NHL 11 (PS3, Xbox 360)
Tekijä: EA Canada
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella), 2-10 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://nhl.easports.com
Mikko Rekola
Electronic Arts on hallinnut kiekkopelejä itsevaltiaan ottein pitkään. Meno jatkuu samaan malliin, sillä ainoana haastajana tunnettu NHL2K-pelisarja on laitettu tänä vuonna telakalle. Siispä NHL 11 on tehokonsoleilla kauden ainoa kiekkopeli.
Vertailtavan tuotteen puuttuessa on tarkkailtava entistä tarkemmin kuinka paljon kauden 2010-2011 painos on edeltäjäänsä parempi. onko kokonaisuus niin ainutlaatuinen ettei sitä vastaan edes kannata kilpailla?
Viime vuonna arvostelemamme NHL 10 oli kaikkien aikojen kiekkotapaus. Se oli huippuunsa viritetty paketti, joka viihdytti virtuaalikiekkoilun ystäviä vielä pitkään julkaisunsa jälkeenkin. Peli ansaitsi myös suosituspeukun, jonka vain harva urheilupeli on toimitukseltamme ansainnut. Uutukainen ei kuitenkaan ole NHL 10:n tyylinen kompromissi simulaation ja arcaden välillä, vaan se on kaikkien aikojen yksityiskohtaisin jääkiekkosimulaatio. Electronic Artsin pojat Vancouverissa eivät ole jatkaneet vanhalla kaavalla, vaan ovat laittaneet pelin kulun uusiksi uudistetun pelimoottorin ja muokatun fysiikkamoottorin avulla.
Peli rakentuu sisällön osalta tutun kaavan ympärille, mukana ovat kaikki sarjalle perinteiset pelimuodot kuten turnaukset, kaudet, yksittäiset ottelut ja kattavat verkkomoninpelitilat. Uutena pelimuotona on Ultimate Hockey Team -niminen pelimuoto, jonka idea on tarjota roolipeliominaisuuksia uuden joukkueen luomiseen ja hallinnointiin. Kaikki alkaa korttipakasta, joka jaetaan pelaajalle ja eri kortit toimivat yhdessä tietyin tavoin. Näin ollen pelaajan tehtäväksi jää rakentaa ketjut, haalia menestystä tukevia kortteja ja samalla hoitaa kaikki perusjutut, joita oman joukkueen pyörittäminen vaatii.
Myös lisenssipuolella on kehitetty kokonaisuutta, sillä jo viime vuodelta tutuiksi tulleiden liigojen ohella mukaan on saatu seuraavat liigat: QMJHL, OHL ja WHL. Kaikki kolme ovat tunnettuja junioreita huipulle nostavia liigoja. Valitettavasti itäisessä Euroopassa vaikuttava KHL ei tee paluuta joukkuelistalle. Kokoonpanot ovat julkaisuversiossa kohtuullisen hyvin ajan tasalla useimpien liigojen osalta, kattaen muun muassa kotoisen SM-liigan joukkueet.
Guy Lafleur – pelin kukkaiset aivot
Pikaisen vilkaisun perusteella peli näyttää samalta kuin viime vuonna. Vilkaisu osoittautuu kuitenkin vääräksi, sillä uuden pelimoottorin myötä kaukalon toiminta on aivan erilaista. Suurin muutos on pelivauhdin voimakas hidastuminen ja kiekon hallinnan vaikeutuminen. Ensimmäiset ottelut menevät lähinnä opetellessa, sillä tempon muutos muovaa otteluiden kulkua uuteen suuntaan.
Kun pakkaan lisätään vielä haastavammaksi muodostuneet syötöt ja lyöntilaukauksissa useasti poikki menevät mailat on kiekkoilu kokenut vallankumouksen. Uudistuksien jälkeen NHL 10 tuntui lähinnä hawaijikiekkoilulta, kun taas uutukainen osoittautuu simulaatioksi parhaasta päästä.
Hidastunut tempo ja haastavampi kiekonhallinta muokkaavat pelikokemusta suuntaan, jossa kiekollisella on pelko puserossa. Pienikin virhe tai ajatuksen herpaantuminen johtaa armotta kiekonmenetykseen, joista puolestaan seuraa pahoja maalintekopaikkoja, sillä nyt esimerkiksi ruuhkaan ammutut kaukolaukaukset löytävät tiensä verkkoon huomattavasti paremmalla prosentilla. Kiekkovarmuuden kasvattaminen vaatii pelaajalta useamman kymmentä ottelua, kunnes oppii hiljalleen ymmärtämään mitä limpun kanssa kannattaa tehdä ja milloin siitä kannattaa luopua suosiolla.
Verkkaisempi pelin kulku vaikuttaa alkuun väärältä ratkaisulta, mutta se osoittautuu ajan mittaan pelin parhaimmaksi uudistukseksi. Nyt jokaisella liikkeellä ja tilanteella on pelin virrassa suurempi vaikutus. Pelaaminen tuntuu myös entistä realistisemmalta, sillä jokaisessa vaihdossa on oltava tarkkana ja yritettävä liikuttaa kiekkoa pelikirjan mukaisesti. Omalla tavalla parempaa kokonaisuutta parantaa uusittu fysiikkamoottori, joka tekee jokaisesta taklauksesta uniikin. Teknisesti jokainen taklaus pitää tehdä erikseen hallitsemalla ylä- ja alakroppa. Kunnon mällejä näkyy harvemmin, mutta iskun osuessa arkaan paikkaan on jälki sen mukaista.
Patrick Roy – kohtalokas muuri
Realistisemmaksi muuttunut pelin kulku tukee myös parantunutta tekoälyä. Luistelun liikeradat ja esimerkiksi viivapelaaminen ovat kehittyneet, mutta valitettavasti tekoäly kaipaisi vielä parannusta erityisesti paitsiotilanteissa ja vaikkapa alivoiman puolustuspelaamisessa. Puutteiden vaikutukset vaihtelevat joukkueen koostumuksesta ja pelitavasta riippuen. Ongelmat ovat kuitenkin marginaalisia ottaen huomioon kokonaisuuden.
Tarkemman tarkastelun perusteella myös ulkoasu on astunut askeleen eteenpäin. Erityisesti pelaajien liikkuminen, reagointi pelin tapahtumiin ja käytös myös pelikatkojen aikana muodostavat astetta uskottavamman kiekkoillan. Uusittu pelimoottori tarjoaa sulavampaa toimintaa ja vähemmän häiritseviä ruudunpäivitysongelmia. Kasvojen mallinnus on kuitenkin jätetty jälleen puolitiehen. Suuret tähdet muistuttavat esikuviaan, mutta tuntemattomammat pelaajat eivät näytä tippaakaan itseltään.
Audiopuoli toimii graafista pakettia paremmin, sillä selostus on edelleen huipputasoa. Kommenttien määrää on kasvatettu ja selostajilla on entistä monipuolisempia fraasikokonaisuuksia. Myös hallin äänet onnistuvat luomaan tunnelmaa juuri oikealla tavalla. Etenkin maalien jälkeen kuultavat juhlat ovat lähellä tosielämän vastaavia. Huippuunsa viritetyt äänitehosteet täydentävät erinomaista musiikkivalikoimaa, joka painottuu tänä vuonna poikkeuksellisesti vanhempiin kappaleisiin. Biisit ovat monille tuttuja juuri lätkämatseista ja ne rokkaavat kovaa. Mukaan valittuja artisteja ovat muun muassa Megadeth, Europe ja Darude.
Mark Messier – Ei koskaan Kurrin tasoinen?
Kirsikkana kakun päällä on entistä paremmin toimiva verkkomoninpeli ja asteen verran viilatummat muut pelimuodot. Kokonaisuus hipoo kevyesti peukkutasoa. Pelin kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii kuitenkin muutaman peli-illan ja muutamia satoja toistoja raadollista harjoittelua. Lopputuloksena on valaistuminen. Electronic Arts on tehnyt enemmän kuin erinomaisen jääkiekkopelin. Kehittäjät ovat onnistuneet siirtämään oikean jääkiekon pelilevylle. Se sisältää tuskaa, piinaa ja kyyneliä, mutta myös iloa, toivoa ja suunnatonta riemua.
Toki kokonaisuudessa on myös pieniä puutteita, mutta täyden tunnespektrin saavuttaminen videopeliltä on ainutlaatuinen kokemus. NHL 11 on osoitus siitä, mihin modernit urheilupelit parhaimmillaan yltävät. Ainoastaan coast-to-coast kiekkoilun ystävät voivat harkita edellisen painoksen hankkimista, jossa mentiin uutukaiseen verrattuna päästä päähän ilman turhaa miettimistä. Kaikille muille pelin hankinta on peukkuperusteltua.
Toinen mielipide (PS3)
En ole itse NHL 11:stä aivan niin huumassa kuin Rekola, mutta sitä ei voi kiistää, että kyseessä on todella hyvä jääkiekkopeli. EA on vain saanut hiottua pelinsä niin korkealle tasolle, että vuotuiset uudistukset eivät enää tunnu miltään mullistuksilta, vaan ennestään hyvän pelin kiillotukselta. Mutta se on se pedon luonne, eikä toki kannata valittaa, sillä ”erinomaisesta vähän parempi” ei suinkaan ole huono tilanne.
Kaukalon puolella peli on realistisempaa ja sujuvampaa kuin ennen. Uuden fysiikkamoottorin ansiosta varsinkin kiekko elää paljon realistisemmin kuin ennen. Yhdistettynä katkeileviin mailoihin tämä tekee pelitilanteista paljon yllättävämpiä kuin aiemmissa NHL-peleissä, mikä on puhtaasti hyvä asia, sillä sitähän se oikea jääkiekkokin on. Yllätyksiä ja luovuutta.
NHL 11 tekeekin taas sen klassisen tempun ja tekee aiemmista osista nauttimisen vaikeaksi, sillä kun on tottunut niihin lukuisiin pieniin parannuksiin ja viilauksiin, niitä ilman ei voi enää elää. Oikeaan suuntaan on siis menty.
Sivuhuomiona voisin tosin todeta, että ainakin meikäläisen PlayStation 3 –versiossa oli outo bugi: kun kiekko heitetään laitaan ja rymisee pitkin kaarretta, pelin muuten jouhevan pehmeä ruudunpäivitysnopeus putoaa selvästi. Uuden fysiikkamoottorin mukanaan tuoma outous vai laukeamassa olevan konsolin ensimmäinen oire?
Valitettavasti pelien parantuessa niihin pieniin ongelmakohtiin tuleekin sitten kiinnitettyä enemmän huomiota, koska ne paistavat pelistä kuin skottiruutuinen peukalo konsanaan. Tekoäly pelaa yhä itseään vastaan tyhmää kiekkoa, mikä tekee esimerkiksi Be a Pro –tilasta turhauttavan. Kumpikaan tekoälyn joukkue ei saa mitään aikaan, joten joko pelaaja on koko matsin stara tai sitten tuloksena on tylsä peli.
Myös pelitilat kaipaisivat hiljalleen tuuletusta. Tämän vuoden uusi juttu, Ultimate Team, on toki hieno homma ja tulee varmasti viemään monilta koko elämän, mutta yksinpelitilat ovat yhä vähän mitä ovat. No, ehkä sitten ensi vuonna, mutta jo näilläkin eväillä NHL 11 on parempi kuin NHL 10, ollen siis näin markkinoiden paras jääkiekkopeli.
Jos pidät jääkiekosta, mikset jo pelaa?
Miikka Lehtonen
Lisää aiheesta
Lue myös
2010 FIFA World Cup South Africa (PS3, Xbox 360)
EA Sports Active: More Workouts (Wii)
LittleBigPlanet 2 -ennakko (PS3)
Monday Night Combat (Xbox 360)
Vancouver 2010 (PC, PS3, Xbox 360)
