Need for Speed: Rivals (PS4)

10.07.2014 15:00 Juho Anttila

Tekijä: Ghost Games
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1, 2-6 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.needforspeed.com/
Arvostelija: Juho Anttila

Maineikas Need for Speed -sarja on heittelehtinyt viimeisen kymmenen vuoden aikana realismia hakevasta Shift-parivaljakosta silkkaan arcadeen. Uuden Ghosts-studion Rivals edustaa viimeksi mainittua suuntausta. Nyt lyödään taas rosvot ja poliisit vastakkain.

Need for Speed: Rivals kertoo tarinan katukaahaajista ja heitä jahtaavista pelaajista. Vauhtia, räjähdyksiä ja komeita kolareita riittää, kun tunteet kuumenevat kahden puolen lakia. Kuminkäryistä tarinaa päästään kokemaan sekä poliisien että katukaahareiden rattien takaa. Näyttämönä toimii avoin maailma.

Miika J.K. Halmela arvosteli Need for Speed Rivalsin Xbox 360 –version tammikuussa. Juho Anttila jatkaa peliin pureutumista PS4-version kautta. Koska juttu kasvoi täyden arvostelun mittaiseksi, niin se julkaistaan omana artikkelinaan.

Lue aiempi arvostelu: Need for Speed Rivals (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Sarjan pelejä on viime vuosina väsätty useammankin eri studion toimesta. Tällä kertaa asialla on uusi studio, Ghost Games. Mukana on superryhmä autopeliveteraaneja, unohtamatta erityisesti melkoista määrää entisiä Criterion-koodaajia. Criterionhan vastasi sekä Burnout-sarjasta että Need for Speed -sarjan edellisistä arcadepainotteisista osista ennen kuin EA pisti pakan uusiksi kokonaan.

Kolikon kaksi puolta

Criterionin perintö seuraa myös Rivalsia, sillä pelimaailmassa voidaan nähdä heijastuksia ainakin loistavasta Burnout Paradise -pelistä. Avoin maailma on kylvetty täyteen monenlaisia tieosuuksia, haasteita ja tehtäviä. Viimeksi mainittuihin pääsee käsiksi, kun vain ajaa kartan näyttämään oikeaan paikkaan ja käynnistää haasteen.

Ennen tien päälle pääsemistä valitaan ensin puoli. Ollako poliisi, vaiko Fast and Furious -henkinen katukaahari. Valinta ei tosin ole lopullinen, sillä naapurikampanjan puolelle voi hypätä koska vain. Itse asiassa eri puolen pelikokemuksissa on muutakin erilaista kuin erinäköiset autot.

Katukaaharit ajavat kilpaa toisiaan ja kelloa vastaan erilaisissa haasteissa. Mitä enemmän kaaosta kilvanajajat saavat aikaiseksi, sitä enemmän poliisi kiinnostuu näiden tekemisistä. Toisaalta samalla kasvaa myös pistekerroin, joten tien päällä kannattaa riehua niin pitkään kuin rohkeus vain riittää.

Kertyneen pistepotin saa kotiutettua piilopaikkaan palaamalla. Samalla nollataan myös pistekerroin. Toisaalta jos auto hajoaa alta tai poliisi nappaa rikollisen tien päältä, pistepotti nollataan saman tien. Ei tässä nyt ihan Dark Souls -tyylisestä kokemuksesta puhuta, mutta riskinottoon kannustava ja siitä palkitseva järjestelmä tältä osin mieleen myös From Softwaren roolipeliklassikon. Syö nimittäin miestä, kun huolella kasattu muhkea pistepotti katoaa taivaan tuuliin innokkaan poliisin laittaessa urheiluauton rusinaksi.

Poliisin ei tarvitse harjoittaa samanlaista uhkapeliä. Tehtävätkin koostuvat lähinnä kaahareiden kiinni ajamisesta. Jos jonnekin on kiire, kiirettä pitää aiheuttamatta liikaa tuhoa. Toisaalta poliisiautot ovat kahta kestävämpiä mörssäreitä, joilla kelpaa rutistaa rikoksentekovälineet lunastuskuntoon.

Tarina puolestaan etenee pelaajan kerätessä uusia tasoja. Näitä kertyy aina, kun suorittaa etukäteen määrätyn kokoelman erilaisia tehtäviä ja haasteita. Jokaisen tason kohdalla saa valita kolmesta usein hieman erilaisesta setistä mieltymystensä mukaan. Valinnanvara on perin kosmeettista, mutta silti tyhjä parempi.

Kromi kiiltää, sisältö ei niinkään

Ainakin testialustana toimineella PlayStation 4 -konsolilla Need for Speed: Rivals näyttää varsin hyvältä. Maisemissa riittää yksityiskohtia, kromi kiiltää, mutta ruudunpäivitysnopeus pysyy silti pehmeänä. Ainoa kitinän aihe tulee värivalinnoista. Ne värit kun ovat pääasiassa niitä samoja rikottuja ruskeita kuin liian monessa edellisen sukupolven pelissä, mikä käy äkkiä tylsäksi.

Arcadetyylinen ajettavuus on myös perin kelvollista, joskin ajomalli on lajityypissään ajoittain raskaan oloinen. Realismia ei edes tavoitella, siitä kielivät myös niin nitrot kuin autoon ruuvattavat EMP-pulssien kaltaiset erikoiskyvytkin. Vauhdin tuntu on parhaimmillaan huikea, mikä on tietenkin tärkeintä.

Se varsinainen pelin kuningasidea on kokemukseen nokkelasti integroitu moninpeli. Jos verkkoyhteys on sallittu, samassa maailmassa voi liikkua yhtä aikaa kuusi pelaajaa. Muut pelaajat voivat olla joko kilpakuskeja tai poliiseja ja intressit eivät välttämättä kohtaa, jolloin syntyy niin kutsuttua emergenttiä nokkapokkaa.

Idea valuu kuitenkin pahasti hukkaan. Kuusi pelaajaa on aivan liian pieni määrä kartan kokoon nähden. Kohtaamiset jäävät useimmiten satunnaisiksi. Tyypillinen Need for Speed: Rivals -sessio koostuu siitä, että samaan peliin sattuneet pelaajat tekevät kukin omia asioitaan omassa nurkkauksessaan juuri toisistaan välittämättä.

Kilvanajo kavereiden kanssa onnistuu myös periaatteessa, mutta minkäänlaisia työkaluja yhteispelin virittämiseen ei ole tarjolla. Pelaajien on ajettava itse kisan tai tapahtuman lähtöpaikalle ja käynnistettävä kilpailu yhdessä. Arvatkaa vain, kuinka usein ja helpolla tämä onnistuu tuntemattomien kanssa.

Jatkuva verkkopeli aiheuttaa myös sen, että peliä ei voi pysäyttää silloin, kun pelaaja on tien päällä. Vaikka tarjolla onkin sangen kätevät työkalut tapahtumien etsimiseen ja kartan selaamiseen, tapahtuu vahinkoja silti säännöllisesti. Jostain syystä esimerkiksi lähimmän korjaamon sijainti ei välttämättä löydy sinällään kätevästä pikavalikosta aina samalla näppäinyhdistelmällä, mikä voi koitua pistepotin kohtaloksi tiukassa paikassa.

Eikä se avoin maailmakaan lopulta tarjoa kauhean paljon tekemistä. Meininki rupeaa toistamaan itseään todella pian, eikä sinällään laaja autovalikoima tai vaihtaminen välillä vastapuolen rattiin auta pitämään kyllästymistä loitolla kovin pitkään. Vertailussa jo aiemmin mainittuun Burnout Paradiseen Rivalsin maailma tuntuu jotenkin tyhjältä ja innottomalta. Komealtahan se toki näyttää, mutta sisältö mättää.

Need for Speed: Rivals jättääkin itsestään erikoisella tavalla kalsean vaikutelman. Ihan kuin Ghosts-studioon oltaisiin saatu kerättyä kyllä läjä autopelien ammattilaisia, mutta intohimo ajamista kohtaan olisi jäänyt syntymättä. Tai ehkä Rivals on vasta teknologiademo ja firman seuraava autopeli näyttää, mistä porukka on todella tehty. Osaamista riittää, mutta jotain jää vielä tällä kertaa puuttumaan.

Need for Speed Rivals (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Edeltäjänsä tavoin avoimeen maailmaan sijoittuva hurjastelu Need for Speed Rivals on ruotsalaisen, varta vasten NfS-pelien tuottamiseen perustetun Ghost Gamesin esikoinen ja samalla kelpo todiste siitä, että sarjan tulevaisuus lepää selvästi hyvissä käsissä. Rakas länsinaapurimme ei vastannut kehitystyöstä kuitenkaan aivan yksin, vaan haamustudio sai vetoapua Isossa-Britanniassa päämajaansa pitävältä Criterion Gamesilta. Brittipuotihan vastasi muiden tunnettujen kaahailupelien (muun muassaBurnoutit) ohella esimerkiksi Need for Speed: Hot Pursuitista ja Most Wantedista. Ei siis muuta kuin talla pohjaan ja menoksi!