Pillars of Eternity –ennakko (PC)

04.10.2014 14:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Obsidian Entertainment
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670K, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280x
Tulossa: Linux, Mac, PC – talvella 2014
Pelin kotisivu: https://eternity.obsidian.net
Testaaja: Miikka Lehtonen

Pillars of Eternity on peli, jota moni on odottanut kuin kuuta nousevaa. Baldur’s Gatejen ja Planescapejen hengellistä perillistä työstää tiimi, joka on vuosien varrella tehnyt vinon pinon maailman parhaina pidettyjä roolipeleinä.

Lykkäysten jälkeen projekti lähestyy vihdoin loppuaan, mistä osoituksena innokkaille tukijoille – ja lehdistön edustajille – on annettu tilaisuus pelailla pelin kehitysversiota. Mekin pelasimme ja nyt suu on mutrussa.

Pillars of Eternity on parin vuoden takaisen Kickstarter-boomin menestyjiä. Miltei neljä miljoonaa taalaa kerännyt peli lupaa olla kuin 90-luvun klassiset Baldur’s Gatet ja Icewind Dalet konsanaan. Eikä lupaus tuntunut epärealistiselta, sillä kehitystiimi on täynnä miekkosia, jotka aikanaan tekivät juuri nämä pelit.

Kun kehitysprosessin aikana tiimi on vielä pitänyt aktiivisesti ääntä itsestään ja kertoillut tukijoilleen, missä mennään, kaikki on vaikuttanut positiiviselta ja lupaavalta. Kuluneella viikolla julkaistiin sitten niin sanottu Backer Beta: pelin kehitysversio, joka annettiin tarpeeksi maksaneille tukijoille. Mekin saimme tilaisuuden testata peliä ja reaktiot olivat yllättäviä.

Wanhan koulukunnan menoa

Toisin kuin Obsidianin ja Black Islen aiemmat, legendaariset pelit, Pillars of Eternity ei enää käytä Dungeons & Dragons –lisenssiä tai sen sääntöjä. Niiden tilalle on tehty oma maailma ja sääntöjärjestelmä, joissa kyllä tuntuu D&D:n henki, mutta myös oma luomisen ilo. Tämä näkyy ja tuntuu jo hahmoa luodessa, jolloin saa normaalien rotujen ja hahmoluokkien ohella valita itselleen kulttuuritaustaa ja ties mitä muita yksityiskohtia, joita kaikkia säestetään runsaalla taustamateriaalilla.

Kaikki yksityiskohdat, kuten vaikka paladiinin pyhä järjestö, eivät tunnu vaikuttavan mitenkään pelimekaniikkoihin, mutta roolipelaajat ja maailmasta kiinnostuneet arvostanevat vaihtoehtoja.

Omasta maailmasta huolimatta meininki on aika perinteistä: soturia, varasta, velhoa, kleeriä ja muita perinteisiä D&D-herkkuja on tarjolla koko rahan edestä. Joskus tuntuu kuin suuri osa pelin mekanismeista olisi kehitetty vain pistämällä vähän search & replace –vetoja D&D:n sääntöihin. Ei tämä toki välttämättä huono juttu ole, sillä tätähän monet tukijat varmasti ovat halunneet ja klassikot ovat klassikoita hyvästä syystä. Miksi keksiä pyörää uudelleen, kun vanhakin toimii?

Toki siihen pyörään on luomisen nimissä lyöty sitten kaikenlaisia extroja. Omia mekanismeja ja ideoita, joita beta ei sen kummemmin selitä. Hahmoilla on esimerkiksi sekä perinteiset kestopisteet, että stamina. Molemmat kuluvat omaa tahtiaan kun turpa mustuu, mutta vain staminaa voi palauttaa. Miksei kestopisteitä? Mitä täällä oikein tapahtuu?

Tarvittiin innokasta foorumilueskelua ja pelin ulkopuolista opiskelua, jotta logiikka aukesi. Esimerkiksi rinnakkaiset kestopisteet on selitetty niin, että stamina kuluu kun ottaa vahinkoa. Neljäsosa tehdystä vahingosta menee kestopisteisiin ja kun ne loppuvat, hahmo on kuollut. Staminan loppumisesta vain kyykkää taistelun ajaksi.

Idea tuntuu ihan kiintoisalta, joskaan en ole vielä ihan varma siitä, tuoko se oikeasti peliin mitään. Ja toki on myös selvää, että pelin on sitten lopullisessa muodossaan syytä selittää näitä asioita urakalla, jotta sen pelaajat eivät tunne olevansa yhtä kujalla kuin meikäläinen.

Eikä se hämmennys vielä tähän loppunut.

Hyvää sisältöä, huonoa taistelua

Pillars of Eternityn beta on lopullisesta pelistä irrotettu pieni kaistale, jota on tiettävästi vielä tuunailtu ja viilailtu niin, että pelin pääjuonesta ei siinä nähdä pihaustakaan. Spoileripelkoa ei siis tarvitse tuntea.

Pieni fantasiakylä sitä ympäröivine metsäalueineen ja luolastoineen toi heti mieleen D&D-pelit ja etenkin ne Baldur’s Gatet. Hyvällä tavalla. Questien ja hahmojen suunnittelu on perinteistä ja olo tuntuu heti kotoisalta, kuin olisi pitkän tauon jälkeen palannut suosikkipelin tai –kirjan pariin. Tämä ei toki yllätä, sillä tekijät osaavat kyllä hommansa, mitä tarinankerrontaan tulee.

Tykkäsin suuresti myös siitä, että hahmon ominaisuudet ja piirteet vaikuttavat keskusteluihin. Vähän väliä niissä pääsee Falloutin tai Baldur’s Gatejen tyyliin käyttämään dialogivaihtoehtoja, jotka aukeavat vain jos on tarpeeksi fiksu, karismaattinen, charmikas tai vaikka maagi. Hyvä homma, lisää tätä!

Valitettavasti pelattavuudesta puhuessa homma menee monimutkaisemmaksi. Beta kun on pelattavuudeltaan aika susi. Ongelmat alkavat käyttöliittymästä, joka kaipaisi täydellistä uudelleentuunausta. Informaatiota on tarjolla aivan liian vähän ja sen vähänkin löytäminen on hankalaa.

Tämä on erityisen akuuttia taistelussa, joka on tosiaikaista. Baldur’s Gaten hengessä pelin voi pakottaa paussaamaan itsensä, kun taistelussa tapahtuu tiettyjä juttuja, tai pysäyttää välilyöntiä lämäisemällä. Ominaisuutta myös tarvitaan, sillä mikromanageroinnin määrä on valtaisa. Ryhmässä on maksimissaan kuusi hahmoa, jotka eivät itse tunnu juuri kykyjään käyttävän. Niinpä pelaaja saa jatkuvasti takoa välilyöntiä ja käskyttää hahmojaan.

Ja mikäs siinä, jos lopullinen peli toimii paremmin, tämä voi olla ihan hauskakin ratkaisu. Nyt se turhauttaa. Megapaska UI ei anna läheskään tarpeeksi tietoa siitä, mitä taistelussa tapahtuu. Ketkä hyökkäävät kenenkin kimppuun? Miksi velhoni otti yllättäen puoli kestopalkkia vahinkoa? Mitä hittoa täällä yleensäkään tapahtuu? Kokonaisuuden hahmottaminen on miltei mahdotonta, yksityiskohdista puhumattakaan.

Ongelmaa pahentaa se, että peli on tällä hetkellä todella buginen. Reitinhaku ei toimi, joten taistelussa kaksi tyyppiä taistelee muiden juostessa paikallaan näiden selän takana. Positiivisesti sama toimii vihollisiinkin. Eikä homma tunnu muutenkaan luotettavalta. Määrään velhon heittämään tulipalloa, mitään ei tapahdu. Yritän uudestaan, mitään ei tapahdu. Luovutan ja jatkan taistelua, jolloin puoli minuuttia myöhemmin velho yllättäen heittääkin tulipallon. Miten ja miksi? Kun tietäisi.

Beta hämmentää paristakin syystä. Sen julkaiseminen tuntuu hieman hämmentävältä idealta, sillä kehitystiimin väitteiden mukaan monet ongelmakohdista on korjattu sisäisissä testiversioissa jo ties miten kauan aikaa sitten. Miksi beta sitten on niin vanhentunut ja alkukantainen?

Nykykunnossaan se lähinnä aiheuttaa huolta ja ahdistusta. Kun lopullisen pelin julkaisuun on enää muutama kuukausi aikaa, tuntuu ikävältä pelata betaa, joka tuntuisi kaipaavan toista vuotta lisäkiillotusta muuttuakseen siksi peliksi, mitä Pillars of Eternitystä toivotaan.

Niinpä jäänkin itse odottelemaan lopullista versiota ristiriitaisin tunnelmin. Kaikki muu kuin taistelu ja käyttöliittymä tuntuivat laadukkailta ja rakkaudella tehdyiltä. Niistä jäi positiivinen fiilis, mutta ongelmakohdat olivat niin suuria, että ilman melkoisia uudistuksia en usko viihtyväni Pillars of Eternityn parissa kovin pitkään.

Lopullisen tuomion aika on kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Nyt jäämme odottamaan ja toivomaan parasta.