Midnight Club: Los Angeles (PS3, 360)

02.12.2008 13:43 Antti Mutta

Maisemat ovat toissijaisia kilpaa ajaessa, jopa katuautoilussa. Jos radalta on jäänyt mieleen lähirakennusten tyylikäs arkkitehtuuri, puistoalueiden vehreys tai viimeisin katumuoti, on mitä todennäköisimmin hävinnyt kisan.

Midnight Club: Los Angelesissa ympäristöön on kuitenkin panostettu oikein antaumuksella. Onko kyseessä siis Gran Turisti? Ehkei sentään. Pikkutarkasti mallinnetun Enkelten kaupungin loisto ja dekadenssi ovat yhtä sumua, kun ajaa kahtasataa toisten autojen kintereillä. Mutkiin ja esteisiin, saati sitten nähtävyyksiin, ehtii tuskin reagoida.

Todellisuudessa peli kätkee yksinkertaisuutensa mahtipontisen esillepanon taakse. Itse kisaaminen ei voisi olla selkeämpää, mutta karkea juoni, valtava kaupunki ja tehtävien suuri määrä muodostavat toisenlaisen kuvan. Aluksi on jopa hukassa kaiken keskellä.

Keskiyön cowboy

Tunne on sopiva, sillä päähahmokin on alussa pallo hukassa. Amerikan itärannikolta länsirannikolle muuttaneelle sankarille paikka on vieras. Onneksi sosiaalinen kaveri saa tuttuja hetkessä. Rautalehmien kesyttäjälle tarjotaan pian kisaa toisensa jälkeen. Maine ja mammona karttuu. Autotalliin kertyy ostettuja ja muilta kuskeilta voitettuja autoja sekä moottoripyöriä.

Neljättä GTA:ta pelanneet kokevat deja vu –ilmiön viimeistään stereotyyppisiä hahmoja kuunnellessaan. Hetkinen, eikös GTA IV:ssäkin kaveri saapunut keltanokkana uuteen paikkaan? Ja kuinkas tuo venäläisittäin englantia murtava autokauppias kuulostaa tutulta? Vaikka molempien pelien takana on Rockstar, ei olisi luullut sisäisten studioiden olevan ihan näin läheisissä väleissä.

Gangsterieepoksen monisyiseen juoneen ei sentään pyritä. Yhdellä lauseella kiteyttäen: pelissä on tarkoitus nousta Los Angelesin kovimmaksi kuskiksi. Ja se vaatii lukuisia kilpailuja kuulujen kuskien kanssa. Voittorahoilla autoja tuunataan hienommiksi ja tehokkaammiksi. Peruskauraa lajityypin ystäville, siis.

Kuten haluatte

Midnight Club –sarja on avoimen pelimaailman pioneeri katuautoilun saralla. Los Angeles ei ole poikkeus. Kaupungilla voi kruisailla vapaasti ja valita ajohaasteensa lukuisista vaihtoehdoista. Kaksinkamppailuissa kumppani on toinen kaduilla pyörivä autofriikki. Etuvaloja väläyttämällä opponentti tietää kisahaluista. Ja sitten joko ajetaan kilpaa aloituspaikalle tai lähdetään suoraan liikkeelle.

Vapaudella on hintansa. Toisissa kisoissa vastustaja on oikeasti etsittävä toiselta puolelta kaupunkia. Kartan merkkien ja gps:n ansiosta tämä on helppoa, mutta todella tylsää. Onneksi osaan kisoista voi hypätä suoraan kauempaakin. Samoin on autokaupan kanssa.

Kartturi saa paikan

Kaikissa kilpailuissa ajetaan reittiä, joka on merkitty savuavilla valopanoksilla. Selkeys on näennäistä, sillä kadut ovat mutkikkaita, täynnä autoja ja esteitä. Ajaminen ei näin vaadi pelkästään nopeita refleksejä ja kovaa keskittymistä. Pikkuruista, vain lähimmän naapuruston näyttävä karttaa on vilkuiltava jatkuvasti oikoreittien varalta. Vieläkin parempi on jos opettelee koko kartan ulkoa.

Todellisuudessa kilpailuissa ei pärjää kuin vasta useamman harjoituskerran jälkeen. Tällöin reitti on jo tuttu. Silti harmittaa, kun vastustajat ajavat liki täydellisesti, eivätkä törmää koskaan tai hajota autoaan pelaajan tavoin. Pieni annos inhimillisyyttä olisi tehnyt tekoälylle hyvää. Onneksi pelaaja saa häviöstä huolimatta rahaa ja mainepisteitä.

Pientä tasoitusta tuovat nitrobuustit, joilla voi kääntää kilvan voitolliseksi epätoivoiseltakin vaikuttavasta tilanteesta. Nitroja voi ostaa, mutta myös vastustajan ilmavirrassa hengailu lataa ilokaasupatruunat.

Myöhemmässä vaiheessa kuvaan astuvat vanhoista Midnight Club –peleistä tutut epärealistiset erikoiskyvyt. Nappia painamalla voi työntää liikennettä edestään pois, hidastaa aikaa tai lamauttaa autot elektromagneettisella pulssilla. Kikat eivät kaikessa kätevyydessään istu pelimaailmaan.

Los Angeles Stories

Jos Midnight Club: Los Angelesin tarina tuo mieleen GTA IV:n, niin ulkoasu vasta takaumia tuottaakin. Kaupunki on tyylillisesti liki identtinen Liberty Cityn kanssa. Eikä ihme. Los Angeles on rakennettu samalla teknologialla kuin Grand Theft Auto IV.

Kaupunki on realistisimpia, ja samalla tylsimpiä, nykykonsoleilla nähtyjä luomuksia. Los Angelesissa käyneiden mukaan miljöö on likipitäen yksi yhteen todellisuuden kanssa. Silti ympäristö jää persoonattomaksi ja kylmäksi. Vaikka kaduilla liikkuu ihmisiä, voisi vannoa ajavansa aavekaupungissa.

Ehkä tämä on metafora pinnalliseksi väitetystä metropoliksesta. Tai sitten tekijöiltä on unohtunut miettiä, miksi mallintaa koko Los Angeles. Vain siksikö, koska se on mahdollista? Mene ja tiedä, mutta Enkelien kaupungilta puuttuu sielu.

Midnight Club: Los Angeles taistelee saman ongelman kanssa kokonaisuutenakin. Valtavan kaupungin, monipuolisten tuunaustapojen ja vaikuttavan ulosannin alta paljastuu monotoninen katukaahailupeli. Kisailu on haastavaa ja hauskaa, myös moninpelinä, muttei riittävän monipuolista kannatellakseen näin monitahoista rakennetta.

Midnight Club: Los Angelesista puuttuu tarvittava karismaattisuus ja särmä. Se on kuitenkin todellinen katuautoilupeli siinä missä pahin vastustaja Need For Speed harhailee tyylistä toiseen. Tässä tilanteessa kovimmille tuunaajille ja katuautoilua harrastaville on vaikea suositella muuta kuin Midnight Clubia.

Tekijä: Rockstar San Diego
Julkaisija: Take 2
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-16
Pelin kotisivut: http://www.midnightclubla.com
Antti Mutta