No More Heroes (Wii)

25.04.2008 18:28 Tero Lehtiniemi

Killer 7 oli GameCuben persoonallisimpia ja kantaaottavimpia pelejä, joka jakoi mielipiteitä poikkeuksellisen, taiteellisen toteutuksensa ja hämärän peli-ideansa vuoksi sekä pelaajien että kriitikoiden joukossa. Pelin suunnittelijana toiminut Goichi ”Suda51” Suda ei killer7:n jälkeen jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan jatkoi persoonallisen pelillisen ilmaisun tuottamistaan.

Tämän työn tuorein hedelmä on nyt valmis: No More Heroes on toimintaseikkailu, joka jatkaa killer7:n kantaa ottavalla, oudolla ja väkivaltaisella linjalla.

No More Heroes on tarina Travis Touchdown -nimisestä viihdekulttuurin orjuuttamasta epäonnistujasta. Tämän elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän voittaa nettihuutokaupasta valomiekan. Santa Destroy -pikkukaupungin uusin jedimestari ei suinkaan jää kotiin uuden lelunsa kanssa, vaan ajautuu mukaan maailman parhaimpien salamurhaajien väliseen valtataisteluun, jossa panoksena ei ole mitään enempää tai vähempää kuin oma henki.

Tosimiehenä Travis ei luonnollisesti huolestu tällaisista pikkuasioista. Miehen suurin motivaattori kisalle on sen oletettuna tuomarina toimivan Silvia-nimisen naisen epämääräinen lupaus voiton jälkeen koittavasta muhinoinnista. Jep jep.

Silvia Christelin makuuhuonetta ja maailman salamurhaajien ykköspaikkaa tavoitellaan pelissä, joka yhdistelee GTA-tyylistä vapaan maailman koluamista tiukan lineaarisiin juonitehtäviin, joissa Kill Billy -henkisesti pistetään gangsteria pinoon legioonakaupalla. Sudan alkuperäisenä ideana oli tehdä No More Heroesista jopa Manhunt kakkosta väkivaltaisempi peli, mutta pelin verinen versio päätyi ainoastaan peliväkivallan ja sensuurin suhteen liberaaleista otteista tutuille Yhdysvaltalaisille.

Japanilaisten ja eurooppalaisten pelaajien on tyytyminen riisuttuun versioon, jossa viholliset katoavat kuollessaan mustiksi pikselipilviksi. Täysin käsittämätön ratkaisu, seuraavaksi tehdään varmaan pelkästään Saksan markkinoille suunnattuja uusnatsipelejä?

Julmaa peliä

Kuten jo tuli todettua, jakautuu peli hyvin pitkälle kahteen osaan. Santa Destroyn pikkukaupunkia koluttaessa Travis voi suorittaa sen asukkaille erilaisia pikkutehtäviä ja ansaitulla valuutalla voi esimerkiksi päivittää aseistusta tai käydä harjoittelemassa. Vaikka mistään GTA-mittakaavan vapaudesta ei olekaan kyse, tarjoaa kaupungin koluaminen ja muu puuhastelua mukavaa vaihtelua varsinaiseen toimintaan.

Pääpaino on taistelulla, joka on toteutettu persoonallisesti hyödyntämällä Wiin kontrolleja . Perustilanteessa Travis mätkii miekallaan A-nappulaa painamalla. Wiimoten kulmaa nostamalla voi vaikuttaa lyöntien korkeuteen. Vihollisen elinvoiman hipoessa nollaa toiminta pysähtyy ja pelaaja voi suorittaa lopullisen kuoliniskun heiluttamalla wiimotea pelin haluamaan suuntaan.

Vaikka systeemiä monimutkaistetaan vielä ladattavilla erikoishyökkäyksillä, erilaisilla painotteilla ja muulla kikkailuilla, on kontrolliskeema persoonallinen ja eikä sorru turhaan kikkailuun pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Gangsterilaumojen harventaminen antaa veriefektien puutteestakin huolimatta riittävät väkivaltafiksit eikä goremässäilyä loppujen lopuksi jää edes kaipaamaan. Paljoa.

Graafisesti No More Heroes jatkaa killer7:n viitoittamaa persoonallista tyyliä, joka taiteellisella toteutuksellaan saa paljon anteeksi resoluution terävyydessä ja satunnaisissa ruudunpäivitysongelmissa. Musiikkipuolella suurta vaihtelua ei ole, mutta äänipuolella positiivisin juttu on se, että pääosin hyvin toteutettua ääninäyttelyä on tarjolla Wii-peliksi poikkeuksellisen paljon. Tämä tukee loistavalla tavalla sekopäistä hahmokaartia.

Sankaruuden loppu

Vaikka itse toiminta onkin pohjimmiltaan toteutettu laadukkaasti ja sulavilla kontrolleilla, kalpenee varsinainen taistelu monessa mielessä loppupelin rinnalla. Taistelu ajautuu hyvin nopeasti samaa kaavaa toistavaksi samannäköisten vihollisten teilaamiseksi jossa lajityypille ominaista taktikointia jaa taistelutyylin muuttamista tarvitsee hyvin vähän. Pomotaistelutkin hoituvat pieniä nyansseja lukuun ottamatta samalla torju-ja-iske -menetelmällä.

No More Heroesin perimmäinen hienous piileekin muualla. Sen persoonallinen asetelma, graafinen tyyli, suorasukainen väkivaltaisuus ja hienosti toteutettu tarinankerronta ovat Nintendon Wiin muuten niin mainstream-henkisessä pelivalikoimassa piristäviä poikkeuksia, mutta varauksettomasti peliä ei voi suositella. Sitä joko vihaa tai rakastaa.

Puhtaana toimintapelinä se on sujuvista kontrolleistaan huolimatta varsin simppeli ja itseään toistava. Tässä suhteessa piristävintä pelillistä sisältöä tarjoavat suvantovaiheiden erilaiset minipelit. Pelin hienouden näkeminen vaatii pureutumista pintaa syvemmälle, sen kieron huumorin ja Sudan sanoman maalaamaan maailmaan. Tämän sanoman tajuaminen ja kokeminen on kokonaisuutena yksinkertaista toimintapeliä laajempi kokemus. Peli onkin nykytilanteessa poikkeuksellinen tapaus koko peliteollisuuden, ei pelkästään Wii-ympäristön tasolla.

No More Heroes on taidepeli sanan perinteisimmässä merkityksessä, mutta omassa sarjassaan se on idealtaan ja pelillisiltä meriiteiltään viimeaikaisista yrityksistä varmasti lähimpänä valtavirtaa.

Tekijä: Grasshopper Manufacture
Julkaisija: Rising Star Games
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.no-more-heroes.co.uk/