NeverDead (PS3, Xbox 360)

18.04.2012 18:30 Eric Hartin

Tekijä: Rebellion
Julkaisija: Konami
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.neverdead.com
Arvostelija: Eric Hartin

Konamilla ei ole mennyt viime vuosina kovinkaan vahvasti. Ainoa valonpilkahdus, jos sitä siksi voidaan kutsua, ovat olleet Metal Gear -sarjan pelit. Muutoin yhtiö on menettänyt kuninkuutensa lähes jokaisella rintamalla.

NeverDead on. Sen enempää en pysty kirjoittamaan masentumatta tyystin. Konsepti on villin erilainen, päähenkilö mielenkiintoinen ja kehittävät itsekin mehustelivat Megadethillä pelin julkistuksessa. Vaan valitettavasti nämä ovat ne ainoat asiat, jotka toimivat edes etäisesti.

Vaan katsotaanpa ne toimivat asiat. Peli sysää pelaajan kuolemattoman demoneja jahtaavan etsivän Bryce Boltzmannin saappaisiin. Vaikka taustalla on normaalit vaimon kuolemat ja palava halu kostaa demoneille, ottaa Bryce pitkälti sarkastisen asenteen koko touhuun. Aikaahan on vaikka muille jakaa, joten miksi siinä sivussa ei voisi pitää hauskaa?

Kuolemattomuudella on rajoitteensa. Vaikka Bryce selviää hengissä kaikenlaisista vammoista, joutuu hän kasaamaan itsensä uusiksi, jos vaikka vihollinen sivaltaa ranteen poikki. Kun jäljellä on enää pelkkä pää, pystyvät demonit sen syömällä pitämään huolen, ettei pelaaja pääse enää yhdistymään muun ruumiinsa kanssa.

Sitten ne huonot uutiset

Ihan hyvä tähän asti. Nyt tulevat ne toteutuksen huonot puolet: ruumiinosia lähtee nimittäin lähes joka tappelussa ja kesken taistelun itsensä kasaaminen on erittäin turhauttavaa, kiitos kyseenalaisten kontrollien.

Bryce nimittäin liikkuu kuin olisi jäällä. Sen kanssa eläisi, mikäli kontrollit eivät huononisi sitä mukaa, kun Brycellä on vähemmän raajoja. Lopulta kuolematon sankarimme on tämän tästä jumissa pelin lattiassa, seinissä, nurkissa ja ties missä. Kuten arvata saattaa, nämä tilanteet tapahtuvat juuri keskellä tiivistä taistelua; game over vilahtelee tuon tuosta, kun nurkkageometriaan jumiin jäänyt Brycen pää pääsee taistelemaan kymmentä demonia vastaan.

Brycen aseistuksen käyttö on tehty lähes yhtä vaikeaksi: oikean tatin käyttö miekan sivalteluun on ideana hyvä, mutta käytännössä pelaaja päätyy vatkaamaan tikkua villisti, että osuu edes johonkin. Toisaalta taas pistoolien ja muiden tuliaseiden käyttö on tehty sen verran huonosti ja tähtäyksestä niin vaivalloista, että tatin vatkaaminen on lopulta se järkevämpi vaihtoehto.

Tämän kaiken aikana iso osa pelistä on yhtä isoa talutustehtävää. Ei riitä, että Brycellä on itsellään ongelmia pysyä hengissä — ehei — sillä pelaaja saa paapoa myös taistelutoveriaan Arcadiaa ja tarinaan hädintuskin liittyvää helium-äänistä poppitähteä. Arcadia sentään osaa pitää jotenkuten puolensa, poppitähti ei.

Kun näiden ongelmien päälle lisätään monotoniset harmaat kentät, on lopputuloksena hyvän konseptin käsittämätön haaskaus. Ei NeverDead täysin kelvoton ole, mutta räiskintää ja mätkintää halajaville on niin paljon parempaakin tarjolla. Ylläolevan jälkeen ei liene myöskään yllätys, että nettipeliä ei pelannut kukaan. Tämä selittänee, miksi siitä ei ole mainittu sanaakaan.