Ninja Gaiden 3 (PS3, Xbox 360)
Tekijä: Team Ninja
Julkaisija: Tecmo Koei
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-8 netissä (internetissä)
Pelin kotisivu: http://teamninja-studio.com/ng3/uk/
Arvostelija: Heikki Takala
En tiedä miten Team Ninja sen teki, mutta he muuttivat Ninja Gaidenin tylsäksi. Ryu Hayabusan bushidon tie ei vaadi enää taitoa. Pääsyvaatimus ninjaksi näyttäisi tänä päivänä olevan taito takoa kolmea nappia missä tahansa järjestyksessä, sekä kyky kestää studion siivoojan vessapaperiin kirjoittama juoni.
Kaikkia tämä ei huoleta. On luultavasti lukuisia pelaajia jotka ottavat helpon vaikeustason avosylin vastaan. Ninja Gaidenit ovat näet olleet ennen vaikeita. Mutta ongelma on, että kun Ryu riisutaan rautaisesta taistelumekaniikasta, jäljelle ei jää juuri mitään.
Popcap Gaiden
Ninja Gaiden 3 aloittaa tarinansa Ryu Hayabusan persoonan kautta. Ryu lähtee selvittelemään terroristiuhkaa Japaniin yhdessä armeijan erikoisosaston kanssa. Hetken kuluttua hän kohtaa mystisen maskiin pukeutuneen miehen, joka välittömästi haastaa ninjan niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Lyhyen yhteenoton jälkeen ollaan käyty läpi lievä eksistentiaalinen kriisi, ruodittu Ryun identiteettiä ja koettu pelin ensimmäinen pettymys: pääsin koko kentän läpi normaalilla vaikeusasteella kuolematta kertaakaan.
Edellisten osien ystävät tietävät jo nyt että metsään mentiin, ja rytinällä. Testattuani ensimmäisen kentän kaikilla vaikeustasoilla tulos oli sama. Mieletön napin takominen selvittää lauman vihollisia siinä missä suunniteltu taisteleminenkin. Kyseessä ei ole perinteinen helppo ensimmäinen kenttä, peli toistaa itseään tästä eteenpäin täysin samalla rakenteella ja vaikeusasteella. Ja luonnollisesti quick time eventeillä.
Ninja Gaiden 3 tuntuu pelisarjan uudelleenstarttaukselta. Tarina rakentuu Ryun hahmon varaan, varsinaisen juonen ollessa lähinnä sivuseikka. Alatekstissä juokseva kysymys kuuluu: Onko Ryu murhaaja vai sotilas? Kysymys on järjetön. Samaan hengenvetoon voisi kysyä onko God of Warin Kratoksen kosto oikeutettu. Kun koko peli rakentuu vain yhden asian varaan, ei ole hyvä idea alkaa purkamaan sitä osiin. Itse asiassa koko kysymys johtaa ainoastaan kehäpäätelmään.
Ryu juoksee tasojen läpi tappaen pohdinnoista huolimatta satoja – ellei tuhatkunta vastustajaa. Välinäytösten lomassa hän tuntee jonkinlaista syyllisyyttä asiasta, jonka jälkeen homma jatkuu. Sivuhahmot ovat käytännössä tragikoomisia. Mukaan on saatu niin miestä etsivä yh-äiti, kuin mykkä lapsi joka haluaa Ryun ryhtyvän hänen isäkseen.
Onneksi tilanteen pelastaa kesken pelin mukaan hyppäävä sivuhahmo jolla on tissit. Tosi isot tissit. Mutta edes nämä eivät pelasta juonta, jonka aukot ja epäloogisuudet ohittavat jopa DDD-kupit kuin ohimennen. Tämä on hyvin surullista.
Ninja Dog
On tietenkin totta ettei toimintapelejä pelata juonen tähden. Yleensä pelkkä yritys kursia tapahtumia kasaan on pelkkää plussaa. Valitettavasti Ninja Gaidenissa välinäytökset eivät edusta hetken hengitystaukoa toiminnan seassa, sillä toiminta on olematonta. Ninja Gaiden näet hylkää kaikki hallittuihin komboihin viittaavat asiat yhdessä erilaisten aseiden kanssa. Ryulla on yksi miekka. Miekka tekee kahdenlaisia iskuja, sekä yhdenlaisia blokkeja. Jos toiminta alkaa ahdistamaan liikaa, Ryun lohikäärmetaika tappaa kaiken ruudulla olevan laakista.
Toimintaa on tyhmennetty niin isolla kädellä, että se on asettanut haasteita jo vihollissuunnittelulle. Kun erilaiset kantamat ja erikoisliikkeet eliminoidaan taistelusta, jäljelle jää vain hyvin rajoittunut tapa tappaa vihollisia. Kääntäen tämä tarkoittaa myös rajoittuneita vihollisia, joita on pohjimmiltaan vain muutamaa eri laatua. Tällä kertaa määrä korvaa myös laadun.
Siinä missä edellisissä osissa oli usein kyse kahdesta tai kolmesta vihollisesta kerrallaan, sekä yli-inhimillistä reaktionopeutta vaativasta ennakoinnista ja vastaiskuista, tällä kertaa vihollisten sekaan syöksyminen ja napin takominen riittää hyvin. Vastustajia heitetään ruudulle kymmenkunta kerrallaan, eikä toiminnasta saa mitään selvää. Ryu yksinkertaisesti puikkelehtii vastustajien välissä sivaltaen oikealle ja vasemmalle täysin sattumanvaraisesti. Vihollisiin ei voi edes lukkiutua.
Kaikki tapahtuu elokuvallisen toiminnan ehdoilla. Ryu tekee sattumanvaraisesti erikoisliikkeitä, joissa zoomataan suoraan taistelun keskelle herkuttelemaan verileikeillä. Tämä olisi hienoa, jos se ei toistuisi viiden sekunnin välein, ja olisi ainoa asia joka peliin mitään variaatiota.
Valitettavasti näyttävyyteen kyllästyy nopeasti. Ryun matka on monotoninen. Vaikka maisemat vaihtuvatkin, kenttien rakenne muistuttaa toisiaan. Muutama askel eteenpäin, parikymmentä vihollista poikki ja pinoon. Jälleen pari harppausta eteenpäin, lauma vihollisia. Satunnainen quick time event siellä ja täällä, joissa hypitään helikoptereiden katoilla ja paetaan murenevista rakennuksista. Tätä seuraa jälleen tyhjänpäiväinen napinhakkaus. Vaikeusasteen nostolla ei saavuteta yhtään mitään, Ryu kenties kestää vähemmän iskua, mutta siinä se. Pomotaisteluista ainoa mieleenpainuva on taistelu tyrannosauruksen kanssa. Mutta edes liskojen kuningas ei saanut Ryuta kertaakaan hengiltä. Ei vaikka kokeellisesti jätin kaikki hyökkäykset torjumatta.
Pyllistys fanien suuntaan
Ninja Gaiden 3 tiputtaa pallon ja potkaisee sen varmuuden vuoksi kentän toiselle laidalle. Peli on niin suuri harppaus vastakkaiseen suuntaan muista sarjan osista, ettei se oikeastaan edes kuulu koko kaanoniin. Hahmoon perustuva tarina on käsittämätön päätös, sillä rehellisesti sanoen Ryu ei ole koskaan ollut edes etäisesti kiinnostava persoona.
Moninpeli ei juuri tilannetta pelasta. Kyseessä on pohjimmiltaan deathmatch, joka muistuttaa sekavuudessaan yksinpeliä. Kahdeksan pelaajaa hakkaamassa nappeja satunnaisessa järjestyksessä ja puikkelehtimassa sinne ja tänne vailla minkäänlaista ajatusta on turhauttavaa. Voittaja selviää lähinnä tuuripelillä.
Ninja Gaiden 3 on täysin käsittämätön tekele. Se yrittää selkeästi löytää uuden yleisön hyläten kaikki edellisten osien ystävät. Mutta epäonnistuu surkeasti täyttämään uusienkaan pelaajien tarpeita. Ongelma on, että Ninja Gaiden on yhtä kuin rautainen ja anteeksiantamaton taistelu. Kun tämä karsitaan pois, pystyyn jää tyhjä kuori jota pitää pystyssä vain kaunis visuaalinen anti ja sinänsä toimiva tekniikka.
Lisää aiheesta
Lue myös
Kingdoms of Amalur: Reckoning – Legend of Dead Kel DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Ridge Racer Unbounded (PC, PS3, Xbox 360)
Street Fighter X Tekken (PC, PS3, Xbox 360)
