Uusimmat

Prince of Persia: The Forgotten Sands (PC, PS3, Xbox 360)

02.07.2010 14:43 Muropaketin toimitus

Prince of Persia on taas tänä keväänä aktiivisesti näköpiirissä. Edellisestä pelistä ehti vierähtää vain reilu vuosi, kun teattereihin höökinyt leffa sai Ubisoftin taas tykittämään prinssiä pelikauppojen hyllyille.

Peliin mahtuu kuitenkin yllätyksiä. Näistä ensimmäinen on se, että pelillä ja leffalla ei ole oikeasti mitään tekemistä toistensa kanssa. Täten ei ehkä pitäisikään enää yllättyä siitä, että peli on ihan jees, mutta yllätynpä silti. Periaatteen vuoksi.

Käsi ylös ne, jotka kuvittelivat kanssani, että Prince of Persia: The Forgotten Sands olisi ollut jotenkin elokuvaan liittyvä peli. Kaikki merkit kun viittasivat siihen. Leffan kanssa yksiin lyöty ilmestymisaikataulu, näennäisesti katkaistut yhteydet edelliseen peliin ja niin edelleen. Vaan ei, ei tämä ole leffapeli. Ubisoftin pojat vain päättivät, että Prince of Persia kaipaisi taas niin sanottua reboottausta, toisen kerran reilun vuoden sisään.

Tämä on tavallaan harmi, sillä vuonna 2008 ilmestynyt Prince of Persia oli metka peli, jossa oli paljon hyviä ideoita ja persoonallisen hurmaava taidetyyli. The Forgotten Sands taas tuntuu yhtä uudelta kuin autiomaan hiekat ja Luxorin pyramidit.

Paluu juurille

Yllätys on melkoinen kun käy ilmi, että uusi Prince of Persia –peli onkin virallisesti osa Sands of Time –jatkumoa ja sijoittuu ajallisesti ensimmäisen pelin ja The Warrior Withinin välimaastoon. Ideana on selittää, miten ykkösosan hilpeästä ja letkeästä prinssistä tuli kakkososaan mennessä Linkin Parkia kuunteleva emo-tollo.

Käytännössä näin käy, koska muinainen tulidemoni iskee prinssin veljen valtakuntaan ja pistää koko paikan sekaisin. Ihmiset muuttuvat kivipatsaiksi ja maata kaatuu, kun djinni pistää haisemaan. Eihän siinä auta muu kuin vetää MC Hammer –pöksyjä vähän ylemmäs ja lähteä tasohyppelemään.

Kun tämän on pystynyt hyväksymään onkin helpompi sisäistää se, että nostalgian uskotaan paikkaavan paljon aukkoja, mukaan lukien sen, että käytännössä kaikki 2008-prinssin uudistukset ja hyvät ideat on unohdettu ja niiden tilalle on lainattu ”klassista” pelattavuutta.

Sitä samaa klassikkoa siis, jonka unohtamisesta monet Prince of Persia 2008:aa ylistivät. Ja fiksummat arvaavatkin jo, mihin suuntaan arvostelu on tästä etenemässä.

Vanhoja temppuja vanhalle koiralle

Prince of Persia etenee näin: pelaaja tulee hiekan väriseen huoneeseen, jossa edessä on nopea havainnointi. Onko huoneessa vihollisia? Jos on, taistellaan. Jos ei, kiipeillään. Taistelu tuo vahvasti mieleen Batman: Arkham Asylumin kombo- ja counter-mekaniikan, mutta vesitettynä ja todella yksinkertaisena. Päälle puskee loputon lauma hiekan värisiä ja hitaita luurankoja, joita piestään kumoon simppeleillä komboilla.

Taistelu on selvästi Prince of Persian heikko puoli, sillä se on aivan tautisen tylsää. Edes taistelussa käytettävät elementaalivoimat eivät jaksa paljon piristää, sillä ne ovat vain efektejä mitäänsanomattomille AOE-hyökkäyksille. Onkin harmi, että taistelua on pelissä niinkin paljon kuin sitä on.

Jos taistelu on pelin heikkous, sen vahvuus on se klassinen Prince of Persia –vahvuus, eli kiipeilyn hauskuus. Perinteiseen tyyliin huoneet ovat täynnä erilaisia kiipeilykohtia, seinistä ja katosta törröttäviä tankoja, sekä oudosti pitkin seiniä suhaavia sirkkelinteriä ja liekinheittimiä. Antiikkista torakkatorjuntaa vai tavallista erikoisempi maku taiteen suhteen?

Oli miten oli, homma etenee loogisesti pisteestä A pisteeseen B, joskin nyt hommaa on piristetty sillä, että prinssin elementaalivoimia hyödynnetään ympäristön muokkaukseen. Vesiputoukset ja suihkulähteet voi vaikkapa jäädyttää, jolloin seinästä virtaava vesi muuttuu käteväksi tolpaksi. Tähän osa-alueeseen onkin sitten saatu jo haastetta, sillä pelin edetessä pitää kombotella kykyjään alati kasvavaan tahtiin.

Miltä kuulostaa: ensin pitää jäädyttää vettä ja hypätä tolpasta roikkumaan vesipaateen. Kun tästä hypätään eteenpäin, vesi pitää taas sulattaa, jotta prinssi pääsee suuremman vesiseinämän läpi. Sitten pitääkin taas lennosta jäädyttää vesi uudelleen, jotta voi ottaa kiinni toisella puolella olevasta paadesta. Haastavaa!

Tällaisia hauskoja oivalluksia olisi kaivattu peliin enemmänkin, mutta nyt ne jäävät vähän vähäisiksi. Niinpä käykin, että Prince of Persia: The Forgotten Sands ei nouse huippupelin sfääreihin, mutta ei sitä toisaalta huonoksikaan voi haukkua. Taistelu on tylsää, mutta klassisen toimiva kiipeily ja kikkailu paikkaavat paljon.

Sanotaanko vaikka, että jos kaipaat Sands of Time –sarjan meininkiä, nyt sitä olisi tarjolla lisää. Jos taas olisit toivonut vanhalta prinssiltä uusia temppuja, odotuksesi jatkuu.

 

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360 (omat, erilaiset versiot myös Nintendo DS:lle ja PSP:lle)
Laitevaatimukset: Windows XP, ~2 GHz prosessori, 1 Gt keskusmuistia, 256 Mt muistilla varustettu DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain, aktiivinen nettiyhteys
Muuta: Huom! PC-versio vaatii pelaamiseen jatkuvan ja aktiivisen nettiyhteyden!
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://prince-of-persia.us.ubi.com
Miikka Lehtonen

 

Toinen mielipide

Kuulun myös siihen joukkoon, jonka mielestä edellinen Prince of Persia oli ehdottoman aliarvostettu pelikokemus. Olihan siinä toki ongelmansa, mutta erityisesti Miikankin mainitsema kaunis taidetyyli ja erinomainen tarina jättivät ne helposti alleen. Siksi suhtautuminen tietoon siitä, että uusi prinssi onkin vanha prinssi oli väistämättä nyrpeä.

Pelkkiä peliteknisiä seikkoja arvioiden on kuitenkin pakko myöntää, että The Forgotten Sands on sangen oiva lisäys sen edellisen PoP-saagan keskelle. Pelattavuutta ja näyttävyyttä tarjoillaan sujuvassa ja helposti lähestyttävässä paketissa, joka ei yllätä, mutta ei myöskään anna syytä olla erityisen pettynyt.

Kiipeilyosiot ovat pelin sydän, ja ne toimivat. Pelimekaniikkaa on viilattu hieman retrompaan suuntaan, mutta sitä uudempaakaan Prince of Persiaa ei olla painettu kokonaan unholaan. Selkeimmin tämä näkyy eräässä pelin loppupuolella käyttöön annettavassa taikavoimassa, joka on lainattu melko suoraan edellisen pelin Epilogue-lisäristä, mutta myös kenttäsuunnittelu herättää mukavia muistikuvia. Lienevätköhän samat suunnittelijat vastuussa, sillä oikea-aikaista rytmitystä vaativat temppusarjat tuntuvat välillä kovin tutuilta. Tämä on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Taistelujärjestelmässä olisi potentiaalia, mutta sitä ei uskalleta hyödyntää. Määrä ei korvaa laatua, zombitautisten lyllertäjien seassa voi juosta vaikka ympyrää. Erikoishyökkäyksille ja kombottelulle ei ole tarvetta, vaikka työkaluja olisi tarjolla. Toisaalta verrattuna vuoden 2008 Prince of Persian suhteellisen kammottavaan systeemiin eteenpäin on tultu selvästi.

Pelin vaikeustaso on myös säädetty tasolle, joka tuskin tyydyttää sarjan vaativampia faneja. Kiipeilyosioiden haastavuus nousee toki mukavasti pelin edetessä, mutta taisteluissa kuoleminen vaatii sen sijaan käytännössä aktiivista mouhoilua. Edes suuremmat vastustajat eivät tarjoa juuri haastetta, sillä samaa pomotaistelua kierrätetään surutta melkein pelin loppuun saakka.

The Forgotten Sandsin suurin synti on kaikkien riskien välttely. Kenttäsuunnittelu käy läpi kaikki mahdolliset aihepiirin kliseet valtaistuinsaleista torneihin ja puutarhoihin. Ympäristöt voisi siirtää sellaisenaan Sands of Time -jatkumon edellisten osien keskelle eikä kukaan huomaisi tarkempaa resoluutiota kummoisempaa eroa.

Kyseessä voisi olla jopa erinomainen peli, jos tekijöillä olisi riittänyt hieman enemmän rohkeutta. Nyt se on tasavahva ja viihdyttävä seikkailu, jonka parissa viettää sen kymmenkunta tuntia, mutta josta ei jää juuri mitään kerrottavaa jälkipolville. Mutta voi, kun Ubisoftilla rohkaistuttaisiin ja tarjoiltaisiin seuraavaksi taas jatkoa sen omaperäisemmän prinssin ja Elikan tarinalle.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Elokuva-arvostelu: Prince of Persia: The Sands of Time

Prince of Persia (PC, PS3, 360)

Prince of Persia Epilogue (PS3, 360)

Prince of Persia: The Sands of Time (GC, pc, PS2, Xbox)

Wiikon wanha: Prince of Persia

Lue myös

Blur (PC, PS3, Xbox 360)

Kane & Lynch 2: Dog Days -ennakko

Resonance of Fate (PS3, Xbox 360)

Splinter Cell Conviction: Deniable Ops Insurgency DLC (PC, Xbox 360)

Super Mario Galaxy 2 (Wii)