Panzer General Online –ennakko (Linux, Mac, PC)

18.06.2014 18:00 | Miikka Lehtonen

Kehittäjä: Blue Byte
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitteistovaatimukset: toimii nettiselaimessa
Pelin kotisivu: http://cf.panzergeneral.com
Testaaja: Miikka Lehtonen

Alkuperäinen Panzer General oli aikakautensa parhaita strategiapelejä. Jopa Xbox 360:lle julkaistu Panzer General –väännös oli alustan realiteetit huomioiden oikein kivaa strategiaa. Perinteet siis velvoittavat tarjoamaan kivaa strategiaa.

Niinpä onkin pakko ihmetellä, että mitähän hittoa onkaan tapahtunut, kun Panzer General Online ei sitä strategiaa kamalasti sisällä.

Panzer General Online vaikutti ennakkoon lupaavalta. Okei, yhteistä alkuperäisiin peleihin ei ole kuin sattumalta, mutta eihän se sinänsä olisi katastrofi. Kyllä vanhan idean voi paketoida uusiinkin kuoriin ja toteuttaa näin hyvän pelin. Vaikka kyseessä onkin selainpeli. Onkin siis aikamoinen harmi, että toistaiseksi Panzer General Online ei vaikuta ihmeelliseltä peliltä.

Onnettomien sattumien sarja

Heksat ovat jääneet historiaan ja Panzer General Online on nyt vähän erilainen peli. Kummankin pelaajan pelialue on jaettu kolmeen kaistaan, kuin lords management –peleissä konsanaan. Kullakin kaistalla on kolme ruutua, joita pitkin satunnaisesti pakasta vedetyt yksiköt sitten etenevät kohti rintamaa.

Kullakin vuorolla molemmat pelaajat pelaavat kädestään yhden satunnaisen kortin. Joskus kortilla voi vaikka vaihtaa kahden yksikön paikkaa kartalla, hyökätä yhdellä yksiköllä kaksi kertaa tai vaikka aktivoida kaikki jalkaväen yksiköt.

Tavoitteena olisi murhata yksiköillään viholliset ja sitten paukuttaa vastustajan komentopisteet olemattomiin. Ensin näin tehnyt voittaa. Lisämaustetta peliin tuodaan sillä, että komentopisteillä on kaksi virkaa. Kestopisteiden ohella ne ovat myös valuuttaa, jolla kortteja pelataan. Mitä tehokkaampi kortti, sitä kovempi hinta. Parillakin tavalla. Kestopisteitä ei ole paljon, joten tuhlailuun ei ole varaa.

Nokkelat pelaajat huomasivat, että ylläolevassa vilahti jo pari kertaa satunnaisuuden käsite. Ja sitä Panzer General Online myös tarjoaa. Yksiköiden sijoittuminen kaistoille on satunnaista, samaten kuin se, mitä määräyskortteja kullakin vuorolla käteensä saa. On meinaan kohtalaisen turhauttavaa hävitä sen takia, että sai heti alkuun niin huonon lähtöasetelman, että vastustajalla on silmänräpäyksessä ylivoimainen etumatka.

Satunnaisuus ei sinänsä ole huono asia, sillä sehän on monissa muissakin peleissä, hyvissäkin, avainasemassa. Mutta nämä pelit tarjoavat myös mekanismeja, joiden avulla satunnaisuuden vaikutuksia voi kompensoida. Panzer General Online ei juuri moista tarjoa.

Minun kirjoissani tämä riittäisi jo sinänsä torppaamaan Panzer General Onlinen suohon, mutta muitakin ongelmia riittää.

Huomenna uudelleen

Panzer General Online olisi kotonaan Facebookissa, eikä hyvällä tavalla. Pelattavuus on paperinohutta ja peli on täynnä ”huomenna uusiksi tai Visa vinkumaan” –henkisiä mekanismeja. Jokaisen matsin – oli kyseessä sitten ottelu toista ihmistä tai tekoälyä vastaan – aloittaminen maksaa resursseja, joita saa takaisin pääasiassa ajan kuluessa tai Visan vinkuessa. Mitä tehokkaampia kortteja, mitä parempi armeija, sitä enemmän sen käyttäminen maksaa ja sitä harvemmin pääsee pelaamaan. En ole tästä aivan huumassa.

Yksinpeli on muutenkin turhauttava, sillä jokainen matsi tuntuu taas turhan satunnaiselta. Tekoäly vetää aivan miten sattuu ja heittää usein varmoja voittojakin viemäriin. Tätä taas tunnutaan kompensoivan sillä, että se saa käteensä kovia kortteja aika tiuhaa vauhtia.

Pääasiallinen houkutin on tietenkin moninpeli toisia ihmisiä vastaan. Korttien keräily, pakkojen rakentelu ja armeijoiden tuunaus ovat niitä mekanismeja, joista pitkäaikaisen addiktion pitäisi syntyä. Valitettavasti nyt tuntuu siltä, että toivo on turha: kun peruspelattavuus ei jaksa pitää pihdeissään – niin kuin minulle ei käynyt – moisilla jutuilla ei ole hirveästi arvoa.

On toki todettava, että Panzer General Online on vasta beta-vaiheessa. On mahdollista, että peliä tuunataan, ongelmia oiotaan ja juttuja parannellaan. Toivottavasti, sillä paperilla peli kuulosti paitsi kiinnostavalta, myös miltei minua varten tehdyltä. Korttivetoinen toisen maailmansodan kepeä strategialautapeli? Myyty! Mutta käytännössä? En taida.

 

”Me yksinkertaistamme mekaniikkaa”

Panzer General on yksi pelihistorian suurista klassikoista. Se ilmestyi aikana, jolloin peligenrejä ei oltu vielä lokeroitu turhan tiukasti ja ihan Pekka Peruspelaajakin saattoi tykätä yhtaikaa räiskinnöistä, strategioista ja simulaattoreista. Ja SSI:n Panzer General oli vuonna 1994 se peli, joka teki strategiapeleistä hetkeksi valtavirtaa, jopa muodikkaita.

Sulava pelattavuus, mukaansatempaava idea, hienoisen roolipelimäiset aspektit ja sievä toteutus purivat. Vaan sinne katosi sitten Panzer General, historian syövereihin.

Panzer General tosin teki alkuperäispelille uskollisen paluun pari vuotta sitten. Matrix Gamesin Panzer Corps tarttui klassiseen ideaan ja päivitti sitä sopivalla tavalla nykyaikaan. Blue Byte -studion viilaama Panzer General Online lähestyy kuitenkin aihetta aivan eri suunnasta. Sillä ei ole vanhan klassikon kanssa muuta yhteistä kuin nimi ja aihe: toinen maailmansota.

Toteutukseltaan PGO muistuttaa Xbox 360:lle latauspelinä julkaistua Panzer General: Allied Assaultia. Molemmissa pääpaino on korttipakoilla, joiden komennoilla liikutellaan pienelle pelilaudalle heitettyjä yksiköitä. Ja nyt sanon pienellä, niin se on myös pieni. Kolme heksaa leveä ja alle kymmenen pitkä pelikenttä ei anna paljoa tilaa taistelukenttätaktiikoille.

Kun Blue Byten kaverit sanoivat, että ”me yksinkertaistimme Panzer Generalin mekaniikkaa”, niin eivätpä tosiaankaan höpöä jauhaneet. Ei tätä PG:ksi tunnistaisi.

Kun nimessä on Online, niin moninpelihän tämä on ennen kaikkea. Pelin suuri juju on kerätä suuret määrät korttisotimisesta kiinnostuneita uudeksi yhteisöksi sotimaan tiukkoja kaksinpelitaisteluja kolmessa eri pelitilassa, jotka ovat survival, skirmish ja netti-pistetilastoihin panostava ranked battles. Lisäksi Ubi aikoo pyörittää sotureille liigoja ja turnauksia, kunhan peli on saanut sopivasti vauhtia alleen.

Ubin nykymuodin mukaisesti PGO on myös f2p-peli, joka pyörii nettiselaimessa. Peliin luvataan eri kampanjoissa pelattavaa yksinsotimista sadan tunnin verran ja nettisotiinkin pääsee ilman rahallista panostusta, mutta myöhemmin oikeaakin rahaa voi sijoittaa. Mitä sillä saa, se jäi arvoitukseksi, vaikka pelin suunnittelija vannoikin, ettei rahalla saa kilkkeitä, joilla voi naps vain voittaa matsin. Ilmeisesti käteisellä voi ainakin tuunailla korttipakkaansa.

PGO kuitenkin vähän outo tapaus. Se ei ole Panzer General. Se ei ole myöskään keräilykorttipeli. Varsinaista taistelukenttätaktikointia ei ole, eikä Lehtonenkaan pelille lämmennyt alkuodotuksista huolimatta. En päässyt itsekään oikein jyvälle pitkän kaavan mukaisesta toimivuudesta. Jäämme siis edelleen odottavalle kannalle.

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää aiheesta

Making History II: The War of the World (PC)

Panzer Corps: Afrika Korps (PC)

Panzer Corps: Wehrmacht (PC)

Lue myös

Child of Light (PC, PS3, PS4, PSV, Xbox 360, Xbox One)

Fez (Linux, Mac, PC, PS3, PS4, PSV, Xbox 360)

Gauntlet-ensikosketus – klassinen kujanjuoksu kutsuu sankareita

Koeajossa Särkänniemen uutuus High Voltage

Lego Batman 3: Beyond Gotham –ensikosketus – pyhä avaruus, Bättis!

Rail Nation (Linux, Mac, PC)