Oceanhorn: Monster of Uncharted Seas (iOS)

16.12.2013 17:44 Antti Mutta

Tekijä: Cornfox & Bros.
Julkaisija: FDG Entertainment
Testattu: iPad 4 Gen, iPod Touch 4 Gen
Saatavilla: iOS
Laitevaatimukset: iOS 5.0+
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 7,99 euroa
Pelin kotisivu: http://oceanhorn.blogspot.fi
Arvostelija: Antti Mutta

Jos matkiminen on imartelun korkein muoto, suomalainen pelistudio Cornfox & Bros. todella, todella arvostaa Zelda-pelejä yli muiden. Mikrokokoisella kolmen hengen ydintiimillä työstetty Oceanhorn on mitä syvin kumarrus Nintendon palvottua pelisarjaa kohtaan. Ihan esikuviensa tasolle se ei yllä, vaikka moni asia on kohdallaan. Laitealustallaan se on kuitenkin todellinen taidonnäyte.

Pelin virallinen nimi Oceanhorn: Monster of Uncharted Seas paljastaa samalla juonen kaikessa köykäisyydessään. Arcadian monista saarista koostuva maailma on nimittäin pelastettava kammottavalta hirviöltä. Tehtävään valikoituu nuori, hiljainen ja suuripäinen nimetön hahmo, jonka isä on kadonnut. Tutunoloinen kaveri, etenkin ulkoiselta olemukseltaan. Seikkailu ja saaristossa seilaaminen voi siis alkaa.

Tarina on tavanomainen ja suoraviivainen. Oikeastaan harmittaa, ettei tältä osin ole yritetty pyrkiä esikuvien kiinnostavimpiin juonikoukeroihin. On myös sääli, ettei yhteenkään sivuhahmoon rakenneta kiinnostavaa suhdetta, vaan nämä jäävät etäisiksi tai merkityksettömiksi jopa omaa isää myöten, joka jää mieleen vain omituisen koomisen ääninäyttelijävalintansa vuoksi.

Onneksi tunnelma paikkaa kirjoitetun tarinan puutteita. Oceanhorn nimittäin todella tuntuu suurelta seikkailulta juuri samalla tapaa kuin esikuvissaan. Tästä käy kiittäminen tekijöitä, jotka eivät liiemmin pitele pelaajaa kädestä tämän tutkiessa Arcadian monia kasvoja. Kääntöpuolella toki odottavat eksyminen ja turhautumisen hetket, mutta todellisuudessa niitä on harvassa. Muulloin on yksinkertaisesti haltioissaan retkikohteista ja mahdollisuuksista, joita niiden kuvittelee tuovan tullessaan. Juuri tämä tunne saa palaamaan Arcadiaan uudestaan ja uudestaan, kunnes koko maailma on tutkittu ja tarina käyty läpi.

Kevyt tarina ei peliä pilaa. Sen sijaan huono pelattavuus rikkoo kaiken. Oceanhornissa suuren seikkailun illuusion pahin tuhoaja on ohjattavuus, joka erinomaisista yrityksistä huolimatta on puutteellinen ja paikoin jopa epäonnistunut. Tekijät tarjoavat kosketusnäytölle kaksi ohjausmallia. Toinen käyttää ruutuun ilmestyvä virtuaalista ohjainta ja toinen yhdistelmäratkaisua, jossa hahmoa voi liikuttaa ohjaimen tapaan tai käskeä suoraan haluttuun kohteeseen. Kumpaakin tarvitaan eikä kumpikaan ole täydellinen.

Pahimmat kiroilukohtaukset liittyvät tiukimpiin taistelutilanteisiin, joista haastavimmat ovat yllätyksettömästi pomotaisteluja. Raivostuttavimmat tilanteet ovat niitä, jossa tekijät pokkana luulevat kosketuskontrolliensa olevan yhtä pätevät kuin vaikkapa konsolien ohjaimilla ja vaativat pelaajalta käsittämättömyyksiä. Pomotaistelussa sadannen kerran kuollessaan on vain todettava, että valitettavasti kyse ei ole oppimisprosessista, vaan yksinkertaisesti kankeasta käyttöliittymästä. Vaikkapa Vitalla Oceanhorn olisi varmasti silkkaa mirhamia.

Kiitos kuuluu kuitenkin tekijöille laupeudesta vaativien ohjainmanööveritilanteiden määrässä. Suuren seikkailun illuusio ei näin täysin rikkoudu kuin muutamassa kohtaa. Muutoin taianomainen tunnelma, japanilaisten säveltäjäveteraanien Nobuo Uematsun ja Kenji Iton musiikki ja satukirjamaisen värikylläinen ulkoasu saavat istumaan nenä ruudussa kiinni koko reilun 13 tunnin keston ajan. Riippuen toki omistautumisesta maailman tutkimiselle, sillä vähemmälläkin voi selviytyä. Sataprosenttinen läpäisy vaatii todellista tutkijanluonnetta. Tekijät ovat myös kertoneet harkitsevansa lisäsisällön julkaisemista.

Oceanhorn on siis kaunis, mutta rikkinäisellä tavalla. Se on myös kaikkea muuta kuin omintakeinen. Sydämet energiamittarina, arkkujen avaaminen, ruukkujen rikkominen, pommien räjäyttely, esteiden siirtelypulmat ja veneellä matkailu? Kotoisaa, lokoisaa ja laiskaa? Ehkä, jos tätä kaikkea ei olisi viilattu viimeiseen viivaan. Pelimekaniikoiden ja miksei kokonaisten formaattien lainaaminen on sitä paitsi varsinkin mobiilialustoilla arkipäivää. Tarkistakaa vaikka Gameloftin tuotoksista.

Oceanhorn kuitenkin sulattaa kyynisimmänkin kopiointikriitikon sydämen rehellisyydellään. Tämä ei ole kapitalistisista lähtökohdista ponnistava hittipelin kopiokäännös, vaan tekijöidensä henkilökohtaisten innoittajien kunnianosoitus korkeimmassa muodossaan. Cornfox & Bros. rakastaa Zeldaa ja japanilaisia roolipeliklassikkoja aidolla antaumuksella. Tämä peli on selvästi tehty sisäisen palon, eikä ulkoisen pakon vuoksi. Se näkyy ja se tuntuu, koko suuren seikkailun ajan, jota voi varauksetta suositella kaikille mobiilipelaajille.