Pikmin 3 (Wii U)
Tekijä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii U
Saatavilla: Wii U
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu:Pikmin 3
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Vaikka Nintendon Wii U on laitteena hauska, sen pelitarjontaa voisi luonnehtia parhaimmillaankin valitettavaksi. Syyt ostaa laite ovat tähän saakka olleet sangen vähissä, sillä uniikkeja WiiU-pelikokemuksia on ollut tarjolla vain pari.
Puhun menneessä aikamuodossa, sillä hyvä syy saapui juuri nyt. En tiedä, onko Pikmin 3 vielä yksistään Wii U-ostoksen arvoinen peli, mutta nyt se laite kannattaa ainakin pistää harkintaan.
Pikmin-pelit ovat niin Shigeru Miyamotoa kuin olla voi. Nintendon peliguru tiettävästi sai idean pelisarjaan katseltuaan puutarhassaan puuhailevia ja mönkiviä ötököitä. Näistä syntyi ajatus pelistä, joka tapahtuu puutarhan puitteissa, niin pienessä mittakaavassa, että kasvit rehottavat yläpuolella kuin kivitalot konsanaan.
Kasvien varjoissa elävät pikminit, yksinkertaisen veikeät kasvi-ihmiset, jotka mielellään auttavat heidän planeetalleen eksyviä avaruusmatkaajia. Hyvä homma, sillä avaruudesta tuntuu jostain syystä tipahtelevan porukkaa vähän väliä.
Niin tälläkin kertaa, sillä kaukaisen muukalaisplaneetan ruokavarat ovat ehtyneet. Kolme sankaria lähetetään epätoivoiselle ruoanhakureissulle galaksin toisella puolella olevalle paratiisiplaneetalle, meidän kotoiselle maapallollemme.
Eihän trio ehdi edes laskeutumaan ennen kuin katastrofi iskee: alus syöksyy planeetan pinnalle ja hajoaa, joten nyt täytyisi kerätä paitsi aluksen kaipaamat varaosat, myös sapuskaa kotiplaneetan tarpeisiin. Ei ole taas helppoa, ei.
Pikminit riviin
Korkealentoisen taustatarinan alta paljastuu peli, joka on mielenkiintoinen yhdistelmä älypeliä ja tosiaikastrategiaa. Pelaaja itse komentaa aluksen miehistöä – ensi kertaa sarjan historiassa päähenkilöitä on kolme kappaletta – jotka eivät tosin tee paljon muuta kuin puhaltelevat pilliinsä ja osoittelevat pitkin pelimaailmaa. Kaikki varsinainen tekeminen jää pikminien vastuulle.
Homma toimii näin: pelaaja näkee pelialueella jotain, mikä kaipaa muksimista, kantamista, kaivamista tai muuta toimintaa. Hän valitsee perässä seuraavasta pikmin-kööristä haluamansa värin – kaikilla pikmin-väreillä on omat erikoiskykynsä – ja sitten nakkaa pikmineitä ongelman suuntaan, kunnes se on korjattu. Näin tapetaan hirviöitä, kannetaan alukselle hedelmiä, rikotaan valleja, korjataan siltoja ja harrastetaan muutakin reipasta leiritoimintaa.
Uutuutena päähenkilöitä on tosiaan kolme kappaletta. Pääsääntöisesti kaikki kolme ovat myös mukana pelissä ja niiden välillä voi hyppiä vapaasti. Muita aluksen miehistön jäseniä voi myös nakella kuin pikmineitä konsanaan, mikä onkin monen puzzlen perustana. Otetaan esimerkki alkupäästä.
Kentän laidalta löytyy iso vihreä hedelmä, joka on kuitenkin jätetty kolmitasoisen häkkyrän katolle. Sankarimme eivät osaa kiivetä, joten mikä avuksi? No tämä tietenkin: heitetään ensin kaksi sankaria ja lauma pikmineitä ensimmäiselle tasolle ja vaihdetaan sitten toiseen heitettyyn sankariin. Heitetään toinen sankari ylemmälle tasolle pikminien kanssa, vaihdetaan tähän ja heitetään pikminit katolle kantamaan sitruunaa. Niin helppoa se on! Ainakin alkupään harjoitustehtävissä, sillä myöhemmin puzzlet muuttuvat huomattavasti konstikkaammiksikin.
Pikmin 3 ei silti ikinä turhauta ongelmillaan, vaan nintendomainen pelisuunnittelutaito näkyy siinä, että kaikki haasteet pystyy järkeilemään läpi miettimällä niitä loogisesti ja kokeilemalla ympäristöstä löytyviä uusia asioita.
Mukana on myös sydäntäraastavan traagista taistelua. Planeetalta löytyy jos jonkinlaisia vaaroja hyönteisistä pomohirviöihin. Periaatteessa kaikkia vastaan taistellaan samalla tavalla: niitä heitetään pikmineillä, kunnes ne taintuvat. Käytäntö on kuitenkin vähän erilainen, sillä kaikilla hirviöillä on oma heikkoutensa, jota pitäisi osata hyödyntää, tai voitto on miltei toivoton. Heikkous voi olla vaikka kilven alta pilkottava takamus tai panssari, joka murtuu kun sitä heittelee kivipikmineillä. Jos heikkoutta taas ei löydä, tuloksena on kamala kasa kuolleita pikmineitä ja tippa silmäkulmassa.
Kontrollivaihtoehtoja
Wii U -pelistä kun on kyse, Pikmin 3 on kokenut hieman kasvonpesua edeltäjiinsä verrattuna. Grafiikka on HD-tasoista ja todella hempeää. Mainiosti suunnitellut ja animoidut hahmot, hehkeät puutarhamaisemat ja pelihistorian parhaat hedelmägrafiikat pitävät huolen siitä, että Pikmin 3 on todellista silmäkarkkia.
Peli tarjoaa kaksi ohjausvaihtoehtoa: Wii U:n oman ohjaimen ja Wiimote + Nuchuk –kombon. Aloitin tietenkin sillä ensiksimainitulla ja huomasin sen pian puutteelliseksi. Plussapuolelle laskettakoon ohjaimen näyttö, jota hyödynnetään karttojen ja tietopläjäysten näyttämiseen. Mutta siihen se sitten jääkin, sillä kahden analogitikun avulla pelattuna Pikmin 3 tuntuu kömpelöltä peliltä.
Elintärkeää tähtäintä ei sinänsä itse liikutella, vaan se liikkuu automaattisesti sen mukaan, mihin pelaaja yrittää katsoa. Ratkaisu ei ole niin nopea tai tarkka kuin sen varsinkin pomomatseissa täytyisi olla. Mukana on helpottavia ideoita, kuten mahdollisuus lukita tähtäin haluttuun asiaan tai kohtaan ruudulla, mutta en itse silti päässyt koskaan Wii U -ohjaimen kanssa sinuiksi. Olisinko päässyt, jos olisin pelannut enemmän? Ehkä, mutta ei ohjaimella pelaamista silti voi kivaksi sanoa.
Wiimotella pelaaminen sujuu paljon paremmin. Hahmot liikkuvat analogitikulla ja tähtäintä liikutetaan yksinkertaisesti osoittelemalla Wiimoten avulla. Näin pelattuna tarkat ja nopeat temput onnistuvat. Siinä missä sellainenkin perusjuttu kuin pitkin ruutua heiteltyjen pikminien haaliminen takaisin poppooseen on Wii U -ohjaimella hankalaa, Wiimotella pelaaminen käy kuin tanssi. Siinäkin on kuitenkin yksi pieni ongelma. Se kartta.
Pikmin 3 on rakennettu sen idean varaan, että pelaaja katselee aktiivisesti Wii U -ohjaimen näyttöä. Wiimotella pelatessaan saa tasapainotella Wii U -ohjainta polvillaan ja yrittää jonglöörata Wiimotea johonkin jemmaan, jotta voi sitten välillä tökkiä kosketusnäyttöä. Ei aivan ihanteellista tämäkään.
Suurin ongelma on kuitenkin se, että peliä ei ole tarpeeksi. Pikmin 3 on läpikotaisen hurmaava ja hauska pelikokemus, jonka parissa aika rientää kuin siivillä. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, sillä peli on sangen lyhyt. Minulta kului sen läpipeluuseen selvästi alle 10 tuntia, joskaan en kerännyt kaikkia salaisuuksia tai hedelmiä, joten pelikokemusta olisi voinut venyttääkin.
Pelin runko tarjoaa siihen myös mahdollisuudet, sillä Pikmin on tavallaan avoimen maailman peli. Kunkin päivän aamuna pelaaja valitsee, mille alueelle haluaa lentää. Tämän jälkeen hänellä on kymmenisen minuuttia aikaa puuhailla mitä vain. Kerätä hedelmiä, etsiä salaisuuksia tai vaikka vain yrittää saavuttaa seuraavaa tarinan tavoitetta, jolloin tarina liikahtaa taas eteenpäin. Itse pääsin pelin läpi 31 tai 32 päivässä, joskin pelasin niistä muutamia läpi useita kertoja, kun pomomatsit osoittautuivat haastavammiksi kuin olisin toivonut.
Onhan tämän jälkeenkin tarjolla vielä haastetehtäviä sekä jonkinlainen jaetun ruudun moninpeli, mutta ei se ole sama asia. Ja on toki tavallaan positiivista, että peli jättää halun saada lisää, mutta tämä on Nintendo. En jaksa uskoa, että Pikmin 3 saa uutta kampanjaa DLC:nä ja tätäkin peliä saatiin odottaa ne yhdeksän vuotta, joten jos – tai kun – pikminit puraisevat kunnolla, odottavan ajasta tulee pitkä.
Mikään pelin pienistä ongelmista ei toki pilaa sitä, vaan vaikka asian miten pyörittelisi, Pikmin 3 on Wii U:n pienilukuisen pelivalikoiman helmiä. Nintendo on luonut pelin, joka on hurmaava, haastava ja hauska. En tiedä, ostaisinko vielä ihan Wii U:ta yksistään Pikmin 3:n takia, mutta ainakin se sai minut iloiseksi siitä, että olin konsolin aikanaan ostanut. Jos tämä on myös esimakua siitä, millaista pelitarjontaa Nintendolta on loppusyksyn ja ensi vuoden aikana tulossa, kohta se Wii U onkin sitten jo pakkohankinta joka jätkälle. Erinomaista jälkeä.
Lue myös
Animal Crossing: New Leaf (3DS)
