Metroid Prime: Federation Force joutaa pölyttymään pelikaupan hyllyssä (3DS)
Tekijä: Next Level Games
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS XL
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: Metroid Prime: Federation Force
Arvostelija: Miikka Lehtonen
”Haluamme lisää Metroidia”, vaativat lukemattomat Samus Aranin ystävät. Lisää erinomaisen toimivaa tieteisseikkailua! Lisää tutkimusmatkailua! Lisää tarinaa!
Saimme lisää Metroidia. Ainakin nimellisesti, sillä tarjolla ei ole mitään niistä Metroid-pelien klassisista elementeistä… tai oikeastaan paljon muutakaan.
Olen aika varma, että Metroid Prime: Federation Force ei ollut alkujaan oikea Metroid-peli, vaan jokin tuikitavallinen co-op-räime, jonka kehityksen aikana on huomattu, että tulossa on aikamoinen kalkkuna. Päälle on sitten lyöty Metroidin nimi siinä toivossa, että vähin äänin kauppoihin livautetun pelin joku hairahtuisi ostamaan.
No, teen nyt ainakin oman velvollisuuteni ja kerron näin julkisesti, että kenenkään ei kannata ostaa Federation Forcea.
Samus? Missä pelaa?
Metroid Prime: Federation Force on todellakin Metroid vain nimeltään. Tarinan aikana kuvioissa vilahtaa pari tuttua nimeä ja osa pelin vihollisista on Metroideista tuttuja, mutta pelattavuus ja meininki ovat jotain ihan muuta.
Pelaaja on uuden sotilasjärjestön tuore edustaja ja hänen tehtävänään on hypätä panssaroituun pukuun ja lähteä sitten putsaamaan galaksia moninaisista vaaroista. Käytännössä tämä tapahtuu suorittamalla pino lyhyitä, lineaarisia ja mitäänsanomattomia tehtäviä joko yksin tai kolmen kaverin kanssa.
Voisin kuvitella, että muutama kaveri samassa huoneessa onkin se tapa, jolla Federation Forcesta saa mitään irti, sillä yksin pelattuna se on todella tympeä kokemus. Mutta miksi samassa huoneessa? Siksi, että Metroidista ei löydy mitään kunnollisia kommunikaatiotyökaluja. Toisten pelaajien kanssa ei voi kommunikoida kuin purkitetuilla ”apua”/”joo” -tason pikaviesteillä. Koita siinä sitten olla sosiaalinen!
Tehtävät ovat yksinkertaisia muutaman huoneen ja niitä yhdistävien tunneleiden kokonaisuuksia. Usein tietenkin räiskitään vihollisia, joskus ratkotaan yksinkertaisia puzzleja ja toisinaan päästään tekemään jotain erilaistakin, kuten pyörittelemään valtavia energiapalloja terminaalien päälle. Loppujen lopuksi tuoreita ideoita ei ole tarpeeksi, joten niitä kiinnostavia juttujakin pääsee toistamaan aivan turhan monta kertaa.
Suurena koukkuna tehtävien pelaamiseen – ja toistamiseen – on se, että niistä kerätään loottia. Taistelupukuunsa saa muutamia parannusosia, joita sitten keräilään varastoihin tehtävien aikana. Loottia sisältävät piirit on yleensä kätketty johonkin, joten sitä Metroideista tuttua tutkimusmatkailua pääsee sentään harjoittamaan pikku ripauksen verran..
Kustomointia pääsee harrastamaan muutenkin, sillä taistelupukuun voi ennen tehtävää lastata erilaisia erikoisammuksia, korjaussarjoja ja muita tarvikkeita, joita mahtuu mukaan rajatusti. Yleensä valintojen tekeminen ei ole kovin hankalaa, sillä pelin kentät noudattavat selvää ”jääplaneetalla tuliaseet tehoavat oikein hyvin” -filosofiaa. Mutta hei, on se pienikin kustomointi sentään jotain!
Ei kuitenkaan tarpeeksi pelastamaan Federation Forcea.
Hii-daas-taa
Nintendon 3DS-käsikonsoli soveltuu mainiosti jos jonkinlaisiin peleihin, mutta ei FPS-räiskintään. Koneesta ei perinteisesti löydy esimerkiksi lainkaan kahta analogitikkua, joten pelinkehittäjien täytyy yrittää kehittää rinnalle muita vaihtoehtoja.
Federation Forcen tapauksessa tämä vaihtoehto on gyroskooppi. Liikkuminen tapahtuu analogitikun avulla, mutta ympärilleen katsellaan liikuttelemalla 3DS-konsolia naamansa edessä. Ei toki pelkästään niin, vaan ensin täytyy pitää yhtä liipaisinta pohjassa. Ja tästä ne ongelmat alkavat. Taistelun aikana on käytännössä pakko lukita tähtäimensä viholliseen, jotta väistely ja yleensäkin liikkuminen taistelun aikana onnistuvat. Se vaatii toista liipaisinta. Niinpä jo aivan peruspelattavuuden aikana täytyy pitää pohjassa molempia liipaisimia (usein samaan aikaan, mutta ei aina) ja rämpytellä lisäksi nappeja ja ristiohjainta analogitikun ohella. Sormet ovat solmussa ja koska 3DS ei ole mikään ergonomian riemuvoitto, minulla sormet alkoivat kramppaamaan kivuliaasti jo lyhyiden pelisessioiden aikana.
Vaikka sormet eivät sattuisikaan, kontrollit ovat kaukana toimivista. Ne ovat kömpelöt ja perustoiminnotkin ovat hankalia. New 3DS:n omistavat porhot voivat pelata perinteisemmillä kahden tikun kontrolleilla, joka lieneekin se tärkein ehto sille, että Federation Forcea yleensäkään viitsii pelata.
Tämäkään ei peliä pelasta, sillä Federation Force on kaikin puolin tympeä ja puiseva peli. Siinä on jonkin verran hyviäkin ideoita, mutta ne hukkuvat keskinkertaisuuden suohon. Metroid-sarjan fanit olisivat ansainneet jotain paljon parempaa. Federation Force taas ei ansaitse muuta kuin pölyttyä pelikaupan hyllyssä. Keskinkertaista huttua.
