Uusimmat

Monster Madness: Battle for Suburbia (PC, 360)

30.10.2007 14:40 Antti Mutta

Hirviöt, nuo kauhun väristyksiä tuottavat mielikuvituksen tuotteet ovat näin lokakuun lopun lähestyessä kunnia-asemassa. Suomessakin tätä nykyä vietettävä halloween on kaikenlaisten rumien örkkien ihka oma juhlapäivä, jota voi muistaa mitä moninaisimmilla tavoilla – vaikkapa pelaamalla jotain aiheeseen sopivaa.

Mikäs siis sen sopivampaa, kuin tutustua toimintapeliin, jossa muotopuolet oliot ovat pääroolissa. Mutta onko Monster Madness: Battle for Suburbia itsessään pelkoa ja inhoa tuottava kokemus vai pakkohankinta halloweenina kurpitsalyhdyn valossa nautittavaksi?

Teiniangstia

Monster Madnessin kuvaaminen on helppoa: se on puhdasta vanhan koulun toimintamättöä isolla t:llä. Kolikkopelihalleista, vanhoilta konsoleilta ja tietokoneilta tutut ylhäältäpäin kuvatut pelit, kuten legendaariset Commando, Smash TV, Ikari Warriors ja Gauntlet, antavat osviittaa missä mennään. Vastaavien pelien kulta-aikana reaktiokykyä ja hermoja testaavia pläjäyksiä oli niin paljon, että jokaiselle varmaan muistuu oma suosikki mieleen.

Väkivaltainen toiminta on siis tärkeintä. Sarjakuvilla kerrottu taustatarina onkin kirjoitettu mahdollisimman simppeliksi. Pääosissa ovat neljä stereotyyppistä nuorta: hakkerinörtti Zach, goottityttö Carrie, skeittaaja Andy ja huutosakin johtajatar Jennifer. Sekalainen sakki on eksynyt eräänä iltana Zachin luo. Yhtäkkiä oveen kolkutetaan niin, että saranat natisevat liitoksissaan. Asialla eivät vain ole naapurin velmut muksut, vaan joukko nälkäisiä zombeja.

Teinien harteille sysätään kotikaupunkinsa vallanneiden hirviömassojen hävittäminen. Samoin pelaaja heitetään suoraan toiminnan keskelle. Näppäimistöä ja hiirtä, tai vaihtoehtoisesti ohjainpädiä, saa pahoinpidellä kuin viimeistä päivää seuraavan viiden tason ja 18 kentän ajan. Eikä armoa anneta, sillä pelistä poistuminen kesken merkitsee aloittamista alusta ja läpikäytyjen kenttien uutta pelaamista. Vastaavanlaisista retropeleistä tuttu ratkaisu ei ehkä kuitenkaan kaikkia nykypelaajia lämmitä. Masokistisimmille hardcore-pelaajille tämä yhdistettynä vaikeimpaan vaikeustasoon on varmasti mielihyvää tuottava paketti.

Hirviöitä ja aseita

Teinitähtiä suurempaa roolia lukuisat tutut hirviöhahmot, joita on kuitenkin muokattu pilke silmäkulmassa. Vastaan heitetäänkin muun muassa kissoja viskelevä zombimummo, piereskelevä ylipaino-ongelmasta kärsivä elävä kuollut ja happokuplia puhalteleva pellehahmo. Hauskaa sinänsä, jos hahmosuunnittelu ei olisi paikoitellen niin silmiinpistävän yksinkertaista. Erityisesti laumoittain päälle käyvät riviviholliset ovat melkoisia palikkakasoja. Pomomonstereihin ja kookkaampiin vastustajiin on sen sijaan uskallettu hukata enemmän tehoja.

Parrasvalojen loisteesta hirviöiden kanssa kisaavat aseet. Lähes kaikki käteen irtoava kelpaa hyökkäysvälineeksi. Strategisilla hetkillä apuun suhaa vielä rekkakuski Larry Tool, joka valmistaa aseita kentille ympäriinsä ripotelluista tavaroista ja tapetuilta monstereilta tippuvista kristalleista. Arkisten esineiden, kuten grillien, tikkaiden ja rantapallojen, käyttäminen aseina tuo väistämättä mieleen zombipeli Dead Risingin. Monster Madnessissa toteutus vaan ontuu pahasti. Oikeat aseet ovat nimittäin niin tehokkaita, ettei taistelu vaikkapa virvelillä houkuta edes huvin vuoksi. Larry Toolilta ostettava hirviöksi muuttava amulettikaan ei voita naulapistoolia tai rakettiheitintä, joten sinänsä kiinnostavat ominaisuudet jäävät varjoon.

Samaan huonon toteutuksen kategoriaan tipahtavat myös useat ajoneuvot. Tykeillä varustetusta joutsenveneestä taistelumechiin vaihtelevat kulkuvälineet tuovat mukavaa vaihtelua apostolin kyytiin. Ohjaus on kuitenkin täysin hukassa, ja ajeluosuudet melkoista tuskaa. Tuhopotentiaalilta hurjien vekottimien käyttö osoittautuukin vaaralliseksi, ja kävellen eteneminen on jopa paikoitellen turvallisempaa.

Kauhua kerrakseen

  Ikävä kyllä harmituksen aiheet eivät lopu tähän. Toteutusalustaksi valittu Unreal Engine on uskomattoman raskas PC-versiossa. Suositeltavalla konekokoonpanollakin peli tökkii melkoisesti. Yksinkertaisen grafiikan huomioon ottaen hitaus johtuu mitä todennäköisimmin kehnosta ohjelmoinnista. Monenmoisiin visuaalisiin erikoistehosteisiin on kyllä panostettu. Sopii silti kysyä, olisiko vanhoihin ideoihin luottava peli voinut olla yksinkertaisempi myös teknisesti.

Ylilyönneistä selkein on Ageian fysiikkamoottori. Pelin takakannessa ominaisuus kyllä vaikuttaa. Käyttö on kuitenkin todellisuudessa holtitonta. Esineet ja hahmot lentelevät kuin painottomassa tilassa. Ei voi kuin ihmetellä pelillisesti turhan teknologian lisensointia.

Lopullisen naulan arkkuun lyövät PC-version asennusongelmat. Osalla koneista peli ei nimittäin lataudu lainkaan asennuksen jälkeen. Ongelmaa ei mainita tekijöiden tai julkaisijan sivuilla. Keskustelupalstojen kaivelu tuottaa kuitenkin tulosta: toisen tekijästudion sivuilta on ladattavissa korjauspaketti. Jos peli ei ota latautuakseen, kannattaa hakea oheinen tiedosto:  http://www.artificialstudios/MonsterLauncher.zip.

Monster Madness: Battle for Suburbia on peli, joka kuulostaa perusidealtaan todella hyvältä. Vanhoja pelejä muistuttavia tekeleitä on nimittäin aivan liian vähän nykyisessä tarjonnassa. Surullinen totuus on kuitenkin, että täyteen hintaan myytävässä pelissä ei saa olla näin paljon perustavaa laatua olevia ongelmia. Pelistä löytyvä modien ja omien kenttien luomisen mahdollistava Unreal Editor tai lukuisat moninpelitilatkaan eivät muuta tätä faktaa. Monster Madness tuokin halloweeniin kauhua, mutta aivan väärällä tavalla.

 

Tekijä: Artificial Studios / Immersion Games
Julkaisija: Southpeak Games
Testattu: PC, Xbox 360 (demo)
Saatavilla: PC, Xbox 360
Pelaajia: 1-16 (moninpelitilasta riippuen)
Pelin kotisivut: http://www.monster-madness.com