Pandora: First Contact (Linux, Mac, PC)

17.07.2014 14:30 | Leevi Rantala

Tekijä: Proxy Studios
Julkaisija: Matrix Games
Testattu: PC Windows 8.1, AMD A8-4500M, 8 Gt muistia, Radeon HD8570
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Window XP / Vista, Core 2, 1 Gt muistia, 256 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-6 (internetissä)
Muuta: Ladattava peli, hinta 21,99€ + verot.
Pelin kotisivu: Pandora: First Contact
Arvostelija: Leevi Rantala

 

Sid Meierin Civilization pelisarja aikoo lähettää pelaajat seuraavaksi tutkimaan ja asuttamaan avaruuden syövereitä. Tosin jos odotus tuntuu liian pitkältä, niin vierasta planeettaa pääsee asuttamaan myös toisessa pelissä.  

Pandora: First Contact näet istuttaa pelaajan yhden ihmiskunnan toivoa ja tulevaisuutta kantavan liittouman johtajaksi, jonka tehtävänä on varmistaa ihmiskunnan (ja tietenkin myös oman joukkonsa) tulevaisuus vieraalla planeetalla.

Pandora: First Contact lähtee liikkeelle siitä hetkestä, kun ihmiskunta löytää ensimmäisen asutettavan planeetan syvältä toisesta tähtijärjestelmästä. Uudisasukkaiksi ilmoittautuu kuusi liittoumaa, jotka edustavat ihmiskunnan erilaisia ääripäitä. Näiden välillä on kiitettävästi eroa ja on tyystin erilaista pelata Jumalan sanaa keskiaikaisen inkvisiittorin periaatteella levittävällä liittoumalla verrattuna esimerkiksi sellaisiin, jotka tahtovat ainoastaan tutkia Pandoraa tieteellisestä näkökulmasta.

Sivilisaation rakennusta tutuilla ja uusilla aineksilla

Pandoran asuttaminen tuntuu tutulta heti kaikille, jotka ovat joskus pelanneet Civilizationeita. Samat perusperiaatteet toteutuvat myös tässä, eli kaupunkeja rakennellaan, maisemaa muokataan ja rajoja puolustetaan iskemällä ennakoivasti vastustajan kimppuun esimerkiksi kävelevillä roboteilla. Viimeinen osa osoittaa erot pelien välillä, sillä nyt ollaan kaukana tulevaisuudessa ja tykit ovat alusta lähtien sen mukaisia. Nyt ei kehitetä jousipyssyjä, vaan aloitetaan suoraan panssareista. Savenvalamisenkin voi unohtaa, sillä ensi alkuun mietitään isompia linjoja, kuten jotta kuinka valtaviin metropoleihin saa mahtumaan vielä enemmän asukkaita.

Uusia leluja ei kuitenkaan saa käsiinsä aivan heti, vaan niiden kehittämiseen täytyy panostaa. Mielenkiintoisesti peli arpoo teknologian kehitystä määräävän järjestyksen joka kerta uudelleen, joten täysin samanlaisilla taktiikoilla ei pärjää pelistä toiseen. Jos suuri linja on kuitenkin selvillä, voi toimintaansa muuttaa sopimaan sen hetkiseen taktiseen tilanteeseen. En näköjään tällä kerralla pääse louhimaan heti niin tehokkaasti, koska tarvittava teknologia on tuon toisen takana. No panostan sitten vaikka ruoan tuotantoon ja lähden viemään kehitystäni tähän suuntaan. Tällaiset pienet erot teknologioiden kehityksessä tuntuvat mukavilta ja ne vaikuttavat myös pelikokemukseen. Etenkin loppupuolella saatavien teknologioiden kohdalla joutuu välillä miettimään pitkään, mihin kannattaa tällä kertaa panostaa.

Lisäksi kehitettävät teknologiat eivät tuo niinkään uusia yksiköitä, vaan suurin osa niistä ainoastaan parantaa aikaisemmin kehitettyjä. Turpiinottaminen vähenee huomattavasti, kun joukoille jakaa titaanipanssareita. Ja planeetan alkuperäisen eläimistön saa kuriin kehittämällä liekinheittimet. Parannuksia ei saa kuitenkaan määrättyä yhdelle yksikölle kuin muutaman ja jokainen niistä nostaa sen perushintaa. Pidin tästä lähestymistavasta, sillä sen avulla omista joukoistaan saa muokattua hieman erilaisia jokaisella pelikerralla.

Luonnollisesti myös muiden ihmisnaapureiden kanssa täytyy tulla toimeen. Tämä tapahtuu diplomatian avulla, jossa muun muassa annetaan lahjuksia, uhkaillaan, julistetaan liittoutumia ja niin edelleen. Tuttua tavaraa siis, mutta samalla myös hyvin toimivaa. Tekoälyssäkin on sopivasti eroa eri liittoumien välillä, sillä yksi saattaa olla selvästi muita aggressiivisempi kun taas toinen on jatkuvasti mielistelemässä.

Uusi ja vihamielinen maailma

Pelin suurin viehätys piilee tietenkin uudessa ympäristössä. Pandora-planeetta ei ole nimittäin mikään leppoisa lomakohde, vaan se on täynnä erilaisia haasteita. Suurin osa planeetasta suorastaan hylkii uudisasutusta, aina kasvillisuudesta lähtien. Esimerkiksi laajalle levittäytyneet sienikasvustot vahingoittavat kaikkia, jotka niihin jalallaan astuvat. Välillä vastaan tulee kerrostalon kokoisia olentoja, jotka murskaavat alleen kaikki tankkia pienemmät sotajoukot. Onneksi ne eivät ole vihamielisiä heti alussa. Jossain vaiheessa Pandora toteaa kuitenkin, että nyt ihmisloiset murskataan tomuksi. Sen jälkeen kaikki olennot muuttuvat vihamielisiksi ja voi sitä, joka ei ole kehittänyt tarpeeksi hyviä suojia ja armeijoita.

Mielenkiintoinen lisä 4x-peleihin

Pandora tallaa periaatteessa tuttuja polkuja 4x-pelien saralla, mutta silti se tuntuu mukavan tuoreelta. Eihän tämä eroa perusteiltaan hirvittävästi Sid Meierin pelisarjasta, mutta täysin uusi planeetta, uudet teknologiat ja toisistaan eroavat liittoumat liimasivat minut tehokkaasti ruudun ääreen.

Peli myös päivittyy kohtuullisen ripeällä tahdilla ja lisäksi julkaisija pukkasi hiljattain ulos jopa ilmaisen lisäosan. Siinä muinainen Messari-rotu palaa takaisin planeetalle ja yrittää pistää planeettaa hallitsevat ihmiset matalaksi. Tähän arvioon en ehtinyt lisäosaan tutustua, mutta täytyy kesän aikana palata jälleen kerran Pandoralle katsomaan, olisiko Messarista todella vastusta pyhää sanaa puolustaville mecha-armeijoilleni.

 

Lisää aiheesta

1849 (PC)

Armada 2526 + Supernova DLC (PC)

Eclipse (iOS)

Eclipse (Lautapeli)

Lost Empire: Immortals (PC)

Men of War Assault Squad 2 (PC)

Sword of the Stars (pc)

Worms Battlegrounds (PS4, Xbox One)