Motorstorm: Apocalypse (PS3)

10.03.2011 14:00 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Evolution Studios
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia:  1-4 (jaettu ruutu), 1-16 (Internet)
Pelin kotisivu:http://www.motorstorm.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

 

Motorstorm-pelisarjassa ollaan jo huristeltu autiomaassa, tulivuorten keskellä ja jäätiköllä, mutta mikä eteen, kun vastaan tulee maailmanloppu? No sitten, piru vie, huristellaan keskellä maailmanloppua!

Tuorein Motorstorm-sarjan osa vie pelisarjan uudenlaiseen ympäristöön ja lisää kuvioihin tarinaa. Joskus käy kuitenkin niin, että kaikki uudistukset eivät ole hyväksi.

Heti alkuun on todettava, että pelin nimi on hieman harhaanjohtava: tämä nimenomainen maailmanloppu sijoittuu puhtaasti yhden kaupungin alueelle. Se kaupunki onkin sitten vähän normaalia isompi, sillä The City on mallia ”futuristinen megalopolis”, jossa asuu miljoonia ihmisiä, jota hallitsee Paha Yhtiö ja niin edelleen.

Tämä kaikki tehdään selväksi pelin uudessa ominaisuudessa, täysin turhassa tarinassa. Itse en jaksanut katsella flash-animaatioita kovinkaan pitkään, joten kaupungin romahduksen syyt ja pelin kolmen päähenkilön kohtalot jäivät hieman epäselviksi. Hei: jos haluan elämää suurempaa paatosta pahoista yhtiöistä ja sotilasjärjestöistä, ostan pelin, jonka kannessa lukee Tom Clancy. Motorstormiin moiset kuuluvat kuin levyhaarniska tanhuihin.

Mutta onneksi X-nappi on keksitty, sillä sen avulla moiset turhuudet voi skippailla ja keskittyä itse pääasiaan: kilpa-ajoon.

Ylös seinää, alas raunioita

Motorstorm on yhä pohjimmiltaan Motorstorm, mitä nyt tällä kertaa se sijoittuu vain hieman uudenlaiseen tapahtumapaikkaan, kaupungin raunioihin. Käytännössä ero on enimmäkseen kosmeettinen, sillä peli kulkee pääasiassa kuin ennenkin. Mitä nyt autiomaan pölyisen rinteen tilalla renkaiden alla vilistää välillä lähiön katu tai vaikka kaatunut kerrostalo.

Maanjärjistys on pistänyt jo pelin maailmaa kunnolla remonttiin ja tekee sitä edelleen, sillä Apocalypse lainaa vaikutteita myös Split Secondista. Kisojen aikana reitti muuttuu joskus dramaattisestikin, kun vaikka kierroksen aikana edessä oleva siltä räjähtää kappaleiksi ja autot putoavat ajamaan pienille saarekkeille pari kerrosta alemmas.

Tämä on pelin uudistuksista merkittävin ja hauskin, joskaan tempausta ei käytetä ihan niin paljon kuin soisi. Ratojen romahtamisella on myös se hauska sivuvaikutus, että osa kisoista kerättävistä korteista on kerättävissä vain hetken aikaa. Jos joku niistä sijaitsee vaikka sillan ylätasolla, joka katoaa olemassaolosta toisella kierroksella, olisi syytä olla nopea, tai ainakin valmis painamaan retry-nappia – tai sitten viitata kintaalla koko korttien keräilylle, kuten itsekin tein.

Muuten kisailu onkin sitten kovin samanlaista kuin ennen. Ideana on yhä, että radat koostuvat oikeastaan monista päällekkäisistä radoista, jotka tarjoavat eri reittejä erilaisille ajoneuvoille. Siinä missä rekat ja raskaammat autot möyrivät viemärin mudassa, motskarit kiitävät korkeammalla. Välillä kaikki tosin kohtaavat yhteisellä radalla, jolloin pienemmän vehkeen kuski saa olla tarkkana vipeltäessään jättiläisten keskellä.

Vipeltäjiä on myös uudenlaisia, sillä kaupungissa kun ollaan, pelaaja pääsee myös aiempien ajoneuvojen ohella katuajoneuvojen rattiin. Katumoottoripyörät, tuunatut katuautot ja muut ihmeet tuovat peliin hieman uutta värinää, mutta lopulta ne toimivat kovin samalla tavalla kuin niiden ennestään tutut rinnakkaisversiotkin.

Oikeastaan ainoa todellinen pelattavuuteen liittyvä uudistus on ilmajäähdytys. Jos hyppyjen aikana päästää irti sekä turbosta että kaasusta, ajoneuvon nitromittari jäähtyy nolliin hetkessä. Taitava kuski voikin näin tehdä hirvittäviä komboja, joissa painetaan hana auki hyppyristä toiseen.

Ja sehän on toki se Motorstormin perinteinen ote. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Ja niin riittää toki edelleenkin, eikä peli ole otettaan kadottanut.

Missä peukku?

Motorstormit ovat hauskoja pelejä ja periaatteessa Motorstorm Apocalypsessä olisi ainekset kaikkien aikojen hauskimpaan Motorstormiin. Missä peukku, siis? No, ongelma on pohjimmiltaan se, että Motorstorm on yhä vähän turhan Motorstorm.

Tämä ei toki ole huono asia, sillä hyviä pelejähän nämä ovat. Mutta minun kirjoissani oikeastaan mikään pelin uudistuksista ei ollut sellaista, mitä Motorstorm oikeastaan kaipasi. Juoni ja uusi Tom Clancy Presents: Street Race –henkinen soundtrack joutavat suoraan romukoppaan, eikä tule ikävä.

Kaupunki tarjoaa kyllä todella rempseät ja reteät puitteet ja peli näyttää törkeän hyvältä, mutta entistä suuremmat ja monitasoisemmat maisemat tarkoittavat myös sitä, että usein radalla ei näe yhtään muita kilpailijoita. Motorstorm ei ole Motorstorm, kun pelaaja suhaa yksinään pitkin tyhjiä katuja katsellen, kun sijoitusta kuvaava numero vaihtaa välillä järjestyslukua.

Moninpeli… no, sekin löytyy ja näyttää tosi kivalta. Pelaaminenhan on aina hauskempaa ihmisiä vastaan, varsinkin kun mukana on pientä kuskin ja ajoneuvojen kustomointia, sekä myös vedonlyöntiä kisan tapahtumista.

Mutta tätä puolta pelistä ei arvostelukappaleella pystytty testaamaan. Liekö sitten ollut kyse serveriongelmista vai mistä, mutta pelit eivät irronneet. Palaamme siis ehkä asian pariin julkaisuversion myötä joskus myöhemmin.

Eipä silti. Motorstorm Apocalypse on ilman moninpeliäkin hauska huristelupeli, joka ei kuitenkaan oikein tiedä, mitä se haluaisi olla. Split Second –kopio? Eeppinen stunttispektaakkeli? Pitkäikäisen ja rakkaan pelisarjan uusin osa? Jotain ihan muuta? Toivottavasti tiimi päättää mielensä seuraavaa kertaa varten, sillä vähän tiiviimpänä pakettina Apocalypse olisi voinut olla merkkitapaus.

 

Toinen mielipide

Jos Motorstorm: Apocalypse jotain tunteita onnistuukin herättämään, niin ihmetyksen siitä, miten näin kutkuttavasta lähtötilanteesta on saatu irti näin vähän. Järjellä ajatellen tuhoutuva suurkaupunki tarjoaisi huikean näyttämön tavallisuudesta poikkeavalle rallille. Mahdollisuuksia ei kuitenkaan osata hyödyntää, ja lopputuloksena onkin peli, jonka parissa ei oikein jaksa viihtyä lyhyitä satunnaissessioita enempää.

Pohdittaessa pelin asetelmaa nousee mainio Split Second ensimmäisenä mieleen. Molemmat ovat arcaderalleja, joissa rata muuttuu kesken kisan valtavan tuhon myötä. Apocalypsessä tapahtumien mittakaava on periaatteessa suurempi, mutta dynaamisuus puuttuu. Split Second antoi tuhon avaimet pelaajien käteen, uusi Motorstorm puolestaan istuttaa kuskit katsojan penkille seuraamaan maailmanlopun sinfoniaa. Purkitettua tavaraahan molemmat pelit tarjoilevat, mutta interaktion puute alleviivaa tätä Apocalypsessä liikaa.

Savu, romahtavat rakennukset ja räjähdykset luovat tunnelmaa. Läpiruskea väripaletti yhdistettynä vahvaan kuvankäsittelyyn saa kuitenkin lopputuloksen näyttämään suttuiselta. Aina ei edes erota, minne seuraavaksi pitäisi ajaa. Vähemmän saattaisi olla enemmän, eikä monipuolisempi värimaailmakaan olisi haitannut asiaa.

Ongelma piilee taiteessa, sillä teknisesti peli on priimaa. Ruudunpäivitys on sujuvaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Extremesukupolvelle suunnattu ääniraita ärsyttää, vaikka se onkin hyvin linjassa nolon tekocoolien välianimaatioiden ja pelin yleistunnelman kanssa. Turha tarina lienee suunnattu teineille.

Turbon käyttöön perustuva pelattavuus on sujuvaa, mutta persoonatonta. Ei se, että peli on arcade tarkoita, etteikö ajoneuvoissa saisi olla minkäänlaista painon tunnetta. Moottoripyörät puolestaan ovat liiankin huteria. Ajomalli ajaa silti asiansa, onhan tarkoitus kaahata miljoonaa ympäri tuhoutuvaa kaupunkia ilman sen kummempia hienouksia. Vaihtoehtoiset reitit ovat myös hyvä idea, mutta ne vaikeuttavat tilanteen seuraamista liiaksikin. Sijoitus saattaa vaihdella dramaattisesti, vaikka pelaaja olisi ainoa valittua reittiään käyttävä kuski.

Motorstorm: Apocalypse edustaa hankalasti lähestyttävää pelityyppiä. Kyseessä on teknisesti hyvä, ajoittain mainio teos, joka ei kosketa tunnesynapseja millään tasolla. Ulkokohtaiseksi jäävän pelin kehittäjät pitäisi istuttaa Blur:n ja Burnout Paradisen pariin opiskelemaan niitä pieniä asioita, joilla näyttävä ja sujuva saadaan nostettua sen viimeisen riman ylitse kutkuttavan jännittäväksi ja koukuttavaksi. Teknistä osaamista tuntuu riittävän, mutta sydän puuttuu.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

PlayStation 3:n julkaisupelit testissä osa 1

MotorStorm: Pacific Rift (PS3)

MotorStorm: Arctic Edge (PSP, PS2)

Lue myös

Bulletstorm (PC, PS3, Xbox 360)

Homefront-ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Marvel vs Capcom 3 (PS3, Xbox 360)

Pixeljunk Shooter 2 (PS3)

Torchlight (Xbox 360)