NHL 2000 (PC, PS2)
Jääkiekon MM-kisat lähestyvät pikkuhiljaa, jonka johdosta kurkkaamme tämän hetken kenties parasta konsolilätkää. Electronic Artsin NHL-sarjan viimeisin tulokas, joka tuli markkinoille viime vuoden syksyllä on ehdottomasti sarjan paras. EA on onnistunut kitkemään NHL 99:n ongelmat tipotiehensä. Ruudunpäivitystä on parannettu eivätkä animaatiot nyi enää yhtä pahasti. Edellisvuotiseen versioon on lisätty potkua myös uudella liikkeellä. Kahden pakin välistä pääsee kynäämään itsensä läpi, edellyttäen tietysti että on tarpeeksi nopea.
Ensisilmäyksellä peli ei graafisesti näytä juurikaan edeltäjästään poikkeavalta, mutta kun kiekko putoaa ensi kerran jäähän, näkee parannuksen heti. Pelaajien liikkeet ovat sulavampia ja kenttä vilistää mukavaa vauhtia silmien editse. Pelaajat ovat niin yksityiskohtaisia kuin Playstation sallii. Lähempää katseltuna äijät todella muistuttavat oikean elämän vastineitaan varsin hyvin. Pelipaidat ovat tarkasti mallinnettuja koti-, vieras-, sekä alkuperäisten kahdeksan NHL-joukkueen klassisia vermeitä myöten. Itse jäähallit ovat myös jäähy- ja vaihtoaitioita myöten miellyttävän näköisiä. Yleisö on tavanomaista pikselimössöä, mutta tunnelman lisäämiseksi on laitettu silloin tällöin välähtämään salamavalo jostain päin katsomoa.
NHL 2000 tarjoaa monia eri kamerakulmia. Useimmat niistä tosin ovat pelikelvottomia joko liian läheltä tai liian kaukaa kuvattuna. Muutama hyvin toimivakin kulma kyllä löytyy, jolloin yksityiskohtia näkee tarpeeksi, mutta kuitenkin pystyy samalla näkemään jään suhteellisen laaja-alaisesti syöttöjä ajatellen. Optiona on myös kameran zoomaaminen lähemmäs ja kauemmas toiminnan keskipisteestä.
Sananen äänimaailmasta: ihan jees. Parasta antia äänen puolella ovat yleisön reaktiot buuauksineen ja hurrauksineen, sekä ehdottoman autenttisen kuuloinen kilahdus, kun kiekko napsahtaa tolppaan. Valikkoruuduissa soi pääosin Garbage. Pelin selostuspuolelta löytyykin sitten jo hieman huomautettavaa. Selostajakaksikko Jim Hughson ja Bill Clement höpöttävät niitä tavanomaisia ja Clementin väritteeksi tarkoitetut kommentit alkavat ajan oloon nyppiä toistuvuuden muodossa. Suomalaista ärsyttää tietysti kaikkein eniten se, että J-P Jalon ääntä kuulee ainoastaan pelin esittelyvaiheessa eikä sitten sen enempää.
Iso kasa pelioptioita on suurta plussaa. Lätkää voi pelata vaikka täyden NHL-kauden verran: 82 runkosarjan ottelua plus playoffit, joissa on myös päätettävissä monestako voitosta hommat ratkeavat. Hardcore-jääkiekkofanit ottavat tietysti paras seitsemästä -menetelmän, että ei realismi unohtuisi. Tarjolla on myös näytösottelun tyylisiä kertalaakimatseja, maaotteluita sekä tietysti Amerikka vastaan muu maailma -all stars -peli. Erän pituudessa löytyy 5, 10, ja 20 minuutin vaihtoehdot. Peliaika kuluu tuplanopeudella oikeaan aikaan nähden, joten kymmenminuuttinen lienee maalinteon kannalta paras vaihtoehto. 20 minuuttia alkaa jo hiukkasen rasittamaan peukaloita. Kenttiä pääsee muokkaamaan ja ketjunvaihdot voi suorittaa joko manuaalisesti tai automaattisesti. Automaattinen vaihtoehto tosin ottaa välillä raskaasti päähän, koska tuntuu siltä että omalla joukkueella on aina vaihto päällä kun pitäisi kiiruhtaa omalle puolustusalueelle.
Suuri bonus on pelaajien yksilöllisyys. Hyvät luistelijat viilettävät vauhdikkaasti kaukalon päästä toiseen, vahvat pakit rytistelevät taklauksia plekseistä läpi ja tarkat laukojat löytävät yläkulman korkealla prosentilla. Jopa maalivahdit toimivat pitkälti samaan tyyliin kuin rapakon takaisista otteluista olemme tottuneet näkemään.
Uramoodissa pelaillaankin sitten pidemmällä tähtäimellä. Pelaaja pääsee komentamaan joukkuettaan kymmenen kauden ajan. Pelaajavarauksineen ja urien lopetuksineen meininki on juurikin sellaista kuin se oikeastikin on. Kaiken kukkuraksi kaikesta mahdollisesta kymmenen kauden ajalla tapahtuneesta pidetään tilastoja. Vapaa agentti -systeemi on tosin hieman vaikeaselkoinen. Varaukset tapahtuvat siten, että ensin varataan haluttu pelaaja. Tämän jälkeen saapuu viesti, onko pelaaja suostunut liittymään juuri sinun jengiisi. Jos ei, saapuu ainoastaan kryptinen viesti, jossa ilmoitetaan että pelaaja ei allekirjoita sopimusta joukkueesi kanssa. Minkäännäköistä selitystä ei ole tarjolla, kun palkkaneuvottelujakaan ei käydä missään vaiheessa. Verrattuna EA:n jenkkifutispeliin Maddeniin, NHL 2000:n kausivalikon vaihtoehdot tuntuvat kenties hieman rajallisilta, mutta uravaihtoehto lisää silti pelin ikää kiitettävästi.
NHL 2000 on siis Electronic Artsin onnistunein sarjan peli. Vaikeustasoa nostamalla pystyy laittamaan itsensä aika tiukoille vastapelaajien neuvokkuuden noustessa yllättävänkin korkealle. Mitään uusia rajoja ei tässä pelissä rikota, mutta toimivuus ja hyvä nippu vaihtoehtoisia pelitapoja tekevät pelistä hienon kokonaisuuden. Mikäli jääkiekko kolahtaa, täytyy tätä peliä ainakin parin tunnin ajan kokeilla.
Tekijä: Electronic Arts
Julkaisija: Electronic Arts
Kotisivu: NHL 2000
