UUSIMMAT

Monster Hunter 3 Ultimate (Wii U)

29.05.2013 16:00 | Juho Anttila

Tekijä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Testattu: Wii U
Saatavilla: 3DS, Wii U
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.monsterhunter.com
Arvostelija: Juho Anttila

 

Metsästäjän tie on elämäntapa, ei harrastus. Kuka tahansa voi kaataa pienriistaa ja kuvitella itsensä suureksi erämieheksi. Vain harvalla ja valitulla riittää kärsivällisyyttä vaania kuolettavan vaarallista suurriistaa.

Gamepad kädessä metsästysmaille ryntäävän on turha odottaa helppoa ja nopeaa matkaa. Noviisi aloittaa pohjalta ja ylöspäin pääseminen vaatii paitsi taitoa, myös hermoja. Japanilaisesta mielenlaadusta lienee myyntilukujenkin valossa apua, mutta ehkä länsimaissakin olisi potentiaalia?

Tapa monta pientä, jotta saat varusteet, joiden turvin tappaa suurempi. Toista tämä temppu muutamaan kertaan ja ehkä olet jo valmis seuraavaan koitokseen. Grindaus haisee matkan päähän jo ensimetreillä, mutta kuka sanoikaan, että itsensä toistaminen on väärin, jos hauskuus säilyy?

Tarinaa riittää siinä määrin, että tosi iso mörkö tekee kalastamisesta hankalaa ja silloin tällöin kyläläiset tahtoisivat apua rakentaakseen pellolle pöntön hyttysille. Jossain taustalla metsästäjien kilta kertoo, että tällaista riistaa kun tuot näytille, saat kehuja ja pääset ehkä joskus isompien poikien kerhoon.

Huipputeknologiaako?

Ennen rämmittiin metikössä jousipyssyn kanssa, nyt on kädessä Wii U:n Gamepad. Isolla ruudulla näkymät ovat kauniimpia kuin koskaan aiemmilla metsästysretkillä. Silti naapurin zombiseikkailija, sienimetsällä heiluva putkimies ja ammattisotilas näyttävät kuin aivan eri sukupolven tuotteilta. Teoksen ottama askel eteenpäin jää rutkasti alustan käymää kehitystä heikommaksi.

Ohjain sen sijaan edustaa työkaluna uusinta uutta. Koska aiemmin on metsästäjä voinut asetella haluamansa pikkunäytölle juuri itselleen parhaiten sopivaan järjestykseen. Nyt kun vielä saisi varusteita selattua sujuvammin. Mihinköhän taskuun minä sen parannuspullon hukkasin tuumii reipas metsämies kun kymmenmetrinen dinosaurus kiihdyttää kohti.

Kun vastassa on kivitalon kokoisia öttimönkiäisiä, ei millä tahansa pikkutorakolla kannata lähteä sotaan soittelemaan. Miekalla on mittaa usein miekkamiestä enemmän. Fysiikan lait määräävät, ettei moinen massa liiku kuin Kratoksen ketjut, vaan jokainen isku on harkittava tarkkaan.

Kömpelöä? Ehkä sitäkin, ainakin kokemattoman käsissä. Pinnan alta pilkottaa kuitenkin oikeaa ajoitusta ja taktikointia vaativa haaste. Nopeatempoista veribalettia ei täältä löydä, mikä voi jostakin tuntua pettymykseltä. Oikeutetustikin, sillä eihän tämä sujuvalta tunnu ihan heti lainkaan, monen mielestä todennäköisesti ei koskaan.

Miksi metsästän?

Varusteita voi ostaa, resursseja kerätä itse tai nakittaa kyläläiset töihin, mutta kaikkein kauneimpana tavoitteena on sen yhä terävämmän miekan ja vahvemman haarniskan valmistaminen. Seppä osaa neuvoa, minkä otuksen palasia mihinkäkin varusteeseen tarvitaan, mutta vastuu tarvikkeiden hankkimisesta jää metsästäjälle itselleen.

Sen entistä kiiltävämmän kypärän eteen joutuu vaanimaan niitä kaikkein suurimpia ja vaarallisimpia hirviöitä. Koko settiä tavoitteleva saa selättää saman lajin edustajia useampaankin kertaan. Vaiva on suuri, aikaa kuluu, mutta palkinto on sen arvoinen. Ainakin siihen saakka, kunnes näköpiiriin nousee taas asteen verran haluttavampi haarniska.

Kerättävät varusteet määrittelevät suunnan, mutta vasta kaadon jännitys saa palaamaan metsälle kerta toisensa jälkeen. Noviisit väijyvät vielä helpompia tapauksia, hirviöitä, joilla ei ole juuri muuta asetta kuin suuri kokonsa. Mestareiden eteen marssitettavat haasteet vaativatkin sitten enemmän. Varusteiden on oltava juuri oikeat, valmistautumisen perinpohjaista ja taktiikan hallussa. Tappio opettaa, mutta joillekin takapakki ja menetetty aika voi olla liikaa. Heikot putoavat kyydistä nopeasti.

Metsämies ei ole erakko

Yksinäinen susi pärjää aikansa, etenkin kun kaveriksi saa pari hassua höpöttelevää pikkukaveria. Suurriistan selättäminen yksinään on kuitenkin kovan työn takana, joten miksi ei löisi hynttyitä yhteen kolmen muun samalla asialla liikkuvan kanssa?

Verkon uumenista löytyy nippu maailmoja, maailmoista taas huoneita. Sopivan löydettyään pääsee satamaan, jossa kolmen muun kaveruksen kanssa yritetään sopia yhteinen suunta. Yhteisymmärrys tehtävästä löytyy paremmin, jos tarkisti huoneen kuvauksesta isännän toiveet ennen liittymistään.

Alussa yhteispeli sujuu hikoilematta, mutta mitä pidemmälle etenee, sitä enemmän tarvittaisiin myös kommunikaatiota joukkuetovereiden kanssa. Setti valmiiksi purkitettuja eleitä käy kohteliaisuuksien esittämiseen, kirjoitettu chatti palvelee suunnitteluvaihetta, mutta toiminnan keskellä puhuminen on keinoista paras. Siinä auttaa Gamepad-ohjaimen puheviestintäominaisuus.

Seura on pääosin asiallista, mutta välillä järkevää tiimiä joutuu hieman odottelemaan. Paras kokemus syntyy tuttujen kanssa, mutta jos naapurustosta ei löydy metsästyshenkisiä, siteitä voi solmia myös pelin sisällä. Päteväksi osoittautuneiden kumppaneiden kanssa voi vaihtaa yhteystietoja, jotta tuttu kaveri löytyy helposti myöhemminkin.

Ihan tosi kova metsämies käyttää kaiken liikenevän ajan itsensä kehittämiseen. Jos taskusta löytyy 3DS ja rahaa peliin, voi samalla tallennuksella jatkaa seikkailua käsikonsolilla. Verkkoon ei tosin pikkuversiolla pääse, joten pelin tärkein piirre jää kokematta. Uusimman päivityksen jälkeen resurssijahti käy myös pelkällä Gamepad-ohjaimella. Perherauha säilyy eikä peliä tarvitse keskeyttää Salkkareiden ajaksi.

Vaan mitä jää käteen kaikesta tästä? Todennäköisesti paras Monster Hunter tähän mennessä, se on selvää. Tekninen toteutus voisi olla rutkasti parempikin, eikä oppimiskäyrän jyrkkyys alkumatkasta varsinaisesti helpota ennestään vihkiytymättömän alkutaivalta. Vaan jos alkukankeudesta pääsee yli, löytyy seikkailusta syvyyttä vaikka millä mitalla.

Koko homman juju rupesi paljastamaan itseään vasta runsaan kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen, sitä ennen leikki tuntui tylsältä grindaamiselta. Piipahdukset moninpeliareenoille avasivat kokonaisuuden lopullisesti. Tähän voisi jäädä vaikka koukkuun. Ensi näkemältä keskinkertaisen pelin sisällä piilee helmi, mutta varoituksen sana: tämä leikki ei varmasti sovi kaikille.

 

Monster Hunter 3 Ultimate (3DS)

Nintendon 3DS-konsoli on vaikean alkutaipaleen jälkeen pikkuhiljaa noussut koviin asemiin, mutta Wii U kompuroi alhaisten myyntilukujen ja kovien yksinoikeusnimikkeiden puutteen kanssa. Samanaikaisesti molemmille alustoille julkaistu Monster Hunter 3 Ultimate ei suinkaan ole uusi peli, vaan hiottu ja paranneltu versio Wii-klassikko Monster Hunter Tristä.

 

Lisää aiheesta

Monster Hunter Tri (Wii)

Monster Hunter Tri -ennakko (Wii)

Soul Sacrifice (PSV)

Lue myös

Dragon’s Dogma: Dark Arisen (PS3, Xbox 360)

Fire Emblem Awakening (3DS)

Lego City Undercover (Wii U)

Metro: Last Light (PC, PS3, Xbox 360)

Prison Architect –alfa-ennakko (Mac, PC)

Resident Evil Revelations (PS3, Wii U, Xbox 360)

The Last of Us –ennakko (PS3)

 

Muropaketin uusimmat