Micro Machines 4 –ennakko (pc, PS2)

Lue myös Micro Machines v4 tuo peliklassikon nykypäivään -haastattelu.

Kuuluisa Micro Machines -pelisarja täyttää tänä vuonna jo 15 vuotta. Historiansa mittaan sarjassa on julkaistu yhteensä seitsemän hauskaa kilpa-ajopeliä, jotka elävät ja toimivat omassa pikku universumissaan. Kun monet ajopelit etsivät kuvioon realismia ja uskottavuutta, niin Microissa porhalletaan päheästi pienen pikkuruisilla leluautoilla.

Micro Machinesien syntymäpäivän kunniaksi otimme koeajot Micro Machines 4:n ennakkoversiolla.

Jos Micro Machines ei ole entuudestaan tuttu asia, niin alkuun lyhyen lyhyt kertaus. Kyseessähän on vauhdikas kilpa-ajopeli, jossa porhalletaan pienillä leluautoilla. Ajoympäristöt ovat suhteessa kulkupelien kokoon. Kilpaa ajetaan pöydillä, sohvan alla ja kaikennäköisissä muissa kummallisissa ympäristöissä. Pelien lumo perustuukin sekä niiden vekkuliin erikoisuuteen että jossain määrin vaikeustasoon. Kun ajaminen on todella nopeaa ja radat mutkikkaita, niinpä kisan aikana tapahtuu lukemattomia ulosajoja ja onnettomuuksia. Ja mikäs sen hauskempaa.

Nelosessa ajaminen tuntuu välittömästi sekä mukavan tutulta että myös hieman uudistuneelta. Tämän tunnistaa heti Micro Machines -peliksi. Samalla siinä on vahvalti aineksia tekijätiimin, Supersonic Softwaren, edellisestä pelistä, nimittäin Mashedista. Mashedihan oli vauhdikas ja hillittömän hauska monen pelaajan kilpa-ajopeli, jossa erilaiset aseet ja lisäkilkkeet olivat vahvassa roolissa.

Kilpailujen perusidea on klassinen. Autot kiitävät erilaisilla radoilla kamppailen kärkipaikasta ja kilpailun voittamisesta. Radat ovat kuitenkin astetta erikoisempia. Nyt ei ajella tunnetuilla formularadoilla, vaan pöydillä, pöydän alla, takapihalla, kanatarhassa, puistossa ja missä milloinkin. Ja tietenkin pienillä leluautoilla.

Eikä kilpailujen voittotaktiikkakaan koostu aina pelkästä kovaa ajamisesta. Kärjessä ajaminen ei ole aina viisasta. Kamera yrittää näyttää kaikki autot ruudulla yhtaikaa, mutta se ei veny tai zoomaile loputtomiin. Niinpä kärjessä ajava saattaa nähdä edessään vain pienen osan radasta – ja munaa äkkimutkat suoriksi. Ehkäpä onkin siis viisaampaa vähän hidastaa ja usuttaa edellä ajavat suistumaan ahneuteensa? Tai kärtsätä edelläajavia kerätyillä aseilla?

Kikkailua kamerakulmilla

Nelosmicroon on tehty vakioksi uusi kamerakulma, ennakoiva 3d-kamera. Se seuraa autoja ns. third person -perspektiivistä takaa ylhäältä. Kamera ennakoi pelaajien liikkeitä mutkissa ja kääntyy etukäteen niin, että nämä näkevät paremmin mutkan ja sen jälkeen tulevan rataosan.

Eli uusi kamera on periaatteessa ok, mutta samalla se tuntuu myös pakolliselta 3d-muodin virrassa ajelehtimiselta eikä kätevältä ominaisuudelta. Sitä käytettäessä peli ei näet tunnu kummoiselta. Kamera on liian lähellä autoja ja näyttää radasta liikaakin, yllätysten ja pikakiitämisen jännitys puuttuu. Moninpelissä kamera hakee jatkuvasti tasapainoa pelaajien suhteen, joten kurveissa kameran käännökset ovat usean pelaajan kompromissi ja vaikutelma epätarkka. Mashedissa dynaaminen 3d-kamera oli sopivan korkealla, tässä se on liian lähellä ja liian tarkka.

Vaan sittenpä ilo irtoaa, kun kamera vaihtuu Classic-kuvakulmaan, perinteiseksi Micro Machines -kameraksi. Kamerakulma on isometrinen ja kiinteä. Rataa katsotaan tietystä kulmasta ja ruutu ruutu vierii autojen mukaan keskitettynä. Nyt palaset loksahtavat paikoilleen. Autot ovat sopivan pikkuruisia ja ajotuntuma löytyy. Kamera ei poukkoile, vaan kaikki kisaajat ovat samalla viivalla ajopelinsä ohjattavuuden suhteen. Källien teko kavereille nousee huippuunsa, kun kamera mahdollistaa pikkutarkan taktikoinnin. Mutkat tulevat yllättäen, keskinopeudet lähestyvät äänennopeutta ja putoilun, törmäilyn, kiilausten ja muiden ilkeiden temppujen määrä kasvaa potenssiin.

Yksi pelin uutuuksista ovat radoilta kerättävät bonukset ja aseet, joilla kilpailuihin saa lisävärikkyyttä. Tekijät ovat joutuneet venyttämään mielikuvitustaan, jotta peliin löytyisi edes jotenkin omaperäisiä lisukkeita, mutta jotain hauskaa on syntynyt. Esimerkiksi pikkuauton katolle ilmestyvä kilpakumppanien autot lyttyyn ryttäävä automaattivasara on julmetun hauska idea. Rataa hakkaavan vasaran psykologinen vaikutus on huikea, sillä saa aikaan jo todellisen pakokauhun radalle. Bonukset voi myös kääntää pois päältä, jos actionajaminen ei tunnu hyvältä.

Pelissä on muitakin hyviä ideoita. Normaalitilassa menestystä mitataan enemmänkin mokausten kuin ajomenestyksen mittapuulla. Radalta putoamisista tai jälkeenjäämisestä rangaistaan miinuspisteellä, mutta joskus pelaajat ovat niin tasaväkisiä ettei voittajaa meinaa löytyä. Tällöin peli vaihtaa automaattisesti pelitilaa ja laskeekin kierroksia. Ja nyt pelityyli muuttuukin täysin – äkkiä onkin tärkeintä olla kärjessä, riskeistä huolimatta.

Kieli poskella -periaatteella tehdyssä pelissä ei tarvitse seurata liikaa realistista linjaa, vaan tekijät voivat tehdä hyviä pelillisiä ratkaisuja ilman sen kummempia perusteluja. Tästä hyötyy myös Micro Machines v4. Classic-kameran kera se tuntuu jopa sarjan parhaalta peliltä, kun liika temppuilu putoaa pois. Kilpa-ajaminen muuttuu vauhdin kiihtyessä melkoiseksi melskeeksi, jossa ei kärsitä naurupulasta. Micro Machinesiin päteekin sama kuin Bombermaniin: turha kikkailla liikaa, keskitytään pelin ytimeen. Ja luodaan peli, joka on hauska, nopea ja iloinen pelattava.

Micro Machines v4 ilmestyy kesällä pc:lle, PS2:lle, DS:lle ja PSP:lle. Pelin julkaisee brittiläinen Codemasters.

Ennakon kuvat ovat PS2-versiosta, dynaamisella 3d-kameralla. Classic-tilasta ei ollut käytettävissä kuvia. Koeajossa porhallettiin pääasiassa moninpelitilassa, kiitos Oldskoolin väelle peliseurasta.

Lue myös Micro Machines v4 tuo peliklassikon nykypäivään -haastattelu.