Pikmin 2 (GC)
Nintendon ikonien Marion ja Zeldan luojan Shigeru Miyamoton nerokkuus tuli todistetuksi viimeistään parin vuoden takaisessa Pikminissä. Pelisuunnittelijalegendan takapihan inspiroima söpö Lemmings-henkinen strategiapeli yhdisti pulmanratkontaa, taktikointia, toimintaa, rakentelua ja seikkailua. Pelityylien sekoituksen kruunasi käsittämättömän tarkkaan hiottu ja nautittava pelattavuus. Ei siis ihme, että peli valloitti monien sydämet. Jatko-osaa onkin odoteltu innolla.
Kadonneiden aarteiden metsästäjät
Pikmin 2:n tarina jatkuu siitä mihin ensimmäinen osa päättyi. Avaruuskapteeni Olimar onnistui kasvikansa pikminejä käskyttämällä keräämään hätälaskussa romuttuneen aluksensa palaset ja lähtemään matkalle kohti kotiplaneettaansa. Galaktisen Hocotate Freight -huolintayhtiön palveluksessa työskentelevä Olimar laskeutuu pelin alussa työpaikalleen palauttaakseen aluksen, mutta häntä odottaa ikävä yllätys. Yritykseen Olimarin kateissa olon aikana palkattu uusi työntekijä Louie on joutunut työreissullaan avaruusjäniksen rosvoamaksi ja niinpä Hocotate Freight on nyt konkurssin partaalla.
Olimarin pomo myy avaruuskipparin juuri palauttaman aluksen, mutta tämäkään ei riitä. Yrityksen tarvitsisi raapia kasaan jostain 10 000 paikallista valuuttaa, jotta velat tulisivat kuitatuiksi. Yllättävä ratkaisu pinteeseen ilmaantuu Olimarin Pikminien planeetalta lapselleen tuliaisena tuoman pullonkorkin muodossa. Peltikappale osoittautuu yllättävästi velkojille kelpaavaksi lyhennysvälineeksi ja niinpä Hocotate Freightin johtaja päättää lähettää Olimarin sekä Louien takaisin planeetalle keräämään korkkeja ja muita aarteita.
Uutta ja vanhaa
Pikminit ovat apureina jälleen kerran aarrejahdissa. Pelaaminen tuttu juttu on ensimmäiseen osaan tutustuneille. Täysin uutta on Olimarin ja Louien välillä vaihtaminen nappia painamalla, mutta muuten pelijärjestelmä noudattaa hyväksi havaittua kaavaa. Uusia pikminejä kasvatetaan olioiden omassa sipulialuksessa. Tämän alle kannetaan kukkia, voitettujen vihollisten ruhoja ja muita sopivia esineitä, jotka sipulialus muuttaa pikminin siemeniksi. Näistä taas kasvaa hetkessä Olimarille ja Louielle maasta nostettavissa olevia uusia, täysikasvuisia olioita. Pilliä käyttäen kasviarmeija jaetaan erivärisiin osastoihin ja porukka pidetään ruodussa. Eksyneet yksilöt saadaan takaisin remmiin myös pilliin puhaltamalla. Ohjaus toimii kaikesta monipuolisuudestaan huolimatta erinomaisesti.
Neljän ensimmäisessä osassa tavatun pikmin-rodun lisäksi jatko-osassa tutustutaan kahteen uuteen lajiin. Jokaisella lajilla on omat vahvuutensa – jotkut pystyvät matkaamaan veden päällä, toiset kestävät tulta, yhdet ovat erittäin vahvoja ja niin edelleen. Erilaisten pikminien kykyjä tarvitaan pulmakohdissa, kun taas kaikkien panosta vaaditaan taisteluissa vihamielisiä olentoja vastaan.
Maanalainen armeija
Siinä missä ensimmäisessä Pikminissä vietettiin aikaa maanpäällä hyöriessä, jatko-osassa merkittävä osa peli-ajasta vierähtää maan alla, uusissa luolaosioissa. Tasoihin jakautuvat luolat tuovat haastavaa, mutta mukavaa vaihtelua kirkkaaseen ulkoilmaan. Mikä parasta, näihin voi tutustua vaikka yö jo kolkuttaisi ovella, sillä maan alla vuorokaudenaikojen vaihtelu pysähtyy. Niin pysähtyy tosin uusien pikminien kasvatuskin – luolastossa ei nimittäin ole sipulikotia, josta uusia pikminejä syntyisi. Maan alle onkin syytä lähteä riittävän kokoisella armeijalla ja muistaa, että jokaisen luolakompleksin viimeistä tasoa vartioi yleensä kookas ja vaarallinen loppuvihollinen.
Ensimmäiseen peliin ja sen tiukkaan 30 päivän tarinaan verrattuna jatko-osa on rentouttava kokemus. Pikminit on edelleen kerättävä aluksiin turvaan yöksi, mutta muuten pelissä ei ole aikaan sidottuja rajoituksia. Muutenkin pelaaminen on vapaampaa. Alkupuolen pakollisten tutustumisosioiden jälkeen planeetan neljää eri aluetta voi ratkoa kohtuullisen omavaltaisessa järjestyksessä.
Merkittävin yksittäinen uusi ominaisuus Pikmin 2:ssa on kaksinpelitilat. Moninpelin ollessa päivän trendi, kaikissa peleissä tulee ilmeisesti olla jonkinlainen yhdessä tai vastakkain pelattava vaihtoehto. Pikminin jatko-osasta löytyvät molemmat, tosin yhteispelitila on piilotettu ominaisuus, jonka saa avattua yksinpelissä.
Ain’ laulain työtäs tee
Pikminit ovat innokasta porukkaa, eivätkä ne tunnu välittävän vaikka joutuisivat marssimaan synkissä ja pimeissä luolissa. Pelin erinomainen äänisuunnittelu heijastelee musiikkia myöten iloisten pikkuotusten luonteen laatua. Pikminien laulelut ja höpötykset pistävät paatuneemmankin pelaajan suupielet kaartumaan ylöspäin. Sama pätee muidenkin hahmojen ääniin, joista etenkin aluksen tietokone kerää pisteet kotiin hauskalla papatuksellaan. Musiikki sopii myös erikoisilla teemoillaan pelin uteliaaseen henkeen, kuitenkaan olematta liian päällekäyvää.
Graafisesti Pikmin 2 on pieni, mutta varma askel eteenpäin edelliseen osaan nähden. Maan päälliset kentät ovat edelleen upean vehreitä ja monipuolisia varsinkin kauemmista kamerakulmista katsottuna. Vesiefektit ovat upeita heijastuksineen ja aaltoineen. Ainoa valitus koskee lähempää kuvaavia kamerakulmia, joissa pintagrafiikan palikkaisuus tulee hieman turhan selkeästi näkyviin. Onneksi nämä ovat harvemmin käytössä.
Ensimmäisen Pikminin läpipelanneille jatko-osa ei ole aivan ensimmäisen pelin tapainen uskonnollinen kokemus. Kaksinpelitilat, vapaampi pelityyli ja laajamittaiset pikkuparannukset nostavat sen kuitenkin pakollisten ostosten listaan. Sen sijaan pikminien maailmaan ensikertaa tutustuville GameCuben omistajille Pikmin 2 on ehdottomasti parempi valinta kahdesta pelistä. Se on viimeistellympi, monipuolisempi ja kaikin puolin parempi peli, joka jaksaa kiinnostaa ja kiehtoa tunnista toiseen.
Antti Mutta
Tekijä: Nintendo |
Julkaisija: Nintendo |
Testattu: GameCube |
Saatavilla: GameCube |
Pelaajia: 1-2 |
Pelin kotisivu: www.pikmin.com |