Omerta: City of Gangsters (PC, Xbox 360)

23.03.2013 14:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Haemimont Games
Julkaisija: Kalypso Games
Testattu: i7/2600K, 8 Gt muistia, Geforce 660 Ti 2 Gt, Windows 7 64bit
Laitevaatimukset: 2Ghz tuplaydinprosessori, 2Gt muistia, Geforce 8800/Radeon HD 2600, Windows XP/Vista/7/8
Saatavilla: PC, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.cityofgangsters.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Kieltolain aikainen, gangsterien kansoittama Amerikan Yhdysvallat on mielenkiintoinen ympäristö mille tahansa viihdemuodolle. Niinpä luonnollisesti hieman intoilin, kun maailmalta kuului huhuja XCOM-henkistä taktikointia rikollisimperiumin hallintaan yhdistävästä Omerta: City of Gangstersista.

Yleinen elämänkokemus ja suhteellisen tuntematon tekijätiimi kuitenkin saivat pysymään varuillaan, ja hyvä niin. Omerta on nimittäin lähes joka tasolla malliesimerkki tunaroinnista.

Idea on toki hyvä. Tarinassa vallataan Atlantic City -kaupunkia oman rikollisimperiumin rautaisen nyrkin alle, kaupunginosa kerrallaan. Lahjontaa, ”motivointi-iskuja” ja muita perinteisiä menetelmiä käyttämällä paikalliset asukkaat tulisi saada nauttimaan viinasta, virkavalta puolestaan joko sukellusreissuista tai kummisedän ohjaamasta rauhaisasta elämästä. Kaikkea tätä tukee sujuva ääninäyttely ja aikakauden fiilikseen sopiva musiikki.

Pakolliset yhteenotot valtiollisten ja yksityisten kilpailijoiden kanssa hoidetaan vuoropohjaisen, taktisen taistelun kautta. Ensimmäinen taistelu on myös ensimmäinen kerta, kun hälytyskellot pärähtävät kunnolla soimaan.

Vuoropohjainen taistelu on yksinkertaista, tylsää ja sitä vaivaavat erikoiset tasapaino-ongelmat. Pahvilaatikko saattaa suojata kovaltakin tulitukselta, ja entäs ne aseet? Nyrkit tekevät reilusti enemmän vahinkoa kuin luodit!

Taistelu ei myöskään luo paineita tai tarjoa onnistumisen elämyksiä: omat joukot eivät kuole vaan elinpisteiden loppuessa vain lähtevät huilimaan. Tappiosta itse taistelussa ei myöskään seuraa minkäänlaisia rangaistuksia, vaan niitä voi halutessaan yrittää uusiksi. Yhdessä eri osatekijät johtavat siihen, että kiinnostava taktinen taistelu muuttuu välttämättömäksi pahaksi.

Valitettavasti niin muuttuu suurin osa pelaamisestakin. Periaatteessa idea rikollisimperiumin pyörittämisestä on kiva. Valitettavasti fiilistä ei vain pääse syntymään. Tarina etenee kaupunginosa kerrallaan, ja jokaisen kartan vaatimien tavoitteiden jälkeen siirrytään seuraavaan. Ainoa asia mikä seuraa mukana ovat gangstereiden ominaisuudet. Kaikki korruptointi, kaikki vaivalla tehty työ vaipuu unholaan. Pelaamisesta tulee nopeasti vain tavoitteita kohti pyrkimistä ja alkuperäinen idea katoaa tyystin.

Näin ollaan tilanteessa, jossa kahdesta kiinnostavasta osa-alueesta on molemmista saatu tylsiä ja pakkopullamaisia. Omerta: City of Gangsters on niitä pelejä joita pelatessa tekee mieli peräänkuuluttaa hieman itsekritiikkiä pelintekijöiltä. Miksi tällaisia puoliraakoja ja vesitettyjä tekeleitä tehdään, tai miksei niiden ydinasioiden toimivuutta testata. Pahimman luokan pettymys, valitettavasti.