Operation Flashpoint Red River (PC, PS3, Xbox 360)

13.05.2011 16:59 Juho Anttila

Tekijä: Codemasters
Julkaisija: Codemasters
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD 5830
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: XP, Vista tai Windows 7, AMD Athlon 64 X2 tai Intel Core Duo 2,4 Ghz prosessori, ATI Radeon X1800, NVIDIA GeForce 7800 tai parempi näytönohjain, 1 Gt muistia XP:llä, 2 Gt muistia Vistalla tai Windows 7:llä, 6 Gt kiintolevytilaa.
Pelaajia: 1, 2-4 yhteistyötilassa verkon ylitse
Pelin kotisivu: http://www.flashpointgame.com/
Arvostelija: Juho Anttila

Lähi-itä on sota-aiheisen viihteen uusi Vietnam. Sinne suuntaa myös maailmanpoliisi USA, kun Operation Flashpoint -sarjan uusin osa vie jääkärit keskelle Tajikistanin kuvitteellista sisällissotaa. Aavikkotaistelu on nyt kuuminta hottia.

Pienoiseksi pettymykseksi jääneen Dragon Risingin seuraaja esittelee uusia ympäristöjä, mutta myös vanhoja tuttuja vihollisia. Flashpoint-universumissa Kiina on paha imperiumi ja jääkäreille jää jediritarien rooli.

Afganistanin ja Kiinan välissä nököttävä Tajikistan tarjoaa konfliktille uskottavat kulissit. Maa on kuin Afganistan, tietenkin siellä rytisee ennemmin tai myöhemmin. Kiina puolestaan tuskin innostuu amerikkalaisesta sotilasoperaatiosta aivan rajansa tuntumassa. Vuoteen 2013 sijoittuvat tapahtumat voisivat hyvin olla nykypäivää.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteestahttps://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Ryhmänjohtamisen ihana kamaluus

Niin kuin nykyaikaiset sotilasoperaatiot tuppaavat olemaan, jos mukaan ei lasketa kuukausien kivuliasta jälkihoitoa, on myös Tajikistanin rähinä lyhyt mutta kiihkeä. Kymmenen päivää ja kymmenen tehtävää vievät pelaajan käskyttämän ryhmän läpi erilaisten toinen toistaan kiihkeämpien tilanteiden.

Dragon Risingin tapaan johdettavana on nelihenkinen ryhmä itsenäisiä, mutta teoriassa pelaajan käskyjä tottelevia sotureita. Sotaa ei kuitenkaan käydä yksin tai edes neljän hengen voimin, vaan mukana kuvioissa pyörii vierailevien tähtien lisäksi myös kaksi muuta jääkäriryhmää. Ympärillä siis rytisee jatkuvasti.

Kavereita ohjeistetaan jo edellisestä osasta tutulla, konsoleita varten kehitetyllä ohjauspyörällä. Valikoima ei tyrmää laajuudellaan, mutta komentoja luovasti yhdistelemällä pitäisi venyä ainakin perustason taktikointiin. Käskyjä tarvitaankin, sillä pelin tekoäly ei ole kehittynyt sitten tippaakaan Dragon Risingin ajoista.

Toverit palloilevat milloin väärällä puolella aitaa, milloin muuten vain keskellä aukeaa. Välillä kävellään rinta rottingilla läpi tulimyrskyn, toisinaan taistelijat jäävät jumiin tai teleporttailevat ihmeellisesti suoraan pelaajan eteen. Tuntuu, että yksinpelistä saa eniten irti, kun yksinkertaisesti antaa kavereiden touhuta eikä turhia stressaa, vaikka taistelija purisikin välillä nurmea. Vaikeammilla vaikeustasoilla niitä auttavia käsiä tosin jo kaipailisikin.

Pahasuinen kersantti ja savikiekkoja

Sotaelokuvien iänikuinen klisee, pahasuinen kersantti, on Red Riverissä läsnä vahvemmin kuin ehkä koskaan. Käytännössä jokainen tehtävä käynnistyy helikopteri- tai autokyydillä kohteeseen. Matkan aikana istutaan kyydissä ja kuunnellaan, kuinka kersantti kiroilee ja tylyttää. Uraah! Hengennostatus hipoo välillä parodiahorisonttia, mutta tunnelma kohoaa, jos aivonsa saa viritettyä Independence Day -taajuudelle. Hevi soi ja roisit miehet valmistautuvat tekemään sen, mikä pitää vapaan maailman ja McDonaldsin puolesta.

Tehtävät ovat keskimäärin 40-minuuttisia jotoksia, joiden aikana liikutaan tyypillisesti pitkiäkin matkoja. Alkuun, kun vastassa on vain huivipäisiä herrasmiehiä, toiminta on suorastaan tylsää. Vihollisten silmien vinoutuessa intensiteettikin kasvaa. Puolenvälin tuolle puolelle jaksaville tarjoillaan ajoittain suorastaan kuumottavia hetkiä.

Vaikka pelisarja yrittää tavoitella realismia, edustavat viholliset silti kevyemmistä räiskinnöistä tuttua savikiekkolinjaa. Määrä on taitoa tärkeämpää kymmenien ja taas kymmenien vihollisten juostessa suoraan tuleen kuolemaan. Jos vastustajat joskus vahingossa jotain fiksua tekevätkin, on syynä tekoälyn sijaan skriptaus.

Pelaajan vapaus on hämäystä, vaikka putkessa onkin leveyttä rutkasti normiräiskettä runsaammin. Liian kaukaa koukkaava palautetaan ruotuun tylysti. Illuusio kestää silti, ellei sitä lähde tieten tahtoen testaamaan. Realismia lisää myös kuolemanpelko. Yksikin sopivasti osuva luoti voi tappaa pelaajan ja tallennuspisteet ovat välillä tuskallisen kaukana toisistaan.

Pelattavaa on tahdottu tarjota runsaasti, mutta välillä tuntuu siltä, että kampanjalle on haettu kestoa keinotekoisesti. Liian usein toistetaan vain samaa kaavaa, vallataan vielä yksi kylä ja tuhotaan vielä yksi vihollisryhmä. Ehkä sodan todellisuus on tätä, mutta Red Riverin tarinamuoto kaipaisi enemmän vaihtelua. Turhat läskit soisi leikattavan pois viemästä pelikokemukselta sille tuiki tärkeää terää.

Piilossa hyvä peli

Tarinatila on Dragon Risingin vastaavaa tiukempi ja jännittävämpi, ajoittain suorastaan tunnelmallinen. Luokaton tekoäly ja itseään toistava toiminta tekevät pelistä kuitenkin tylsän. Jossain kaikkien ongelmien alla on piilossa oikeasti hyvä peli, jonka toivoisi kaivautuvan esille viimeistään sarjan seuraavassa osassa. Nyt se ainoastaan antaa ymmärtää, mutta jättää pelaajan kylmäksi.

Operation Flashpoint -sarjan uutukaisella on kuitenkin hihassaan kortti, joka voi jopa pelastaa koko pelin. Sitä on nimittäin mahdollista pelata yhdessä parhaimmillaan kolmen kaverin kanssa. Kun koko ryhmä on asiansa osaavien ihmispelaajien näpeissä, löytyy idiootteja enää vain vastustajien leiristä. Vaikeustaso kaakkoon ja hyvä porukka pelaamaan, niin kampanjan tylsemmätkin hetket maistuvat makealle.

Koko tarinatila on mahdollista pelata yhteistyötilassa, mutta tämän lisäksi tarjolla on myös Fire-team Engagements -nimellä kulkevia yksittäisiä skenaarioita. Tehtävissä kerätään pisteitä muun muassa puolustautumalla päälle vyöryviä vihollislaumoja vastaan tai tyhjentämällä pelialuetta vihollisista. Pelattavaa ei ole kuin kaksi karttaa pelityyppiä kohden, mutta lisää on luvassa ladattavien sisältöjen muodossa.

Yksinpelinä lopulta laimeaksi jäävä Red River viihdyttää sitä paremmin, mitä useamman kaverin saa värvätyksi mukaan tarinatilaa tahkoamaan. Peli on hylännyt osan realismista hyvän meiningin tieltä ja lopputuloksessa olisi ruutia, jos virheet saataisiin hiottua pois. Näistä pahimpana kehno tekoäly meinaa pilata kokemuksen tyystin. Jos sotureille saadaan seuraavassa osassa taottua lisää järkeä päähän, käsissä voi olla jo varsin mainio peli. Red Riveriä ei vielä tohdi suositella kuin porukalla pelaaville.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Lisää aiheesta

Operation Flashpoint (PC)

Vuosi on 1985 ja presidentti Gorbatschow on vallassa Neuvostoliitossa. Rauhallinen Everonin saarirykelmä joutuu salaperäisen invaasion alle. NATO:n joukot lyödään pakosalle ankarien taistelujen moukaroidessa rauhallista maaseutua. Onko tie kohti kolmatta maailmansotaa alkamassa? Miten Reagan reagoi röyhkeään iskuun? Onko NATO:lla voimia estää röyhkeiden neuvostojoukkojen vyöryä? Kuka onkaan hyökkäyksen takana?

Operation Flashpoint: Dragon Rising (PC, PS3, Xbox 360)

Ensimmäisessä Fläsärissä kahinoitiin kylmän sodan hengessä Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä. Jatko-osa kääntää tilanteen päälaelleen. Kiina ja Venäjä kinastelevat aitoon Kiskan saareen perustuvalta Skiraksi nimetyltä maapläntiltä löytyvistä öljyvaroista. Tunteet kuumenevat, joukkoja kerätään rajalle mantereen puolella ja lopulta Venäjä kääntyy jenkkien puoleen saadakseen apua Skiran ”vapauttamiseen”.