UUSIMMAT

MotoGP 2 (Xbox)

03.07.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Xboxin MotoGP: Ultimate Racing Technology löi kaikki ällikällä. Climaxin ensimmäinen yritys tehdä moottoripyöräpeli onnistui lähes täydellisesti, ja MotoGP kiilasi itsensä lajityyppinsä parhaimmistoon. Lopullinen pankinräjäyttäjä oli MotoGP:n Online Demo, joka tuli Xbox Liven starttipaketin mukana. Netissä MotoGP oli aivan omassa luokassaan. MotoGP 2 jatkaa ykkösosan linjoilla ja parantaa sitä kaikilla osa-alueilla vähän, mutta varmasti. THQ:n julkaisemaa ja Climaxin kehittämää sarjaa ei pidä sekoittaa Namcon samannimisiin peleihin, sillä kyseessä on kaksi aivan eri pelisarjaa.

Peli voi aluksi tuntua samanlaiselta kuin edeltäjänsä, esimerkiksi valikot ovat lähes identtiset. Erot tulevat esille pitemmälle pelatessa ja Xbox Livessä. Tällä kertaa mukana ovat sekä 2- että 4-tahtiset ja 500- että 1000-kuutioiset pyörät. Minun on myönnettävä, että en tiedä oikeasta moottoripyöräilystä yhtään mitään, joten tämä osuus MotoGP 2:sta on minulle hieman hämärän peitossa. MotoGP 2 on kuitenkin hyvin aloittelijaystävällinen peli – vaikka ei pyöristä tai lajista tietäisi mitään, ei se estä menestystä (tai ainakaan nautintoa). Asiaansa vihkiytyneille on paljon säätömahdollisuuksia renkaiden kovuudesta lähtien. Simulaation tasoa voi itse vaihtaa 0-100 prosentin välillä, ja täysillä prosenteilla aloittelija ei pyörää helposti käsittele.

Uramoodi on edelleen hyvä. Vaikeustason mukaan määrittyy, kuinka paljon ns. experience-pisteitä saa hyvistä suorituksista. Kokemuspojoja käytetään oman ajajan ominaisuuksien parantamiseen. Helpoimmilla tasoilla MotoGP 2 ei ole kovin vaikea, vaikka tietokonekuskeilla tuntuukin olevan jonkinlainen kuminauhasysteemi käytössään. Eroa pystyy silti kuromaan takana ajaviin riittävästi. Champion- ja Legend-vaikeustasot ovat jo hieman kovempia paloja purtavaksi. Kuskien voimasuhteet tuntuvat olevan kohdallaan, ja Valentino Rossi on myös pelin ykkösnimi. Ratoja on 17 ja ne ovat monipuolisia. Osa on vanhoja tuttuja pienin muutoksin, mutta mukana on muutama täysin uusi rata, kuten syheröinen Estoril. Monipuolisuus on tullut myös Xbox Liveen, eikä siellä enää tahkota pelkkää Mugelloa kuten MotoGP Online Demon aikoihin. Viritetyllä pyörällä pääsee kisailemaan nettiin, ja nopeimmilla nettikuskeilla on kaikki arvot täysillä.

Uramoodin lisäksi pelissä on stuntti- ja aika-ajo-moodit, mutta niitä ei pahemmin jaksa pelata, kun parempaakin on tarjoalla. Uramoodissa kisat esitellään videopätkillä, ja muutenkin hommassa on aitouden tuntua. Jokaisen kisan yhteydessä on myös Challenges-osio, jossa on pari-kolme haastetta, joista suoriutumalla saa yhden kokemuspisteen lisää. Haasteet ovat usein esteiden väistelemistä ja oikeiden ajolinjojen etsimistä, ja niiden vaikeusaste vaihtelee ylihelposta tuskastuttavan vaikeaan. Luonnollisesti nopeammalla pyörällä kaikki on helpompaa. Kisasuorituksistaan saa palkinnoksi esimerkiksi saman radan peilatun version, koosteita oikeista kisoista ja uusia kuskeja. Myös huijauksia ja graafisia kikkoja on mahdollista saada. Esimerkiksi Pop video / Turbo on aika psykedeelinen kokemus koko ajan välkkyvine valoineen ja outoine kuvakulmineen…

Kontrollit ovat mainiot. Hardcoreista hardcoreimmille on tarjolla etu- ja takajarrut erotteleva systeemi, muut voivat käyttää tatteja tai nappeja ajamiseen. Kuivan ja märän radan erot huomaa myös kontrolleissa, ja sutiminen on yleisempää märällä radalla – simulaatioasetuksista riippuu, pysyykö pyörä ollenkaan hallussa vetisellä asvaltilla.

Xbox Live on MotoGP 2:n kantava voima. Live-kokemus on erinomainen ja ykkösosan pienet puutteet on nyt korjattu. Radalla väärinpäin ajelevat urpot muuttuvat haamukuskeiksi ja lobbyssä näkee kaikki pelaajat yhtä aikaa, sekä jokaisen pelaajan yleisrankingin. Lisäksi ”Lap 1.89 of 3” -systeemi auttaa arvioimaan, kuinka kauan jo käynnissä oleva kisa kestää. Radikaalein uudistus on kuitenkin se, että radalta ei kannata ajaa ulos. Jos sattuu käymään hiekalla, tulee kierrosaikaan miinussekunteja. Tällä on haluttu estää mahdolliset huijarit ja pitää kisa radalla. Pienet lipsahdukset verottavat kierrosaikaa ankarasti, mutta homma toimii hyvin kunhan siihen tottuu. Moninpeliä pääsee pelaamaan myös split screenissä (1-4 pelaajaa) ja system linkissä (1-16 pelaajaa).

Netissä pelataan useimmiten 0%-realismisäädöillä, mutta simulaatioasetuksiakin näkee ajoittain. Suomalaisten MotoGP-yhteisö on sirpaloitunut Midtown Madness 3:n, Return to Castle Wolfensteinin ja muiden Live-pelien pariin, mutta suomalaistenkin seurasta pääsee silloin tällöin nauttimaan. Jokaiselle löytyy sopivan tasoinen vastus Livestä, siitä pitävät huolen muut pelaajat. Yhteensä pelaamassa on kirjoitushetkellä käynyt yli 21 000 maailman kansalaista ja määrä kasvaa. Lagia ei ole, vaan 16 pelaajankin koitokset pyörivät moitteettomasti.

Xbox Live on integroitu suoraan käyttöliittymään, mikä tekee frendilistan käytöstä helppoa ja käytännöllistä. Jos joku on pelaamassa yksinpeliä, hänelle voi lähettää kutsun nettipeliin, mikä on erinomainen ominaisuus. Kierrosaikojen vertailu kavereiden kesken on yhtä helppoa kuin aiemminkin, joten verinen taisto kaikkien mahdollisten sekunnin tuhannesosien viilaamiseksi parempaan suuntaan saa jatkoa. Hulppean hyvä ominaisuus on myös se, että yksinpelissä ajetut huippukierrokset tallentuvat automaattisesti myös Liven scoreboardseihin. Kerrassaan mainiota. Ei liene yllätys, että MotoGP 2: Ultimate Racing Technology on mielestäni Xbox Liven paras peli.

Grafiikkaa on viilattu alkuperäisestä, mutta suurta eroa ei ole. Jotkut ovat haukkuneet MotoGP 2:sta edeltäjäänsä tummasävyisemmäksi, mutta dramaattisia muutoksia ei ole tehty. Sääefektit ovat edelleen älyttömän hienoja, pyörissä on paljon detailia ja piirtoetäisyys on pitkä. Kakkosessa on etukäteen hehkutettu ”realistisia kaatumisia”, mutta niitä ei pahemmin jaksa katsoa, vaikka teknisesti ne ovatkin tasokkaita. Kisoista saa myös uusintakoosteen halutessaan. Äänet ja musiikki ovat ehkä astetta heikompia, mutta moottorin revitys kuulostaa aidolta ja äänistä pystyy päättelemään takaa tulevan sijainnin. Custom soundtrackiakin tuetaan. Alkuperäisen MotoGP:n latausajat olivat erittäin lyhyet, eikä kakkonenkaan paljon huonommaksi jää.

Oikea MotoGP on mielestäni tylsää katsottavaa. Pelinä laji on kuitenkin erittäin hyvää viihdettä, varsinkin toisia vastaan. Alkuperäisen MotoGP:n omistajille kakkonen ei ehkä anna tarpeeksi uutta, mutta kaikille muille peli on ehdottomasti vähintään kokeilun arvoinen. Vaikka ei voisi kuvitellakaan pitävänsä kaksipyöräisellä ajosta, ei kannata olla liian epäluuloinen. MotoGP 2:ssa on taikaa.

—Joel Kinnunen