Peppi Pitkätossu (DS)
Tekijä: Ravn Studios
Julkaisija: Pan Vision
Testattu: 3DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1-4 (vaatii oman pelin jokaiselle pelaajalle)
Pelin kotisivu: Peppi Pitkätossu
Arvostelija: Juho Anttila
Lastenpelit ovat aivan liian usein meluisia ja väkivaltaisiakin tuotoksia, joiden pariin ei mielellään päästäisi liian nuoria pilttejä. Astrid Lindgrenin rakastettuun Peppi Pitkätossu -hahmoon perustuva lastenseikkailu yrittää tarjota väkivallattoman vaihtoehdon.
Peppi on vaihteeksi lähdössä etelään, mutta matkatavarat ovat hukassa. Jostain kummallisesta syystä ne ovat levinneet ympäri kaupunkia. Ei auta kuin ryhtyä etsimään. Tavarajahdin aikana ehditään kokea seikkailu jos toinenkin ja saattaapa vastaan tulla myös muita tuttuja hahmoja.
Seikkailu hyödyntää DS:n kahta ruutua perinteisellä tavalla. Ylemmällä ruudulla tapahtuu, alaruudulle on mahdutettu sekä karttanäkymä että muuta hyödyllistä tietoa. Kosketusnäyttöä käytetään vähänlaisesti, ainoastaan tarkemman karttanäkymän tai pelitilanneyhteenvedon avaamiseen.
Etsivä löytää
Pelikokemus on lähtökohdiltaan suorastaan vanhanaikainen. Peppi on pienen pieni piiperö kiinteästä kuvakulmasta kuvatussa maailmassa. Graafinen ulkoasu tuo mieleen kymmenen vuotta vanhat pelit, eikä varsinaisesti hyvällä tavalla.
Seikkailu etenee suorittamalla kaupungin asukkien antamia tehtäviä. Yleensä tehtävä tarkoittaa muutaman ympäri kulloistakin pelialuetta piilotetun esineen etsimistä. Aluksi tehtävät ovat helppoja, mutta vaikeustaso nousee asteittain ja pian rojun perässä saa jo hyppiä ja kiipeillä. Joutuupa välillä harjoittamaan myös kevyttä ongelmanratkaisua. Katolle piilotettuun kolikkoon ei pääse käsiksi ilman, että etsii astinlaudaksi laatikon ja hyppyalustoina toimivat leijat liikkuvat vasta, kun Peppi on käynnistänyt ne oikeasta vivusta.
Mainittuja kolikoita saadaan palkinnoksi tehtävien suorittamisesta. Lisäksi niitä on piilotettu ympäri pelimaailmaa. Kolikoilla voi ostaa pieniä bonuksia, kuten Pepille tyypillisen pitkän kenkäparin, jonka avulla matka käy hetken aikaa nopeammin. Kolikoita tarvitaan myös uusien pelialueiden avaamiseen, joskin tämä onnistuu vasta, kun tarvittava määrä tehtäviä on suoritettu.
Osa tehtävistä muuntelee teemaa hieman. Välillä metsästetään karanneita kissoja, välillä taas kerätään pelialueelta nippu piilotettuja lippuja äärimmäisen löysän aikarajan puitteissa. Peruskaava ei kuitenkaan muutu juuri minnekään. Peppi juoksee, Peppi hyppää ja Peppi kantaa joskus laatikkoa, mutta välillä jopa hevosta. Yritystä lähdemateriaalin kunnioitukselle löytyy myös pelin puolelta.
Aikuista tympii, tympiikö lasta?
Aikuisen pelaajan näkökulmasta Peppi on luvalla sanoen todella tylsä ja vanhanaikainen. Piiperögrafiikka ja itseään toistava pelimekaniikka ovat asioita, jotka eivät varsinaisesti kannusta upottamaan montaa kymppiä lastenpeliin. Vaan koska kyse on lastenpelistä, on lapsen mielipide tietenkin tärkein.
Kirjoitan tätä arvostelua junassa, vieressäni päiväkoti-ikäinen lapsi, joka niisti juuri 3DS:n akun tyhjäksi Peppi Pitkätossun parissa. Harjoittelu muutti aluksi hieman vaikean pelin mukavaksi etsintäseikkailuksi, jossa päästiin vähän väliä näyttämään, kuinka vaikeaan paikkaan lapsi viimeksi osasi kiivetä.
Jotkut pelin pulmat ovat hieman liian hankalia sen ikäiselle lapselle, joka jaksaa vielä innostua näinkin yksinkertaisesta pelistä. Haastekäyrä nousee kuitenkin tasaisesti, joten lapsi oppii pelatessa koko ajan ja jos jotain ei osaa, vanhempien tehtävä on auttaa. Lisäksi rauhallinen ja väkivallaton maailma sopii pienelle paremmin kuin meluisa riehuminen.
Lisäbonusta on annettava siitä, että peli on kokonaan suomenkielinen. Okei, puhetta ei ole kauhean paljoa, mutta nykyisenä kääntämättä jätettyjen lastenpelien aikana peli, jota lapsi ymmärtää tulkkaamatta on harvinaisuus.
Peliä voi pelata myös useamman seikkailijan voimin, tosin jokainen pelaaja tarvitsee oman konsolin lisäksi oman kopion pelistä. Koska testissä oli vain yksi peli ja käytössä yksi konsoli, moninpeliä ei päässyt kokeilemaan, mutta en kyllä usko, että kokemus olisi useamman pelin hinnan arvoinen.
Peppi Pitkätossu viihdyttää kuitenkin yksin pelaavaa lasta testatusti hyvin. Se on lastenpeleille tyypilliseen tapaan teknisesti kömpelö ja jopa ruma peli, mutta se ei haittaa, kun avainasiat on tehty huolella niin, että kohderyhmä viihtyy. Peppi on karuudestaan huolimatta varteenotettava vaihtoehto digitaaliseksi lapsenvahdiksi ja pitkien automatkojen viihdykkeeksi.
Lue myös
Brave (PC, Mac, PS3, Wii, Xbox 360)
Madagascar 3: Europe’s Most Wanted (PS3, Wii, Xbox 360)
Sesame Street: Once Upon a Monster (Xbox 360)
Test Drive: Ferrari Racing Legends (PC, PS3, Xbox 360)
