Monster Hunter Tri (Wii)

20.05.2010 17:30 Muropaketin toimitus

Monster Hunter on kummallinen sarja. Se ei koskaan ole saanut suurta kannatusta täällä lännessä, mutta silti Capcom yrittää parhaansa kääntääkseen pelaajat puolelleen. Se on hyvä asia, sillä kannatuksen puute ei tarkoita laadun puutetta.

Nimensä mukaisesti pelaajan päätarkoituksena on metsästää hirviöitä. Tämä tapahtuu pitkälti toimintaroolipelin puitteissa: tapat hirviöitä, jotta saat parempia tavaroita, joilla tappaa isompia hirviöitä. Joskus hirviöt vain ovat kerrostalon korkuisia.

Hirviöitä kaikkialla

Monster Hunter muistuttaa monella tapaa nettiroolipeliä, jossa ihmiset on korvattu isolla määrällä eri kokoisia ja näköisiä hirviöitä. Aloitteleva pelaaja huomaa teurastavansa kasapäin pieniä sittiäisiä tai keräävänsä sieniä päästäkseen ravintoketjussa korkeammalle. Mitä pidemmälle tosin pääsee, sitä vaativimmiksi ja isommiksi hirviöt kasvavat.

Yksinpelin puolella kehystarinana toimii sepitelmä kylästä, jonka maanjäristykset ovat pistäneet palasiksi. Jälleenrakennuksen tiimellyksessä pelaaja auttaa kylää milloin minkäkin tavaran tarpeessa. Samalla kylän ympäröiviä alueita siistitään vaarallisimmista otuksista. Tarina on selkeästi jälkikäteen kyhätty kokonaisuus, mutta sen vähän mikä peliin on laitettu voi helposti jättää huomiotta.

Monster Hunterin maailmassa ei pelaaja kasva tasossa eikä ominaisuuksissa vaan kaikki parannukset liittyvät pelaajan kantamiin varusteisiin. Varusteita ei monien muiden pelien tyyliin keräillä tiputetuilta örmyiltä vaan pelaaja vie tapetut hirviöt osina takaisin kylään, joissa niistä taotaan uudet kiiltävät varusteet.

Apua, se on magmakrokotiili!

Koska varusteet ovat ainoa menestyksen mittari, tarjotut tehtävät skaalautuvat pelaajan tason mukaan. Alkuvarusteilla tarjotaan vain keräilytehtäviä, prameilla kultahaarniskoilla varustettu heitetään tappelemaan kerrostalon kokoisia liskoja vastaan.

Taistelujärjestelmä on yllättävän syvällinen tarjoten erilaisia aseita ja ansoja metsästykseen. Pelaajaa kannustetaan tutkimaan örmyjen käyttäytymismalleja ja heikkouksia ennen taisteluun säntäämistä. Otuksia ei välttämättä tarvitse aina tappaa. Ne voi myös tainnuttaa, jos ne haluaa mukaan elävänä. Kärsivällistä pelaajaa palkitaan, kärsimätön pelaaja saa nokkiinsa suhteellisen pian. Kärsivällisyys on muutenkin pelin kantava teema: uutta kiiltävää varustesettiä saa tehdä aikansa.

Ohjaustapoja on tarjolla monia erilaisia, mutta ehdottomasti toimivin niistä on standardinmukainen Classic-ohjaimen kahden tikun veivaus. Vasemmasta tikusta hahmo liikkuu, oikeasta pääsee pyörittelemään kameraa. Jäljelle jää päällysnapit hyökkäystä ja muita toimintoja varten. Jokaista nappia käytetään useampaan otteeseen, mutta niitä käytetään järkevästi niin, ettei meno äidy sekavaksi. Muilla ohjaustyypeillä perusjutuista koituu tarpeettomasti enemmän vaivaa.

Peli on rakennettu alusta alkaen ennen kaikkea nettimoninpeliksi. Siihen Capcom onkin panostanut: Nintendon kehno kaverikoodijärjestelmä loistaa poissaolollaan. Tilalla on toimiva tili- ja aulajärjestelmä kilpailevien konsoleiden järjestelmien tyyliin. Peli tarjoaa mahdollisuuden hypätä sekä kavereiden että umpituntemattomien nettiauloihin, joista itse peliin pääseminen on vaivatonta. Äänichattia tuetaan Nintendon tarjoaman oman mikrofonin kautta, minkä lisäksi keskusteleminenkin on mahdollista myös tekstitse.

Toimivaa nettihubailua

Moninpelissä pääsee samoihin alueisiin käsiksi kuin yksinpelissäkin, joskin vihollisten vaikeustaso skaalautuu pelaajien määrän mukaan. Tämän lisäksi pääsee myös alueille, jotka eivät ole lainkaan avoinna yksinpelissä. Niissä haastetta riittää koko neljän pelaajan edestä: alueet ovat huomattavasti kuin yksinpelin alueita vaikeampia. Nettipelihubailuiden lisäksi Monster Hunter tarjoaa mahdollisuuden tappaa örmyjä samalla koneella pelaavan kanssa areenataisteluissa.

Valitettavasti Monster Hunter kompastuu parilla osa-alueella. Ohjaus ei ole aivan niin toimivaa kuin peliltä voisi odottaa: kamera osoittaa kyllä suurimman osan ajasta minne pelaaja haluaa, mutta lukituksen puute saa kokemattoman pelaajan huitomaan ilmaa. Tähän tottuminen kestää aikansa.

Lisäksi Wiin kaukosäädin ei peliin ole oikein ideaali: kameranpyöritys tapahtuu nuolinäppäimistä ja on suht kankeaa. Siksi kannattaakin siirtyä Nintendon tarjoamaan Classic-ohjaimeen, ellei ruudun osoittelu ole oman kokemuksen kannalta huipputärkeää. Lisäksi tekstichatti on käyttöliittymältään kankeampi kuin tällaisella pelillä saisi olla, eritoten ilman näppäimistöä.

Pienet viat eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kyseessä on hyvä ja ennen kaikkea erilainen lisäys Wiin pelivalikoimaan. Älä kuitenkaan kuvittele pelaavasi, jos aika ja kärsivällisyys ovat kortilla. Peli kun suorastaan vaatii niitä.

Tekijä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.capcom.com/monster
Eric Hartin

Lisää aiheesta

Monster Hunter Tri -ennakko (Wii)

Capcomin Monster Hunter -pelisarja on kunnianhimoinen toimintaseikkailu, jonka pääosassa on usean pelaajan yhteistyötä vaativien jättihirviöiden kaataminen.

Edellisen konsolisukupolven alkeellinen nettitekniikka johti kuitenkin siihen, että sarja ei ainakaan länsimaissa ole koskaan saanut juuri tuulta alleen. Uusi konsolisukupolvi toi mukanaan paremmat nettiominaisuudet, ja neljä miljoonaa Japanissa myytyä Monster Hunter Tri -peliä tosin kertoo, että ilmeisesti ainakin jotain on tehty oikein.