metroid: Other M tekee paluun sivustavierivään formaattiinsa ensimmäistä kertaa sitten Super Metroidin. Jopa vanha ohjaaja on jälleen ominut tirehtöörin paikan, sillä nykyinen Team Ninjan Yoshio Sakamoto oli vastuussa myös alkuperäisistä NES:in ja SNES:in Metroideista.

Team Ninja on kuitenkin ristiriitaisessa maineessa pelaajien keskuudessa. Toisaalta, he osaavat pelimekaniikan ja suunnittelun rautaisen taidon. Toisaalta, heidän on tiedetty keskittyvän ajoittain huomattavan paljon naisten anatomiaan. Other M ei ole tässä mielessä poikkeus.

DOA: Extreme Metroid

Tällä kertaa studion pitäisi kuitenkin kertoa myös tarina, ja heti mennään metsään. Minkä studio visuaalisessa estetiikassa voittaa, se täysin hävittää kerronnassa. Metroid: Other M näyttää jo ensi minuuttien kuluessa mitä tuleman pitää. Upeasti rakennetut välikohtaukset pilataan Samuksen jorinoilla joko itsestäänselvistä tai täysin abstrakteista asioista. Samalla kamera ajaa jatkuvasti neitokaisen strategisten paikkojen ohi niin, ettei kehittäjästä varmasti jää epäselvyyksiä.

Eikä tilanne juuri parane loppua kohti. Peli unohtaa kokonaisia alajuonia, se poukkoilee ajoittain niin holtittomasti eri teemojen välillä, että luulen kirjoittajan vaihtuneen päivittäin. Samalla ennen hiljaisesta päähahmosta tehdään moniongelmainen pikkutyttö, jonka ääninäyttelijä ei ole todennäköisesti tätä ennen nähnytkään äänityskoppia.

Samuksen ennen mystinen hahmo on onnistuttu tuhoamaan. Uskallan väittää että osa Metroidien tenhoa on aina ollut tietty mystisyys. Samuksen motivaatiot ovat olleet aina peitossa, vaikka selkeästi läsnä. Tarina on kerrottu ympäristön kautta, ja se on joskus noussut yhtä taidokkaalle tasolle kuin Half-Life. Sankariin on ollut helppo uskoa. Other M on kerronnaltaan sama asia, kuin jos Gordon Freeman alkaisi yhtäkkiä seuraavassa osassa kertomaan pieruvitsejä ja puhumaan syvän etelän murretta. Se ei vain toimisi.

Syvään päähän

Tarinan typeryys ei yleensä peleissä ole aivan näin kiusallista – ei vaikka se olisi huonompikin. Mutta Metroidissa on yksi vinha ero muihin ö-luokan kirjoitelmiin. Se tunkeutuu muuten erittäin pätevän pelimekaniikan tielle. Metroid jatkaa Super Metroidin tarinaa, joten Samus omistaa jo kaikki aiempien pelien aikana keräämänsä superaseet. Mutta koska juoni näin määrää, hän päättää olla käyttämättä niitä. Päättää.

Tämä johtaa sen kaltaiseen ristiriitaan jota pelaaja ei aina ymmärrä. Alussa tehdään selväksi että Samuksella on kaikki aseet ja tutoriaali opettaa jopa käyttämään niitä. Mutta kun ensimmäinen super-ohjuksella avattava ovi tulee vastaan ja Samus vain päättää olla käyttämättä asetta, herää mieleen useita kysymyksiä. Onneksi ne unohtuvat kameran ajaessa tuhannennen kerran sankarin rintojen ohi.

Jossain vaiheessa silkka synkkyys alkaa kuitenkin muuttumaan harmaudeksi, ja aurinko alkaa pilkottamaan. Vaikka kaikki edellä kerrottu on totta, on Metroid silti äärimmäisen pelattava ja ajoittain jopa intensiivinen kokemus.

Voimaa ja palloja

Toisin kuin edelliset osat, Other M on kolmannesta perspektiivistä kuvattu toimintapeli. Kontrollit henkivät samaa, sillä nunchaa ei tarvita ja kapulaa pidetään kädessä kuin vanhaa kunnon padia. Ratkaisu istuu saumattomasti sivuttain vierivään räiskintään, jossa toiminta ottaa usein tasoloikkaa  suuremman roolin.

Samus on oppinut paljon uutta sitten viime kerran. Other M esittelee muun muassa lähitaisteluliikkeet sekä mahdollisuuden tähdätä manuaalisesti Wiimotella. Nämä istuvat saumattomasti yhteen, vaikka sulavan ohjauksen opettelu ottaa hieman aikaa. Mutta kun systeemin oppii tanssivat pelaajat balettia vihollisten ympärillä, ampumalla joitakin kuteja, täräyttäen tähdätyn ohjuksen vihollisen niskaan ja hoidellen iholle tulevat hirviöt melee-iskuilla.

Myös kenttäsuunnittelu toimii mekaniikan ehdoilla, unohtamatta lähdemateriaalia. Scifistiset viidakot, erilaisilla nesteillä ja myrkyillä täytetyt huoneet sekä piilotetut reitit ovat yhtä läsnä Other M:ssa kuin aiemmissakin osissa. Suurin osa huoneista sisältää joko pienehkön puzzlen, tai suuremman taistelun. Jotkut päähirviöistä ovat valehtelematta nerokkaasti suunniteltuja, ja niiden päihittäminen vaatii usein useamman kuin yhden Samuksen kyvyn hyödyntämistä.

Pienehköjen pulmien lisäksi vastaan tulee myös muutama suurempi, jotka saattavat olla jopa pelinpysäyttäjiä. Ja tässä vaiheessa Metroid henkii kunnioitusta alkuperäiselle. Vihjeitä ei ole tarjolla, saati avuliaita ihmisiä osoittamassa oikeaan suuntaan. Asia on selvitettävä kaikessa hiljaisuudessa yksin. Ja kun ratkaisun viimein ymmärtää, on tunne palkitseva. Miltei verrattava edellisten osien mystiseen ilmapiiriin, joissa asioita selitettiin harvoin jos koskaan.

Ristiä ja Riitaa

Joten mitä Other M jättää käteen? Toivon ainakin ettei se päädy koskaan todelliseksi osaksi Samus Aranin tarinaa. Pelin sietäisi jäädä jonkinlaiseksi omituisuudeksi historian hämärään, jolloin Nintendo oli tarpeeksi hullu palkatakseen Team Ninjan raiskaamaan yhden kuuluisimmista hahmoistaan.

Toisaalta itse peli on tasaisesti samaa laatua kuin sen edeltäjät. Itse mekaniikasta ei ole kerta kaikkiaan mitään pahaa sanottavaa. Se toimii niin kauan kuin kukaan ei avaa suutaan. Visuaalisesti en olisi edes uskonut Wiin pystyvän tämänkaltaiseen tykitykseen. Suosittelisin tätä kenelle tahansa Wiin omistajalle silmänkään rävähtämättä jos kehittäjä olisi vain leikannut joka ikisen välinäytöksen pois pelistä. Nyt kannattaa miettiä kuinka vakavasti on valmis ottamaan pelin tarinan. Jos siltä pystyy sulkemaan silmänsä, Metroid Other M on loistavaa viihdettä.

 

Lisää aiheesta

Metroid Prime 3: Corruption (Wii)

Metroid Prime Pinball (DS)

Metroid Prime Trilogy (Wii)

Metroid Prime: Hunters (DS)

Lue myös

Amnesia: The Dark Descent (PC)

Echoshift (PS3, PSP)

King’s Bounty: Armored Princess (PC)

LittleBigPlanet 2 -ennakko (PS3)

Shank (PC, PlayStation 3, Xbox 360)