Patapon 2 (PSP)

11.03.2009 13:30 | Miikka Lehtonen

Alkuperäinen Patapon oli PSP:n ja koko viimevuotisen pelitarjonnan veikeimpiä yllätyksiä. Mukaansatempaavat rytmit veivät pelaajan mukanaan pelille, joka uhmasi kaikkia luokittelun rajoja. Strategiapeli? Rytmipeli? Jotain siltä väliltä?

Nyt isosilmäiset pataponit ovat taas palanneet ja outo matka saa jatkoa. Vaikka pelien väliin mahtuu vain vuosi kehitysaikaa, uusia ominaisuuksia löytyy yllättävän paljon, mutta löytyykö niitä liikaakin? Pata pata pata pon!

Tunnustan, että arvostelua kirjoittaessani jouduin hetken raapimaan päätäni pohtiessani, miten luokittelisin Pataponin. Lopulta päädyin siihen, että pitkä kaava on ainoa keino. Kyseessä on outo yhdistelmä rytmi- ja strategiapeliä, jossa pelaaja komentaa pikkuisia pataponejaan näiden matkalla kohti luvattua maata. Kaikki tapahtuu neljän rummun avulla, joilla pelaaja rummuttelee vasemmalta oikealle eteneville alamaisilleen käskyjä. Mitä paremmin pelaaja seuraa taustalla napsuttavaa rytmiä, sitä suurempaan hurmokseen pataponit intoutuvat.

Peli kuulostaa yksinkertaiselta ja sitähän se onkin. Salaisuus piili siinä, että toteutus oli niin uskomattoman hurmaava ja pelattavuus niin koukuttava, että pelin parissa vierähti helposti aivan liikaa aikaa.  Nyt taitaa käydä samalla tavalla, sillä peli hurmasi ainakin minut alkusekunneistaan asti kuin vanha ystävä.

Pon pon pata pon!

Vaikka Patapon 2:n kehitysaika oli verrattain lyhyt, Sonyn Japanin studio on ehtinyt kehittämään peliin kaikenlaista uutta, rehellisyyden nimissä turhankin paljon. Alkuperäisen pelin suurimpia viehätyksiä oli sen yksinkertaisuus, joka kantoi grafiikasta pelattavuuteen ja tehtäviä ympäröivään oheistoimintaan.

Jatko-osa lisää kaikkea. Uusia yksiköitä, 60 uutta kenttää, uusi pelitila, uusi tapa kehittää pataponeja, uutta sitä, uutta tätä. Kun veteraaninkin pää menee helposti pyörälle, onko aloittelijalla toivoakaan? Uudet yksiköt ovat tosin mukavia tuttavuuksia, sillä mukaan mahtuu muun muassa linnuilla lentäviä pataponeja, sekä jättimäisiä roboponeja, joka hyökkää hitaasti mutta lujaa.

Positiivisiin piirteisiin voidaan laskea Pataget-moninpeli, jossa yhdestä neljään legendaarista sankaria ottaa yhteen pomohirviöiden kanssa yrittäen näin avata itselleen harvinaisia bonusesineitä. Mikäli kavereita ei satu paikalle, ne muut kolme sankaria ovat myös pelaajan ohjauksessa, joten yksinkin voi pelailla.

Samaiset legendaariset sankarit osallistuvat toimintaan myös normaalissa pelissä, ainakin kunhan heidän muistonsa on pelastettu vihollisten käsistä. Tosin sankareista on isompaa hyötyä vain, jos jos pelaaja onnistuu naputtelemaan yhden rytmisarjansa täysin nappiin, jolloin tuloksena on sankarin erikoishyökkäys. Mikäli ajoitus on pikkuisenkaan pielessä, tuloksena on normaalin rivimiehen tehoinen hyökkäys. En voi pitää ratkaisua varsinaisesti onnistuneena, sillä ajoitus on todella tiukka ja sankarit ovat turhan usein melko hyödyttömiä.

Tämä on kuitenkin pientä verrattuna pelin uuteen hahmonkehitykseen, joka on kuin suoraan Final Fantasysta kiskaistu. Pataponit luodaan kuten ennenkin, yhdistelemällä tehtävistä kerättäviä raaka-aineita taikapuun sisuksissa. Tämän jälkeen niitä voi kuitenkin jatkokouluttaa kuljettamalla niitä pitkin jokaiselle Patapon-tyypille yksilöllisiä evoluutiopuita. Kun puuhun mahtuu joitain kymmeniä oksia, on vaikea pystyä hahmottamaan, mihin pikkuveijareitaan pitäisi kehittää ja mitä jatkossa tulee tarvitsemaan. Peliä kannattaakin pelata FAQ-tiedosto avattuna.

Onneksi se peruspeli kuitenkin toimii yhtä hyvin ja kivasti kuin ennenkin. Hellyttäviä pataponeja komentaa mielellään, tehtävät ovat hyvin suunniteltuja ja peli tempaisee mukaansa jo alkumetreiltä saakka. Itse pidän alkuperäistä peliä kokonaisuutena tiiviimpänä pakettina, mutta ihan mielelläni minä jatko-osaakin pelasin. Kyse onkin siis hyvän ja huonon sijaan erinomaisesta ja vain hyvästä.

Pataponiin ensi kertaa tutustuvien kannattaa lukea myös ensimmäisen pelin arvostelu: Patapon-arvostelu (PSP).

 

Tekijä: Pyramid / Japan Studio
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 1-4, langaton moninpeli ad-hoc-lähiverkossa
Pelin kotisivu: Patapon 2
Miikka Lehtonen

 

Lisää aiheesta

Patapon (PSP)

Nintendon uusimpia koti- ja käsikonsoleita on toitotettu massamediassa innovaation edelläkävijöinä. Mikäs siinä, tarjoavathan ne uudenlaisen tavan pelata pelejä. Päivän päätteeksi molemmat ovat lähinnä tarjonneet samoja vanhoja pelejä, mutta uusilla ohjaustavoilla. Siksi onkin astetta yllättävämpää, kun mitä perinteisimmälle alustalle julkaistaan peli, joka rikkoo genrerajoja ja joka on jotain täysin uudenlaista. PSP:n Patapon on tällainen peli.

Alkuasetelma on varsin yksinkertainen. Pelaaja ottaa kaikkivoivan jumalan roolin, jonka on ohjattava häntä palvova heimo voitosta toiseen ja sitä kautta takaisin heimoksi numero Uno, pois syrjäseudulta jonne heimo on ajautunut. Matkan varrella metsästetään riistaa ruoaksi, jotta omat joukot jaksaisivat sotia vihollisheimoja ja muun muassa satukirjoista tuttuja lohikäärmeitä vastaan. Kuulostaa melko normaalilta jumalstrategia-peliltä, eikö? Patapon on kuitenkin kaukana sellaisesta.

Patapon 300

Patapon 2: huomenna kaupoissa, nyt javapelinä

Lue myös

Buzz! Brain Bender (PSP)

Fable II: Knothole Island (360)

Halo Wars (360)

LocoRoco 2 (PSP)

Star Ocean: First Departure (PSP)

The Stalin Subway (PC)

Tom Clancy’s EndWar (DS, PSP)

Warhammer 40K: Dawn of War II (PC)