PAC-MAN Championship Edition DX (PS3, Xbox 360)

29.11.2010 13:45 Miikka Lehtonen

Tekijä: Namco Bandai
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360, PlayStation 3
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: PAC-MAN Championship Edition DX
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Kysymys: miten 30 vuotta vanha peli saadaan restauroitua uuteen uskoon niin, että se on pelattavaa ja jopa kiehtovaa tavaraa?

Vastaus: otetaan alkuperäisen pelin ydin, lisätään päälle ämpärillinen iloista karkkia ja tuunataan peruspelattavuutta niin paljon, että tuloksena on eräs vuoden addiktiivisimmista pelikokemuksista. I’ve got Pac-man fever, baby!

Vaikea uskoa, että Namcon legendaarisesta Pac-manista on todellakin jo 30 vuotta aikaa. Pelivanhuksella on toki rahastettu vuosien varrella tiheään ja rehellisesti sanoen sitä pelkäsin jo pari vuotta sitten, kun Namco julkaisi päivitetyn Championship Edition -pelin. Se oli kuitenkin iloisen värikäs ja tappavan pelattava näkemys peliveteraanista. Samalla se oli eräänlainen pelinavaus sittemmin markkinoille vyöryneille vanhojen pelien uusintaversioille .

Hieman yllättäen myöskään PAC-MAN Championship Edition DX ei ole halpa rahastus, vaan merkittävä ja kiehtova jatko-osa tuolle parin vuoden takaiselle kätketylle jalokivelle. Samalla se on erinomainen kunnianosoitus Pac-manille.

I ain’t ’fraid of no ghosts

Syytä PAC-MAN Championship Edition DX:n huikeudelle ei tarvitse kauaa pohtia. Se yhdistää erinomaisen vetävän ulkoasun täydelliseen kaaokseen ja addiktiiviseen pistejahtiin, jota tarjoillaan monissa erilaisissa pelitiloissa.

Pac-man suhaa edelleen pitkin labyrinttejaan keräämässä pallukoita, mutta nyt ne ovat vain sivuroolissa. Labyrintit ovat nimittäin täynnä nukkuvia kummituksia, jotka heräävät kun Pac-man suhahtaa ohi ja liittyvät alati kasvavaan kummitusten letkaan, jota keltainen kaverimme vetää perässään.

Aina kun labyrintin putsaa sinne ilmestyvistä pilleriketjuista, kentälle tipahtaa hedelmä, jonka keräämällä nukkuvat kummitukset täytetään taas maisemiin. Näin jono kasvaa kasvamistaan, kunnes vihdoin on aika puraista se pöydät kääntävä power pill ja napostella koko monikymmenpäinen kummitusjono kertalaakista. Pisteet paukkuvat ja pelin vauhti kasvaa suunnilleen jokaisen kummituksen myötä.

Kohta mennäänkin jo 40-kertaista vauhtia ja yllättäen ne tutut, turvalliset ja helpon oloiset labyrintit ovatkin karmeita kuolemanansoja, joissa saa suhata pupillit pullottaen ja kädet hioten.

Tarjolla on erilaisia pelitiloja, joissa pitää joko selvitä tietty aika, syödä mahdollisimman nopeasti tietty määrä hedelmiä tai vaikka kerätä peräänsä mahdollisimman muikea kummitusjono. Olipa pelitila mikä tahansa, pelin parissa vierähtää helposti useita tunteja, sillä Namcolla on tajuttu yksi asia: pelin pitää tuntua hauskalta.

Tappavan kivaa

Pelattavuus on hiottu äärimmilleen. Kontrollit ovat tarkat, nopeus kasvaa juuri sellaiseksi että peli on miltei karkaamassa käsistä, mutta ei ihan kuitenkaan: kun paikka menee oikein tiukaksi, peli hidastuu ja kamera zoomaa lähemmäs, antaen pelaajalle tilaisuuden viimeiseen epätoivoiseen pelastusyritykseen.

Ja kaikki tämä tarjoillaan niin hekumallisen näköisessä ja kuuloisessa paketissa. Tarjolla on kahdeksan erilaista grafiikkatyyliä, joita kaikkia on käsitelty hempeillä hehkuefekteillä ja pienillä vääristyksillä, joten koko peli näyttää siltä lapsuusvuosien unelma-kolikkopeliltä.

Ja se musiikki… Taustalla pauhaavat erinomaiset remixit klassisista Pac-man-biiseistä, jotka on kaikki ajoitettu niin, että niiden tempo ja hektisyys kasvavat pelin temmon mukana kohti hengästyttävää loppuhuipentumaa.

On vaikea uskoa, että 30 vuotta vanhasta pelikonseptista on saatu aikaan näin uskomattoman tyylikäs ja viehättävä paketti. Jos pistejahti kiinnostaa, pelin parissa vierähtää helposti ilta jos toinenkin ja mikä mukavinta, sopuhintaan: peli kun maksaa tarjontaan nähden äärimmäisen kohtuullisen kympin. Enpä olisi ikinä uskonut, että Pac-man kerää eDomelta suosituspeukun!