Prince of Persia: The Sands of Time (GC, pc, PS2, Xbox)

06.12.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

Prince of Persia on klassikkopeli, jota arvostetaan edelleen. Muutama vuosi sitten sarja yritti paluuta, mutta 3D:ksi muutettu seikkailu ei toiminut odotusten mukaan. Prince of Persia: The Sands of Time on rakennettu uudelta pohjalta ja se on julkaistu sopivasti ties kuinka monen pelin kanssa juuri joulun alla. Toivottavasti se löytää yleisönsä, sillä prinssin uusin seikkailu on erinomainen.

Juonen dynamona on kahden kansakunnan sota. Romeo ja Julia -tyyliin Persian prinssi joutuu lyöttäytymään yhteen vastapuolen prinsessan kanssa, ja heidän pitää pelastaa maailma pahan pauloista. Vastaan tulee tuhat ja yksi ansaa sekä hiekkaolioiden armeija. Prince of Persia: The Sands of Timen juoni on rakennettu mallikkaasti ja sitä seuraa mielellään. Prinssin ja prinsessa Farahin kahdenkeskeinen jutustelu on vitsikästä, vaikka tekstityksen puute haittaa ymmärtämistä tai pakottaa nostamaan volyymiä. Farah on varsin näpsäkkä tyttö, joka koppavuutensa lisäksi osaa myös auttaa ryömimällä ahtaisiin koloihin ja vääntämällä vipuja.

Pelissä on useampi kymmenen kenttää, joissa pelaajan pitää pätkiä vihollisia ja selvitä yksinkertaisista heiluri-, miekka-, sirkkeli- ja piikkiansoista. Isoja puzzlehuoneita on vain pari, mutta tietenkin pakollinen peilihuone on mukana. Suuri osa ajasta kuluu laudoilla kävelemiseen, tangoissa roikkumiseen ja seiniä pitkin juoksemiseen, mutta tasaisin väliajoin hiekkaoliot nostavat rumaa päätään.

Taistelusysteemi on toimiva, mutta ei kovin monipuolinen. Miekalla ei tehdä hirveitä iskukomboja, vaan ainoastaan lyödään ja torjutaan. Taktisuutta tuovat viholliset, jotka käyttäytyvät eri tavalla. Punaiset hiekkavartijat hoitaa nopeasti päiväjärjestyksestä hyppäämällä niiden yli ja iskemällä selkään, mutta siniset kaartilaiset ja -körmyt osaavat torjua hyppyliikkeet. Niistä pääsee parhaiten eroon seinähyökkäyksellä, jossa prinssi ponnistaa pystysuorasta seinästä. Kaikki viholliset voi nitistää myös perinteisellä torjunta-lyönti-kombolla. Taisteluilta ei voi karata, sillä viholliset teleporttaantuvat jatkuvasti lähelle pelaajaa.

Prinssillä on miekan lisäksi tikari, jolla voi viedä hiekkaolentojen energian. Tikari, legendaarinen Dagger of Time mahdollistaa paluun ajassa taaksepäin, kunhan muistaa kerätä tarpeeksi kentistä löytyviä hiekkapilviä. Tikarilla voi hidastaa aikaa tai pysäyttää sen kokonaan, jolloin prinssi pystyy tappamaan viholliset yhdellä salamannopealla iskulla. Vihollisia voi myös jähmettää patsaiksi. Kaikki aikaan liittyvät hyökkäykset kuluttavat hiekkaa, erikoisvoimaa tai molempia. Taistelun jälkeen on hyvä ottaa sipaus vettä läheisestä vesialtaasta.

Taistelut uhkaavat käydä tylsiksi puolivälin jälkeen, mutta pelin lopussa niitä helpotetaan reippaasti, ja loppupahiskin on läpihuutojuttu. Kliimaksi ei kuitenkaan jää vaisuksi, sillä viimeiset välidemot ovat todella upeita ja palkitsevia. Alkuperäiset Prince of Persiat olivat peliuraansa aloittelevalle penskalle hieman liian hankalia, mutta The Sands of Time ei sorru samaan piikkiansaan. Peli on melko helppo ja looginen, joten pirullisen vaikeita puzzleja toisen perään odottavat joutuvat pettymään. Muutamassa kohdassa älynystyröitään joutuu venyttämään äärimmilleen, mutta pääosin peli soljuu eteenpäin hyvällä tempolla. Prince of Persia: The Sands of Time ei turhauta liikaa, vaan on sopivan haastava alkumetreiltä lähtien.

Kamera seuraa pelaajaa, mutta kuvakulma vaihtuu paikan mukaan. Systeemi toimii yllättävän hyvin, ainoastaan parissa kohdassa olisi toivonut kameraa toiseen paikkaan. Pelaajan käytössä on myös toinen, hieman laajempi kuvakulma, joka auttaa muutamassa puzzlessa. Kontrollit ovat napakat ja toimivat pääsääntöisesti hyvin, mutta silloin tällöin prinssi oikuttelee. Hyppyjen suuntaaminen on joskus hieman hankalaa, mutta kokonaisuutena kontrollit ovat hyvät.

Grafiikka on PS2-pelien kärkipäätä, ja muut versiot ovat vielä askeleen parempia. Tekstuurit, hahmot, esineet ja efektit ovat huippuluokkaa. Musiikkia käytetään vain paikoitellen, lähinnä taisteluissa, mutta soidessaan se tyydyttää korvia. Ääniefektit ovat erinomaiset ja luovat oman osansa pelin tunnelmasta. Myös ääninäyttelijät onnistuvat hyvin ja pelistä paistaa korkeat tuotantoarvot. Xbox- ja GameCube-versiot julkaistaan Euroopassa keväällä 2004 ja USA-julkaisujen perusteella nekään eivät kärsi teknisistä ongelmista. The Sands of Time julkaistaan myös PC:lle, jolla grafiikan pitäisi olla parasta.

Seikkailulla on pituutta reilut kymmenen tuntia, mutta lisänä on alkuperäinen Prince of Persia. Pelin Xbox-versiossa on myös Prince of Persia 2, mutta PS2:n ja GameCuben omistajat joutuvat tyytymään pelkästään ykköseen. Totuuden nimissä on sanottava, että klassikkoa ei jaksa pelata alkua pitemmälle muun kuin nostalgian takia. Jos muistaa tahkonneensa peliä vuosikymmen sitten, nostalgiahuurut ovat varmasti hyvät.

Prince of Persia: The Sands on Time on toimiva seikkailu, jota pelaa innolla alusta loppuun. Läpipeluuarvoa ei paljon ole, mutta pelikokemus on vuoden 2003 parhaimmistoa.

 

Muropaketin uusimmat