Uusimmat

Monster Hunter 3 Ultimate (3DS)

12.05.2013 14:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Capcom Production Studio 1/Eighting (3DS)
Julkaisija: Capcom
Testattu: Nintendon 3DS
Saatavilla: Nintendo 3DS, Wii U
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa, internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.capcom-unity.com/monster_hunter
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Nintendon käytännössä jo edesmenneellä Wii-pelikonsolilla ei ollut mainittavaa nettipelikulttuuria. Säännön vahvisti kuitenkin niin sanottu onnellinen sääntö: Capcomin legendaarisen Monster Hunter -sarjan kolmas osa oli Wiin toimivin ja varmasti myös hauskin verkkopeli.

Jättimäisten hirviöiden metsästämiseen ja tässä tarvittavien varusteiden haalimiseen keskittyneitä Monster Huntereita voisi luonnehtia jonkin asteen kevyiksi morpeiksi. Kiinteän keskusmaailman puuttumisen ja neljän hengen ryhmäkoon vuoksi mistään varsinaisesta massiivimoninpelaamisesta ei kuitenkaan voi puhua, vaan enemmänkin yhtäläisyydet ovat pelaamisen perusluonteessa.

Monster Huntereissa addiktiivisinta on pelaajien välisen yhteistyön ja pomotaisteluiden ennalta-arvaamattomuuden lisäksi varusteiden metsästäminen. Varusteet tehdään aina itse, ja niiden kokoaminen vaatii pomohirviöiltä ja luonnosta saatujen materiaalien keräämistä. Parhaiden varusteiden keräämiseen vaadittavaa ajallista panostusta onkin helppo verrata verkkoroolipelien vastaavaan.

Taisteluiden luonteessa on kuitenkin selkeitä eroja: Monster Huntereissa möröillä ei ole terveysmittareita, vaan näiden kunto on arvioitava niiden liikkumisen perusteella. Lisäksi niillä ei ole mitään selkeää MMO-henkistä taitokuviota, vaan taisteluissa korostuu ennalta-arvaamattomuus ja spontaanius.

Resepti toimii. Miljoonamyynteihin yltänyt sarja on onnistunut murtamaan sukupolvirajat ja pelaajista löytyy niin teinejä kuin perheenäitejäkin. Eikö suotta: peruspelaaminen on melko yksinkertaista, ja pelkän pelin ostamalla viihdettä saa helposti sadoiksi tunneiksi.

Uudelleenlämmitetty mörkömuhennos

Nintendon 3DS-konsoli on vaikean alkutaipaleen jälkeen pikkuhiljaa noussut koviin asemiin, mutta Wii U kompuroi alhaisten myyntilukujen ja kovien yksinoikeusnimikkeiden puutteen kanssa. Samanaikaisesti molemmille alustoille julkaistu Monster Hunter 3 Ultimate ei suinkaan ole uusi peli, vaan hiottu ja paranneltu versio Wii-klassikko Monster Hunter Tristä.

Niinpä suurimman osan faktoista voi tarkistaa sen arvostelusta, jonka löytää täältä:

Mutta toki Ultimatessa on roimasti muutoksiakin. Tärkein on luonnollisesti se, että rosoinen PS2-tasoa lähentelevä grafiikka on saanut kasvonkohotuksen. Karut varjot ovat nyt dynaamisia ja peliä on mukava pelata ja katsoa jopa 3DS:n piskuiselta ruudulta. Massiiviset jättihirviöt on animoitu entistä sulavammin, ja tehokkaamman laitteiston ja pelimoottorin ansiosta myös toiminta on jouhevampaa.

Ymmärrettävän ulkoisen hiomisen lisäksi myös sisältöön on koskettu, ja pelkästään hyvällä tavalla. Pelin vaikeustasoa on tiettyjen vaikeampien pomohirviöiden kohdalta tasapainotettu niin, että alun perin jonkinasteisiksi seinämiksi muodostuneita alemman tason hirviöitä on siirretty pykälässä astetta ylemmäs, ja näiden tilalle siirretty helpompia. Uusia hirviöitä on useita, ja uusi G-taso tarjoaa entistä kovempia haasteita.

Kaikkien mahdollisten uudistusten luetteleminen ei luonnollisestikaan ole arvostelun idea, eikä edes tarkoituksenmukaista. Lienee kuitenkin selvää että pelin eteen on tehty paljon työtä. Kyynisempi voisi tietenkin kysyä, että miksei samalla vaivalla olisi julkaissut suoraan uutta peliä?

Yhdessä ja erikseen

Monster Huntereiden suola ovat muiden pelaajien kanssa suoritettavat metsästysreissut. Niinpä peli on yksinäiselle soturille melko ankea kokemus. Uusi versio helpottaa misantrooppien elämää sillä, että nyt pelaaja saa yksinpelikampanjan kautta avukseen kaksi ääliömäisen Shakalaka-heimon soturia. Nämä kelpaavat kykyjensä ja älynsä puolesta metsästyksissä lähinnä tykinruoaksi, mutta toisaalta edistystä on tapahtunut. Aiemmin yksinpelaaja kun joutui esittämään samanaikaisesti sekä syötin että metsästäjän rooleja.

Tekoääliökavereiden läsnäolo on äärimmäisen hyvä asia erityisesti 3DS-pelaajille. Jostain käsittämättömästä syystä 3DS-version nettiominaisuuksia ei juuri hyödynnetä, vaan nettipeli on suotu pelkästään Wii U -version pelaajille. Muuten versiot kommunikoivat keskenään täydellisesti: Wii U -pelaaja voi pelata 3DS-pelaajien kanssa lähiverkossa, ja molemmat versiot ostanut voi siirrellä pelitallenteita koneelta toiselle. Näin esimerkiksi bussissa, töissä tai luennolla voi keräillä materiaaleja ja tappaa pikkuhhirviöitä, jolloin kotona voi sitten keskittyä itse varsinaisiin otteluihin.

Valitettavasti tämä ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että pelkän käsikonsoliversion kanssa naimisissa olevat joutuvat hakemaan peliseuransa oikeiden sosiaalisten kontaktien kautta.

Ilman pelin kierrätysluontoisuutta ja versioiden välistä epätasapainoa Monster Hunter 3 Ultimate olisi kutakuinkin suositusleiman arvoinen. Wii U -versiota voi helposti pitää ensimmäisenä järkevänä syynä koko konsolin hankkimiselle, ja onhan 3DS-versiokin ihan mukavaa pelattavaa. Se vain olisi voinut olla paljon enemmänkin, nettipelin pois jättäminen tuntuu jotenkin turhalta ratkaisulta. Ehkä 3DS-yksinoikeuspeli Monster Hunter 4:n julkaisu on jo liian lähellä?

Toim. huom: Arvostelu oli lipsahtanut väärään kansioon ja kadonnut näkymättömiin. Siksi juttu ilmestyy nyt melkein kuukausi toimituksen jälkeen. Hitsit. JOK.

Toim. huom. 2: Wii U –versiosta ja sen yhteentoimivuudesta 3DS-version kanssa on tulossa omat juttunsa.

 

Lisää aiheesta

Monster Hunter Tri (Wii)

Soul Sacrifice (PSV)

Lue myös

Castlevania: Lords of Shadow – Mirror of Fate (3DS)

Defiance (PC, PS3, Xbox 360)

Epic Mickey: Power of Illusion (3DS)

Far Cry 3: Blood Dragon (PC, PS3, Xbox 360)

Injustice: Gods Among Us (PS3, Wii U, Xbox 360)

Luigi’s Mansion 2 (3DS)

Soul Sacrifice (PSV)