MX vs. ATV Reflex (PS3, Xbox 360)
Katupoikien lajiksi tituleerattu motocross kääntyy pitkästä aikaa virtuaalimuotoon. Tällä kertaa suurimmat odotukset kohdistuvat pelisarjan uutukaisen laajoihin uudistuksiin. Pyörän hallitseminen analogisesti, dynaamiset ympäristöt ja päivitetty fysiikkamoottori nostavat korvien välissä kierrokset kattoon. Lopputuloksena rapa roiskuu, muttei aivan toivottuun tapaan.
Pelisarjan edellinen vuonna 2008 ilmestynyt osa on edelleen motocrosspelien parhaimmistoa. Valitettavasti lajia simuloivia pelejä on nähty viime vuosina entistä harvemmin. Toista oli ennen kun kaupan hyllyltä löytyi Excitebiken tai Motocross Madnessien kaltaisia mestariteoksia. Crossi on vauhdikas laji, jossa tapahtuu muutamassa hetkessä paljon. Se siis soveltuu erinomaisesti videopelin kohteeksi. Viime aikoina Rainbow Studios on kuitenkin ollut ainoa, joka on kehittänyt säännöllisin väliajoin uusia pelejä.
Uutukainen lupaa muuttaa vanhaa kaavaa tarjoamalla Reflexin nimellä ratsastavan uuden ohjausmenetelmä. Kehittäjät ovat ottaneet mallia viime vuoden urheilupeleistä, sillä nyt ensi kertaa pelisarjan historiassa on siirrytty kahden ohjaimen analogiseen ohjaamiseen. Ajamiseen tarvitaan näin molempien tattien hallintaa ja niiden saumatonta yhteistyötä. Oikeapuoleisella muutellaan kuljettajan asentoa ja vasemmanpuoleisella käännellään pyörän tankoa haluttuun ajosuuntaan.
Suurin uudistus on idealtaan mainio, mutta käytännön toteutus jättää paljon parannettavaa. Pahin virhe tapahtuu eri tattien väliselle tasapainolle, sillä nyt oikean tatin vispaaminen ohjaa menoa. Vasenta tattia käytetään lähinnä mutkan jyrkimmässä kohdassa kaatumisen estämiseksi ja kallistuksen korostamiseksi. Nyt vasemman tatin rooli jää turhaan sivuosaan, sillä sen antama tuntuma menopeliin on heikko sen yrittäessä simuloida kaksipyöräisen ohjaustankoa. Tattien huitominen myös häiritsee kaasun ja jarrun käyttöä johtaen alkuvaiheessa erilaisiin kaatumisiin.
Holeshot
Jos uusi ohjausmenetelmä jätetään taka-alalle, niin eroja sarjan edelliseen osaan on hankala löytää. Tarjottimella on edelleen yksittäisiä kilpailuja, yksinkertainen urapelimuoto ja kattavat verkkomoninpelimahdollisuudet. Ura lähtee liikkeelle pohjalta pienellä mopolla ja siitä edetään menestyksen myötä kohti ammattilaisympyröitä. Moottoripyörien ohella mutaa kynnetään muun muassa mönkijöiden ja rantakirppujen voimin. Ajoneuvot ovat kuitenkin ajotuntumaltaan turhan samankaltaisia ja niiden hallitseminen on pääsääntöisesti turhan helppoa.
Kilpaileminen on ongelmista huolimatta vauhdikasta. Radalla tapahtuu jatkuvasti ja tekoälyn kuljettajat riehuvat pelaajan tuntumassa aggressiivisesti. Tiukka kilpaileminen nostaa tunnelmaa, mutta päinvastainen vaikutus on liian innokkailla kilpailijoilla. Ne tuhoavat helposti oman kisan ajamalla suoraan kylkeen tai hyppäämällä pelaajan niskaan.
Korkea intensiteetti on kuitenkin pelikokemusta parantava tekijä ja se saa tuekseen Rainbow Studiosin erinomaisen rata-arkkitehtuurin. Jokainen maasto on jälleen ainutkertainen ja ratojen monipuolisuudesta monet kehittäjät saisivat ottaa mallia.
Hyvin rullaavia baanoja ehostetaan dynaamisella ympäristöllä, joka käytännössä tarkoittaa käytössä elävää radan pintaa. Näin eri kierroksilla radan pintaan muodostuu erilaisia ajolinjoja ja kuoppia, joita voi hyödyntää uudella kierroksella. Mutkan takana voi myös olla yllätyksiä, kun rata on muuttunut edelliseen kierrokseen nähden.
Muutokset jäävät kuitenkin turhan kosmeettisiksi ja toivottavasti ideaa jalostettaisiin jatkoa varten esimerkiksi radalle ilmestyvien lippusiimojen tai entistä syvempien urien muodossa.
Seuraavana ruutulippu
Vaikka kilpaileminen tuntuu hyvältä pilaa kokonaisuuden huonon ohjaustuntuman ohella heikko audiovisuaalinen ilme. Graafisesti ongelmia on nykivän ruudunpäivityksen ja aikaansa jäljessä olevan ulkoasun kanssa. Huippupeleihin verrattuna yksityiskohdat näyttävät rakeisilta ja menopelit turhan elottomilta. Missä ovat irtoavat jarrukahvat tai puhki menevät eturenkaat? Myös audiopuoli kaipaisi piristystä, sillä äänekkäät kappaleet ja vaisut moottoreiden äänet latistavat tunnelmaan entisestään.
Parhaimmillaan Reflex on enintään keskinkertainen ajopeli. Kilpaileminen on pienissä annoksissa hauskaa, mutta pidemmän päälle heikko ohjaustuntuma ja hullujen tavoin ajavat kilpakumppanit pistävät mielen matalaksi. Harmittavasti sarjan edellinen osa on uutukaista parempi ainakin ohjaustuntuman osalta, joten uusinta painosta on vaikea suositella edes sarjan suurimmille ystäville. Nykymuodossaan kokonaisuus ei ole tasapainoinen ja pelistä jää helposti vanhahtava kuva. Peli olisi selvästi kaivannut muutaman kuukauden pidemmän kehitysajanjakson ennen julkaisua.
Tekijä: Rainbow Studios
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, PSP, DS, Xbox 360,
Pelaajia: 1-12 (verkkomoninpeli)
Pelin kotisivut: http://www.mxvsatv.com/
Mikko Rekola
