Pokemon Super Mystery Dungeon ei koukuta sekuntiakaan (3DS)
Tekijä: Spike Chunsoft
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Pokemon Super Mystery Dungeon
Arvostelija: Mikael Miilumäki
Pokemon on ollut pitkään yksi pelialan isoimmista lypsylehmistä, eikä loppua näy horisontissa. Pääsarjan pelit ovat tulleet tutuiksi koko perheelle sopivina roolipeleinä, jotka koukuttavat tehokkaasti myös sarjan varttuneempia faneja. Sarja tunnetaan myös erilaisista spin-offeista, joiden uusin on 3DS:n Pokemon Super Mystery Dungeon.
Mystery Dungeoneissa pelaaja ei hyppää kouluttajan saappaisiin, vaan kirjaimellisesti pokemoniksi pokemonin paikalle. Oman hahmonsa voi valita itse, tai luottaa pelin tarjoamaan persoonallisuus testiin. Kehittyneen psykologisen tutkimuksen mukaan muistutan itse Chimcharia, eli keskittymiskyvytöntä apinaa, mutta valitsin kuitenkin katu-uskottavan Squirtlen.
Kun pelaaja on lyhyen intron jälkeen asettunut taskuhirviöiden kotikylään, niin kaverin avustuksella pelaaja liittyy mysteerejä ratkovaan Pokemon-jengiin. Tarina ei lopputekstien jälkeen jää pyörimään mieleen, mutta pitkin reissua dialogi yllätti varsin positiivisesti, sillä monella monsterilla on joko hauskaa tai jopa kiinnostavaa sanottavaa. Pokemonien joukkoon mahtuu niin mukavia kylänmiehiä, kuin itsekkäitä mulkeroita.
Ulkoasu ei loksauta leukaa, mutta maailma on mukavan värikäs ja hahmomallien suhteen kehittäjät ovat uskollisia alkuperäisille peleille. 3DS:ltä löytää helposti paremman näköistä pelattavaa, mutta ei tässä ketään loukata. Poikkeuksena pakko kuitenkin heristää sormea pelin valikoille, jotka ovat kömpelöitä ja todella rumia.
Satunnaista ja tylsää
Kaikki tuntuu olevan siis ihan mallillaan, eikö? Noh, ainakin siihen asti, kunnes pitää alkaa oikeasti pelaamaan.
Pelin varsinainen suola on satunnaisesti luotujen luolastojen tutkiminen. Luolastot koostuvat eri kerroksista ja niiden kätköistä etsitään milloin mitäkin tai annetaan pomovastuksille käkättimeen. Taistelut puolestaan hoituvat yksinkertaisesti valitsemalla muutamasta perusiskusta tai kaverin kanssa tehdyistä erikoisliikkeistä.
Eräs pikkiriikkinen ongelma tähän kaikkeen liittyy; pelaaminen on jumalattoman tylsää! Taistelut vastaavat intensiteetiltään keskiverto matematiikan oppituntia, eikä vaihtelua ole nimeksikään. Luolastossa marssii vastaan vihollinen, paina yhtä nappia, paina vielä kerran, homma pulkassa. Vaikka luolastot ovat aina erilaisia, niin umpitylsät taistelut ja kökkö liikkuminen tappavat peli-innon todella tehokkaasti.
Pokemon Super Mystery Dungeon ei yksinkertaisesti onnistunut koukuttamaan sekuntiakaan. Pelaaminen toistaa itseään todella pian, eikä mikään osa-alue tehnyt erityisesti vaikutusta. Jos perheestä löytyy nuorempia sarjan faneja, niin Super Mystery Dungeon hiljentää takapenkin varmasti tehokkaasti autoreissuilla. Pidempään taskuhirviöiden parissa viihtyneiden ei kannata vaivautua.
