Uusimmat

Pokemon Go sekoitti suomalaiset ja on sitä paitsi hirmu hyvä peli (Android, iOS)

28.07.2016 15:31 Jukka O. Kauppinen

Pokemon GoTekijä: Niantic
Julkaisija: Niantic / Nintendo / The Pokemon Company
Testattu: Android-älypuhelin
Saatavilla: Android, iOS
Pelaajia: 1-miljoonia
Muuta: Ladattava peli, ilmainen peli, sisältää mikromaksuja
Pelin kotisivu: http://www.pokemongo.com
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Pokemon Go

 

Harva on välttynyt Pokemon Go -pelin manialta. Sen pelaajiin törmää – joskus kirjaimellisestikin – vääjäämättä kaikilla julkisilla paikoilla, ja pelistä puhutaan joka puolella, niin hyvää kuin pahaakin. Ilmiön yhtäkkinen räjähtäminen on hämmentävää, mutta se selittyy samalla sillä, että kyseessä on itse asiassa oivaltava peli, jonka parissa viihtyy hienosti.

Pokemon Go -pelin lumo ja massiivinen sukupolvirajat ylittävä suosio on vaikeasti selitettävä asia. Itse pokemonithan luotiin jo vuonna 1995, ja taskuhirviöistä on tehty hurja määrä erilaisia videopelejä koneelle jos toisellekin. Samoin leluja, härpäkkeitä, korttipelejä, sarjakuvia, tv-sarjoja ja  elokuvia. Kaikki tämä historia on varmistanut, että merkittävä osa populaarikulttuurin ystävistä ainakin tietää pokemonit, vaikka ei olisikaan niitä koskaan katsonut tai pelannut. Jotkut ovat katsoneet animaatioita muksuina viikonloppuaamuisin, toiset ovat tahkonneet pelejä pelien perään ja keränneet ne kaikki.

Mutta Pokemon Go, tämä on jotain käsittämättömän vaikeasti selitettävää. Se kasvoi hetkessä massiiviseksi hitiksi, kaiken lisäksi ihan itsestään, viraalisesti. Minäkin vain yhtäkkiä huomasin, että öööh, jenkkilästä puskee nyt hurjasti Pokemon Go -tarinoita, sitten tuttavapiirissäni ihmiset asentelivat peliä kiertoteitse ja hämmästelin, että nyt on tapahtumassa jotain todella kummallista. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät normaalisti pelaa videopelejä, keskustelevat uudesta kännykkäpelistä ja intoilevat siitä. Sellaisetkin, joiden ei kuuna päivänä kuvittelisi edes koskevan videopeleihin.

Ja yhtäkkiä kaikkialla oli Pokemon-seikkailijoita. Miten ihmeessä?

Toki pelin hype ja suosio ruokkii suosiota. Kun siitä puhutaan ja sitä pelataan, yhä useampi kiinnostuu ja kokeilee. Kun peli näkyy katukuvassa, sitä ihmetellään, siitä puhutaan ja ehkäpä kokeillaan. Ja taas on uusi pelaaja koukussa.

Yksi juttu kannattaa kuitenkin muistaa: ei huonoa peliä pelattaisi! Ei huonosta pelistä puhuttaisi! Ei huono peli innosta!

Pokemon Go on siis hyvä peli. Miksi?

Jotenkin sen aika vain tuli.

Paikannuspelien lyhyt historia

Jos oikein nillitetään, niin Pokemon Go ei tee mitään uutta. Niin Nintendo kuin muutkin tahot ovat yhdistelleet jo aiemmin jokseenkin kaikkia teemoja, jotka Pokemon Gosta löytyvät. Nintendo on tehnyt jo pitkään hurjan hyvää työtä innostaessaan pelaajia liikkumaan Wii Fit- ja Wii Fit U -kuntoilupeleillään. Walk With Me taasen oli ja on nerokas askelmittarin ja pelin yhdistelmä, jossa pieni askelmittari kertoo DS/DSi/3DS-konsolille reippailijan reippailuista ja esittää tulokset hauskalla, jopa palkitsevalla ja innostavalla tavalla. Nintendo on myös hyödyntänyt täydennettyä todellisuutta 3DS-konsolin julkaisusta lähtien aktiivisesti, ja jokaisen konsolin mukana tulee sitä hyödyntävä peli ja sovelluksia.

Paikannuspohjaisia pelejä on niitäkin nähty vaikka miten. Perinteinen geokätkentä on hieno harrastus, jonka parempaa tekosyytä liikkumiselle ei ole keksittykään. Suomessakin GPS-paikannukseen pohjautua pelejä on tehty vuosien mittaan ainakin kolme, mutta yhdestäkään ei tullut hittiä. Lapsille ja perheille suunnattua Treesurea ladattiin vain tuhatkunta kertaa. Toisesta muutaman vuoden takaisesta paikannuspelistä en edes löydä mitään kirjallista todistusaineistoa omien muistijälkieni tueksi. Pisimmälle ponnisti Grey Area -studion GPS-strategia Shadow Cities, jota kuvailin vuonna 2010 näin:

Peli hyödyntää iPhonen paikannustoimintoja, sekoittaen yhteen niin todellisuutta kuin pelin kuvaamaa sisäistä fantasiaakin. Pelaa yhdessä toisten ihmisten kanssa seikkaillen ja vallaten todellisen ympäristösi silmille näkymättömiä kohteita.

Shadowin tarina kuitenkin päättyi 2013, kun pelin palvelimet suljettiin.

Seikkailu oli jännittävä, innovatiivinen ja monien mieleen, mutta peli ei ilmeisesti enää jaksanut vetää puoleensa riittävää GPS-nettiseikkailijajoukkoja.

Tähän mennessä suosituin GPS-paikannusvideopeli on ollut Nianticin Ingress, jolla on tiemmä noin 400 000 aktiivista pelaajaa kuukaudessa.

Joten mitä ihmettä Pokemon Go sitten tekee oikein, jos se on kerännyt muutamassa viikossa ympärilleen useiden kymmenien miljoonien pelaajien yhteisön?

Ehkä aika vain on nyt kypsä. Ja pelissä on sellainen nimi ja brändi, joka koukuttaa. Pokemon! Kaikki tietää!

 

Pokemon Go

Pokepysäkki on todellisen maailman kohde, joka on tuotu peliin. Niissä vierailemalla saa taskuunsa pelitavaraa. Tämä nimenomainen pysäkki on tosin vaarallinen, sillä siinä on suklaakauppa.

 

Aikamoisen ovelasti Pokemon Go on itse asiassa Ingressin tehneen jenkkiläisen Niantic-firman teos, ja pokeilu pohjautuu suurelta osin Ingressin kartta- ja peliteknologiaan. Esimerkiksi pokepysäkit ja karttadata on tuotu sellaisenaan Ingressistä, mutta pelimoottoria ja pelattavuutta on viilattu rutkasti helpommaksi, suorastaan valloittavaksi. Siinä missä Ingressi oli/on jokseenkin insinöörimäinen strategiapeli, Pokemon Go on värikäs, hauska ja helposti lähestyttävä.

Lisäksi Pokemonissa yhdistetään aiempien pelien aineksia ovelilla, hauskoilla tavoilla. Siepataan pokemoneja täydennetyn todellisuuden avulla ja otetaan kuvia, joissa pokemoneja nököttää kahvikupeissa, puistoissa ja kaverin olkapäällä. Jaetaan kuvia someen ja nauretaan iloisesti yhdessä! Kuljeskellaan kaverien kanssa ympäriinsä, kerätään yhdessä otuksia, käydään kuntosaleilla ”treenaamassa” ja koulutetaan ötököistä kovempia ja parempia ja jännempiä. Löydetään kotikaupungistakin aivan uusia juttuja ja paikkoja, jutellaan tuntemattomien kanssa Pokemonista ja ollaan omituisen sosiaalisia.

Jutellaan tuntemattomien kanssa? Kyllä! Mitä ihmeen hulluutta! Suomessa!

 

Pokemon Go

Siepataan ne, kaikki.

On siellä pelikin

Pokemon Go on pelinä itse asiassa hyvin yksinkertainen. GPS päälle ja kävelemään. Välillä puhelin (tai tabletti) täristää, että hei, lähellä on pokemon. Näpäytä otusta ja heittele sitä pokepalloilla. Jos heität hyvin, pallo osuu otukseen ja saat sen kiinni ja omaan kokoelmaasi. Jotkut otukset ovat vaikeampia napattavia kuin toiset, jopa väistelevät tai karkaavat pallosta. Siinäpä sitten jatkellaan heittelyä kunnes pallot loppuvat tai otus antautuu. Siepatuista otuksista saa kokemuspisteitä, tähtipölyä ja karkkia.

Siepatut otukset voi lisätä omaan kokoelmaan (Pokemon: gotta catch them all!) tai lähettää eteenpäin professorille, joka antaa otuksista takaisin karkkia ja tähtipölyä. Ja näin pelaaja hiljalleen kasvattaa otustensa kokoelmaa ja pöly/karkkivarastoaan, ja hiljalleen kouluttaa ja kehittää otuksiaan paremmiksi ja voimakkaammiksi, jolloin niillä kelpaa lähteä painimaan toisten pelaajien otusten kanssa. Siinä sivussa kierrellään PokeStopeilla, pokepysäkeillä, joilta kerätään taskuun lisää pokepalloja ja muita pelissä käytettäviä hyödykkeitä.

Ja siinä se peli suurin piirtein olikin.

 

Pokemon Go

Karttasivu näyttää missä pelaaja kuljeskelee ja mitä lähistöllä on. Bongatut pokemonit ilmestyvät näytölle.

 

Kerätään otuksia ja pelitarvikkeita. Kierrellään pokepysäkeillä. Koulutetaan valittuja otuksia ja mennään gym-treenipaikoille painimaan toisten pelaajien otusten kanssa. Jos hyvin käy ja omat ja kaverien otukset ovat riittävän kovia voi treenipaikan vallata omalle tiimille, jolloin jonkin oman otuksen voi istuttaa vahtimaan treenipaikkaa ja tuomaan kunniaa omalle tiimille. Mikä tietysti haastaa muiden tiimien jäseniä tulemaan paikalle omine otuksineen, jolloin gymin omistuksesta painitaan taas. Gymit vaihtelevat haltijaansa välillä tiuhaankin tahtiin, ja niihin vartioimaan jätetyt otukset tietenkin kerryttävät omistajalleen niin kultaa kuin kunniaakin.

Pokeilun perusmekaniikka on siis hyvin yksinkertaista, jopa rajoittunutta. Mutta pelin lumo tuleekin muualta. Kävely- ja pyörälenkit pokepysäkiltä toiselle luovat pelaamiseen tosimaailman fyysistä ulottuvuutta, ja siinä samalla tietenkin saattaa löytää matkan varrelta uusia otuksia. Ja mikäs sen kivempaa kuin lähteä pokelenkille kaverin tai perheen kanssa. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, että tulipas käveltyä viisi tai kymmenen kilometriä ihan vahingossa.

 

Pokemon Go

Pokemon ilmestyi pizzerian menuun!

Pokemon Go

Lähistöllä luuraa otuksia.

 

Välillä taas sitten parkkeeraudutaan pokepysäkkien äärelle ja heitetään sinne lure, pokemon-houkutin. Tai käytetään hajustetta, joka houkuttelee otuksia sinun luoksesi. Esimerkiksi Tampereella on muutama paikka, jossa pokepysäkkejä on vieri vieressä. Niissä onkin pokemon-bileet lähes vuorokauden ympäri, kun ihmiset laittavat pysäkkeihin lureja ja otuksia vain tulee ja tulee.

Pokepysäkeillä touhuaminen on jollain myyttisellä tavalla hauskan sosiaalista. Sitä vain ihan jotenkin erehtyy juttelemaan tuntemattomien kanssa, ja hämmentävän usein suosituilla pokepysäkeillä törmää tuttuihinkin. Itsekin olen päätynyt muutaman kerran istumaan iltaa puistossa pokemon-seurassa, sillä eihän pelaaminen ole missään nimessä pelkkää ruudun tuijottamista tai näpyttelyä. Ehei. Siinä samalla myös jutustellaan, juorutaan ja seurustellaan.

Joskus yllättävilläkin tavoilla. Osallistuin männäpäivänä Pokemon-kävelylle ja koin, että sehän oli ihan hirmuisen mukavaa. Meitä oli hyvinkin parisataa ihmistä vaeltamassa valtavana pokemonisti-laumana, ja jotenkin tällainen livenä introvertti otus vain jutusteli mukavia ihan uusien kasvojen kanssa ja viihtyi hirmuisen hyvin.

 

Pokemon Go

Tästä lepakosta ei tehty karkkia, koska se oli niin vaikea pyydystettävä. Nimi otuksen mukaan!

Pokemon Go

Karttaruudulta näkee pokestoppien sijainnit, luret, gymien sijainnin ja statuksen sun muuta.

 

Lainaanpa tähän kaverini tarinan:

Pakko vielä ihmetellä tota Pokemon Go, noh hysteriaa. Ei sille oikeen muuta sanaa ole. Kävin illalla fillaroimassa kylillä, ja olen kameran kanssa pyörinyt kuvaamassa kymmeninä kesäiltoina kaupungilla. Pokemon-invaasio näkyy ja tuntuu. Kello 23 nurkilla järven rannalla oli porukkaa ku pipoa. Suurimmaksi osaksi semmosta yläaste-parikymppistä nuorta, mutta paljon vanhempiakin. Jokaisella koirankävelyttäjällä oli luuri esillä ja pari vanhempaa herrasmiestä koitti kameraa kantamalla näyttää ei-pelaavilta. Nauratti :)

Siinä pokestopilla ja gymin vieressä istuin sitten penkille. Tarvii muistaa että olen kuitenkin 41-vuotias kalju ruma pullea perheenisä army-shortseissa ja eräjorma-sandaaleissa, päällä joku psykedeelinen rockbändipaita. Aika obscuren näkönen. Tästä huolimatta kolme 15v-kaiffaria tuli ihan muitta mutkitta samalle penkille istumaan ja kysyi heti mikä tiimi. Suomessa kuitenkin ollaan ja silti suu aukesi ennen kuin takapuoli oli penkissä. Jos ennen tätä hullutusta olisin tunkenut kolmen teinipojan kanssa samalle penkille noin iholle, niin alle vartissa olisi piipaa-auto hakenut ja vienyt moisen teinipoikia nuuhkivan perverssin raudoissa putkaan.

Pokemon vaikuttaa myös ihan huikeesti ravintoloihin. Erään ravintolan terassilla on suoraan pokestop ja se oli hiljaisena heinäkuun tiistaina ihan täynnä porukkaa, kaikilla luurit esillä. Kassakone varmaan hyrisee ihan kivasti, ruoka ja juoma virtasi.

En tiedä kauanko tää suurin vimma kestää, mutta olen tämän pelin ansiosta kävellyt kilometrit ja kuntoilu lasketaan kohta jo aika isoissa määrissä. Huikeutta kaikkiaan.

 

Tämä. Pokestoppien ja gymien perässä tulee kuljettua ihan hupsuja määriä, huomaamatta. Kotonakin puoliso vinkkaa jo päivittäin, että lähdettäisiinkö kävelylle. No mikäs  ettei!

 

 

Pokemon Go -pelin suurin saavutus on hämmentävä, hyväntuulinen yhteisöllisyys ja porukan innostaminen ulos. Sen avulla  on niin kovin helppoa murtaa jää, ja yhtäkkisesti meillä on ainakin yksi yhteinen puheenaihe, josta juttu voi jatkua eteenpäin. Sukupolvien välinen kuilukin kutistuu hurjasti. Pienemmätkin lapset ovat yhtäkkiä tasavertaisia teinien ja aikuisten kanssa, sillä meillä on sama peli. Vielä parempi jos ollaan samassa tiimissä!

 

Pokemon Go

Koirakin tykkää pokekävelyistä ja -piknikeistä!

Pokemon Go

Tuttu näky lurepuistossa.

 

Peli on muutenkin erittäin lapsiystävällinen, eikä kukaan kuole eikä kehenkään oikeasti satu. Eiväthän otukset edes taistele vaan treenaavat!

Ei siis ihme, että tämä valloittaa. Hauskojen otusten ympärille on rakennettu peli, joka on teknisesti ottaen yksinpeli, eikä edes kovin monipuolinen tai -mutkainen. Ehkä se toimii juuri siksi! Samalla siinä on hämmästyttävän paljon pelin ulkopuolista sosiaalisuutta ja moninpelaamista. Siinä riittää toistaiseksi tavoiteltavaa, mutta suuntaan katseeni samalla pidemmäs tulevaisuuteen ja mietiskelen, että millä tavoin Pokemon Gota kehitetään jatkossa. Millaisia toimintoja siihen saadaan ja millaisilla laajennuksilla peli yrittää pitää meidät otteessaan vielä puolen vuoden tai vuosien kuluttua? Monia asioitahan olisi kiva saada jo nyt, kuten kaverilistat. Varmasti jonkinlainen suorempikin moninpelikin tulee joskus!

 

Pokemon Go

Kyllä on kummallisia otuksia.

 

Älä ota kesäpokemonia!

Ehkä kaikkein nerokkainta Gon julkistuksessa oli ajoitus. Pohjois-Amerikka, Eurooppa ja Japani ovat kaikki pohjoisella pallonpuoliskolla, ja nauttivat kesästä. Ei kuulkaa olisi suomalaisissa puistoissa tammikuussa tällaisia väkimääriä. Mutta katsotaan talven tullen mitkä kuppilat ja kahvilat osaavat hyödyntää pokepysäkkinsä.

Minkäs tälle voi. En ole pelannut ikinä, koskaan, yhtään ainutta Pokemon-peliä. En ole katsonut tv-sarjaa. Mutta tiesin toki pokemonit, ja myyttisesti Pokemon Go -peli kutittaa myös minun pelituntosarviani. Sekä pelinä että yhteisöllisenä tekosyynä, jonka myötä on helppo sopia kavereiden kanssa, jotta mennäänkö pokelenkille tai notkumaan puistoon. Valehtelematta eilinenkin fesekutsu, jotta ”mennään pokemon-pussi-sihijuomalle puistoon” aiheutti hämmentävän rynnistyksen. Ei pelkkä pussikaljakutsu olisi mobilisoinut väkeä vastaavalla tavalla. Kyllä oli kuulkaa kiva nähdä kavereita, joiden mukana seurueeseen tuli uusiakin kasvoja. Siinä sitä istuttiin ja höpöteltiin kivoja. Jossain vaiheessa ”lähtiskös poppoo keltaisia vähän mättämään gymille” ja sinne mentiin. For the Hor… Instinct!

Jos tosi tarkkoja ollaan, niin aivan, peli itsessään, se netin yli asennettava pääteohjelma, ei se kummoinen peli ole. Mutta Pokemon Go on paljon, paljon enemmän kuin se puhelimessa pyörivä peliohjelma tai muotioikku.

 

Pokemon Go

Munien hautominen on kesän suuri ilmiö. Pelaaja saattaa näet löytää pokemonien munia, joista voi hautoa otuksia. Tämä tapahtuu kävelemällä peli auki kännykässä, munasta riippuen esimerkiksi kaksi, viisi tai kymmenen kilometriä. Pyöräilemällä tai autoilemalla munat eivät kypsy! Muniensa hautomisesta saa aikaan myös loputtomasti tyhmiä vitsejä.

 

pokemongo_arv_0suosittelemme2Joten nautitaan kesästä,  nautitaan Pokemonista! Jos joku penseilee, hymyilkää. Tämä on oikeasti hieno ilmiö.

Sillä jos jokin juttu saa suomalaiset juttelemaan keskenään tai ulos, niin kyllä se ansaitsee isot aplodit.

 

Kaksi ongelmaa: Ei tässä nyt oikeastaan muuta huonoa ole kuin se, että kännykän akku tyhjenee rapiasti, kun peliä pidetään päällä lenkeillä tai pokestoppaillessa. Tai jos pelaaja käyttää täydennettyä todellisuutta, eli pitää kameraa päällä pokemoneja siepatessaan. Pelissä on kuitenkin kätevä virransäästötilakin, ja tärinä/äänimerkki kertovat jos lähelle ilmestyy otuksia, joten ruutua ei tarvitse pitää koko aikaa päällä. Silti, matka-akkujen/laturien myynti on moninkertaistunut Suomessakin. Puistossa lisävirtaa tarjoavat ovat muuten aina kaikkien parhaita kavereita. Ainakin niin kauan kun virtajohto yhdistää. Pelin pääteohjelmassa on myös vielä parantamisen varaa, sillä se kaatuilee välillä aika useinkin. Pätsejä odotellessa.

Entä jos penseilyttää? Ihan vapaasti. Ei kenenkään ole pakko pitää maailman kaikista asioista. Kannattaa toki muistaa, että ei se nyt ole sinulta poiskaan, jos toisilla on kivaa. Ja varmasti on niitäkin, jotka kokeilevat eivätkä tykästy. Ei se mitään.

Mitä maksaa? Pokemon Go on ilmainen peli, joka sisältää pelinsisäisiä ostoksia / mikromaksuja. Rahalla saa lisää tilaa kamareppuun ja lisätilaa pokemoneille, minkä lisäksi voi ostaa pelirahaa, tähtipölyä ja apuroinaa.  Ilmankin pärjää, rahaa ei ole pakko käyttää.

 

Pokemon Go

Rahaakin voi peliin upottaa, pakko ei ole.

 

Pokemon Go

Wanhanaikainen Pokemon Go :)

 

Lisää aiheesta

10 hassua peliä ja leikkiä GPS-älypuhelimelle

DS:n askelmittari innosti plösön toimittajan liikkumaan

Onko Shadow Cities seuraava suomalainen pelihitti?

Pitihän sitä Pokemonia kokeilla – ja sehän oli… tosi kivaa!

Pokemon Go on 7,5 miljardin jättihitti, joka sekoittaa totta ja pelaamista hämmentävin tavoin

Pokemonia, pokemoneja kaikkialla

Rakkauden Pokemon asustaa vihankylväjien kirkossa – ja Merica Valkoisessa talossa

Suomalainen paikannukseen pohjautuva nettiroolipeli Shadow Cities suljetaan

 

Jukka O. Kauppinen

Muropaketin uusimmat