MotoGP 10/11 (PS3, Xbox 360)

26.05.2011 16:25 Juho Anttila

Tekijä: Monumental Games
Julkaisija: Capcom
Testattu: Xbox 3600
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla konsolilla), 2-20 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.playmotogp.com
Arvostelija: Juho Anttila

Vähemmän on enemmän, kertoi ystäväni ja julisti ratamoottoripyöräilyn formuloita miehekkäämmäksi viihteeksi. Neljä pyörää on enemmän kuin kaksi, ajattelin, ja unohdin kaksipyöräiset vuosiksi.

Vasta postilaatikon kolahdus sai muistamaan, että moottoripyörillä voi harrastaa muutakin kuin esteratoja. MotoGP-sarja nauttii arvostusta, mutta Forza-mies kaipaa muutakin kuin lupauksia ennen kuin ratti vaihtuu ohjaustankoon.

Pelisarjan edellinen osa keräsi kehuja askeleena oikeaan suuntaan, mutta ihan maaliin saakka ei vielä päästy. Moni katsoi vinoon arcademaista ajotuntumaa, toisille taas graafinen ankeus oli liikaa kestettäväksi. Monumental Games on kuitenkin paiskinut töitä hartiavoimin ja uusiksi on laitettu niin fysiikkamoottori kuin pyörän käyttäytyminenkin.

Suuretkin sankarit aloittavat pohjalta

Yksittäisen kuskin etenemistä 125-kuutioisista MotoGP-luokkaan saakka seuraava uramuoto on luontevin tapa sukeltaa ratamoottoripyöräilyn kiihkeään maailmaan. Tie mestareiden mestariksi alkaa pohjalta. Tallitarjouksia on pöydällä vain kaksi, eikä rahan tai tallihenkilökunnan määrällä juuri juhlita.

Ura koostuu kisoista ja kevyestä manageroinnista. Talliin voi palkata niin PR-henkilöitä kuin mekaanikkojakin. Ensiksi mainitut hoitava sponsorisopimuksia, jälkimmäiset kehittelevät pyöriin uusia parannuksia. Mikään ei tule ilmaiseksi, vaan palkat on maksettava. Tili pysyy vihreällä sponsoreiden avustuksella, mutta kassakone kilisee vain, kun sovitut tulostavoitteet täyttyvät.

Pieni puuhastelu tuo ajopuuhiin mukavaa jatkuvuutta. Aina ei edes tarvitse voittaa. Oma viehätyksensä on jo siinäkin, kun vaikeustason kääntää tarpeeksi haastavaksi ja pelkkä kymmenen parhaan joukkoon pääseminen tuntuu saavutukselta. Pienten tallien riemun siitä, kun ei jäänytkään viimeiseksi ymmärtää vasta, kun asettautuu itse samaan rooliin.

Menestyksen myötä kuskille kertyy kokemusta. Maine tuo mukanaan parempia tallitarjouksia, ennemmin tai myöhemmin myös korkeammista luokista. 125-kuutioisten ja MotoGP:n välissä ajetaan myös Moto2-luokkaa. Vaativuus kasvaa hevosvoimien myötä.

Tapahtumat etenevät aikajanalla, mutta käyttöliittymässä on puutteensa. Olisi mukava saada ajan kulku pysäytetty haluamaansa kohtaan sen sijaan, että vain kisat toimivat rajapyykkeinä. Valikot täyttävät tehtävänsä, mutta sujuvampaakin voisi olla. Järjestelmästä puuttuu syvällisyys. Kaikki se, mitä manageroinnilla on tarjottavanaan, on nähty jo muutamassa tunnissa.

Realistista? Ainakin vaativaa.

Kun oma tosielämän kokemus kaksipyöräisistä rajoittuu polkupyörään, on menopelien käyttäytymisen realismista paha mennä julistamaan ehdotonta totuutta. Pikkulinnut tietävät kertoa pelisarjan edellisen osan olleen ajotuntumaltaan arcade, höystettynä muun muassa ylitehokkailla jarruilla.

Uudistettu fysiikkamoottori kurottaa simulaattorimaisempaan suuntaan. Nyt jarrujen kanssa saa olla tarkkana, pitkäksi menee tottumattomalla todella helposti. Tuntuma rataan voisi olla parempikin. Pitoa ei aisti parhaalla mahdollisella tavalla, mutta nojatuolikuskille välittyy silti tyydyttävän tunne siitä, miltä tuntuu kiitää kaksipyöräisellä hengenvaarallista vauhtia 26:n muun kuskin seassa.

Moottoripyöristä kun on kyse, on myös kuskin painopisteellä oma roolinsa. MotoGP tarjoaa sen säätämiseen kohtuullisen kompromissin. Sama vasen tatti ohjaa niin sivuttaisliikettä kuin myös kuskin nojautumista eteen tai taaksepäin. Säätövara ei ole kummoinen, mutta jotain pientä uutta ennen vain autoilla ajanut joutuu silti puskemaan selkärankaansa.

Helpotusta löytyy toki myös ajoapujen muodossa. Itse en moisista perusta, vaikka optimaalisen ajolinjan näyttävän viivan avulla oppimiskäyrä loivenee merkittävästi. Helppoa ajettavuutta etsivät saavat tarvitsemansa sivustatuen muiden säätäessä haasteen määrää valittavissa olevilla neljällä taitotasolla. Tekoäly väkisinmakasi arvostelijaraasun toistuvasti jo toisiksi vaikeimmalla tasolla, joten treenattavaa riittää.

Pyörä menee toki välillä nurinkin, mutta tässä kohden peli antaa löysää ajomallia enemmän. Radalle pääsee jatkamaan suoraan, eikä aikaa mene kuin sekunteja. Hyvä niin, sillä kun radalla on yhtä aikaa 27 kuskia, on törmäyksiä vaikea välttää. Epäilen tosin vahvasti, että tosielämässä pyörä lentäisi nurin jo paljon kevyemmistä kosketuksista kuin mitä MotoGP:n ajomalli sallii.

Sujuvaa, mutta kliinistä

Ehkä vika on siinä, ettei kilpamoottoripyörä yllä seksikkyydessä lähellekään kunnollista rata-autoa, mutta verrattaessa MotoGP:n ulkoasua suuren kokoluokan autopeleihin jää lopputulos vaisuhkoksi. Pyörät ja kuskit näyttävät ihan kivoilta ja ruuhkan keskellä ajamisessa on tunnelmaa, mutta etenkin radan laitamat näyttävät kovin kliinisiltä. Toisaalta ruudunpäivitys pysyy pehmeänä tiukoissakin tilanteissa.

Äänimaailman realistisuutta en edes yritä lähteä arvioimaan, mutta hitusen vaisulta sekin vaikuttaa. Tätä suurempi pulma on kuitenkin pelaajalle annettavan visuaalisen palautteen puutteellisuus. Esimerkiksi aika-ajojen aikana olisi mukava päästä kunnolla käsiksi väliaikoihin myös kierrosten aikana. Myös itse kisatilanteessa jaettava informaatio tuntuu kovin ohkaiselta.

Urapelin lisäksi kisaamaan ajamaan pääsee toki myös yksittäisiin kisoihin, aika-ajoihin tai kokonaiseen maailmanmestaruuskauteen. Lisäksi valikoimasta löytyy haastetila, joka tarkoittaa käytännössä aikarajaa vastaan suoritettua arcadekaahausta.

Lajia oikeastikin seuraavien iloksi peli sisältää kaikki kauden 2010 radat, tiimit ja kuskit. Lisäksi kauden 2011 MotoGP-luokan mukaista sisältöä tarjotaan pelaajille ilmaiseksi ladattavaksi sitä mukaa, kun kausi etenee. Maallikolle yhdentekevää, mutta faneille varmasti mukava lisäbonus.

Pelaamaan pääsee myös kaverin kanssa, joko jaetulla ruudulla tai verkon yli. Mukavana yksityiskohtana kaveri voi osallistua urapeliin saman tallin apukuskin roolissa. Verkossa kisaan mahtuu parhaimmillaan 20 kuskia. Ikävä kyllä pelaajia ei meinannut testijakson aikana löytyä tarpeeksi, joten verkkopelin toimivuus ääritilanteissa jäi kokeilematta. Välillä peliin ei päässyt myöskään mukaan lainkaan, vaikka pelaajia olisi löytynyt. Silloin, kun nämä esteet saatiin ylitettyä, sujui ajaminen lopulta varsin mallikkaasti. Toivoa sopii, että tämäkin peli löytäisi vielä yleisönsä, sillä potentiaalia kyllä riittäisi mukaviin verkkoralleihin.

Potentiaalia riittää myös yksin pelaavan viihdyttäjäksi, sillä MotoGP osoittautui muikeaksi ajopeliksi. Moottoripyöristä mitään ymmärtämätön testaaja koki sen parissa niin nöyryyttäviä kuin riemastuttaviakin hetkiä. Ajomalli sopii myös aloittelijoille, mutta puhtaasta arcadesta ei suinkaan ole kyse. Kehitystä kaivattaisiin silti sekä audiovisuaalisen toteutuksen että myös esimerkiksi uratilan käyttöliittymän puolelle. Hyvää moottoripyöräpeliä kaipaavan ei silti tarvitse odotella enää seuraavan vuoden versiota, sillä jo tällaisenaan MotoGP lunastaa ison nipun sille asetettuja odotuksia.