Pro Evolution Soccer 2012

18.10.2011 16:45 Miikka Lehtonen

Tekijä: Konami Computer Entertainment Tokyo
Julkaisija: Konami
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PSP, PlayStation 2, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-8 (samalla koneella, internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.konami.com/games/pes2012
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Muutos on ihmeellinen asia. En nyt puhu suomalaisesta puolueesta, vaan siitä, miten vuodessa pelimaailman futiskuviot kääntyivät katolleen. Vuosia suvereenisti hallinnut PES-pelisarja jäi kuin nalli kalliolle, kun EA Sports uudisti oman pelinsä vuonna 2007.

Siitä asti onkin menty EA:n vanavedessä. Jenkkijätin tuore vuosipäivitys jätti jälkeensä hieman ristiriitaisen kuvan, joten nyt voisi olla Konamin vuoro iskeä.

PES 2012:ta pelatessani ja arvostelua kirjoittaessani jouduin useasti miettimään peliarvostelun peruskysymystä. Missä menee raja subjektiivisen ja objektiivisen välillä? Kun vertailussa on kaksi suoraan keskenään kilpailevaa peliä – sillä vertailuhan tämä on – pitää pohtia tarkkaan, milloin jokin ominaisuus on selvästi kilpailijaa huonompi ja milloin kyse on vain mielipide-eroista.

Pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että vaikka FIFA on osittain objektiivisesti PESiä parempi peli, moni eroista oli puhtaan subjektiivisia. Minä vain pidän nykyään enemmän FIFAn tyylistä, joten monet PESin ominaisuudet tuntuvat vierailta ja oudoilta.

Konami ei siis onnistunut maarittelemaan SNESin International Superstar Soccerin myötä sarjaan tutustunutta pelivaaria takaisin laumaansa, mutta uutiset ovat silti hyviä: PES 2012 on asiallinen futispeli!

Kaksi eri makua

Hieman lisää asioita pohdittuani ja FIFA 12:n vieroitusoireista toivuttuani huomasin, että Konami on vihdoin tehnyt sen tempun, jota olen heiltä jo pitkään odottanut. FIFA-sarjan apinoinnin sijaan Japanissa on hyväksytty se tosiasia, että EA tekee omaa juttuaan ja ryhdytty vastavuoroisesti tekemään omaansa.

PES 2012 on selvästi FIFA 12:ta nopeatempoisempi ja virtaviivaisempi peli, jossa on vähemmän komeita ominaisuuksia ja next gen –fysiikkateknologiaa. Tämä ratkaisu on osittain puute, mutta toisaalta myös vapauttava helpotus. Pelissä on hyvää old school –meininkiä: se uskaltaa rehellisesti tuntua jalkapallopeliltä yrittämättä olla NASA-luokan fysiikkamoottorilla tuettu futissimulaatio.

Järkytys oli aluksi melkoinen. Miksi hitossa Rooneyn kuti lähti noin kovaa, vaikka asento oli noin huono? Miten ihmeessä tuon taklauksen seurauksena ei tullut loukkaantumista? Miksi pallo käyttäytyy noin oudosti? Miten tuokin veto muka meni sisään noin kaukaa?

Mutta sitten muistin legendaarisen Mystery Science Theater 3000 –TV-sarjan tunnarin: ”toistele itsellesi: se on vain telkkarisarja. Vedä henkeä”. Päästin irti ennakkoluuloistani ja annoin PESin viedä. Sitten huomasinkin yllättäen, että minullahan oli hauskaa. Hetkittäin hauskempaa kuin FIFA 12:n parissa!

FIFA 12:n kaltaista kokemusta odottavat tulevat todellakin pettymään, sillä pelit ovat aivan erilaiset. FIFA keskittyy hitaaseen kuvioiden rakenteluun, paikan kyttäilyyn ja sen toivomiseen, että tekoäly lopettaisi pallon kanssa ympyrän pyörimisen ja tekisi sillä jotain.

PESissä taas hyökätään old school –hengessä nopeasti päästä päähän. Tempo on nopea, paikkoja tulee välillä kuin liukuhihnalta ja touhu on selvästi epärealistisempaa kuin FIFAssa. Mutta ei mitenkään epämiellyttävästi!

Uudistusten maailma

Vaikka PES onkin nyt entistä selvemmin PES, eikä FIFA Light, mukaan on silti kopioitu hieman FIFA-henkisiä ominaisuuksia. Näistä merkittävin on tekoälyn uudistus, jota pelisarja kieltämättä kaipasikin. Tiimikaverit osaavat nyt takakannen mukaan hakea paremmin tilaa, tukea paremmin pelaajaa ja hyödyntää omia taitojaan.

No, osittain tämä on totta. Tekoälyn tiimikaverit pysyvät hyvin hyökkäyksissä mukana ja osaavat tukea puolustaessakin, mutta tekevät sen kovin passiivisesti. Jos pallon haluaa pois, on se otettava itse pois. Ei silti, että tämä olisi välttämättä huono asia.

Itse asiassa PESin tekoäly on osittain jopa FIFAa parempi. Tiimikaverit eivät seiso passiivisesti vieressä katsomassa, kun vastustaja poimii irtopallot plakkariinsa, vaan hyökkäävät tunteella pallojen perään ja tarjoavat näin hyvin toisesta aallosta aukeavia vetopaikkoja.

Tykkäsin kovasti myös PESin tavasta aloittaa kaverien pystyjuoksuja: osoita oikealla tikulla haluamasi kaverin suuntaan ja paina ohjainta. Näin voi helposti vaikka pistää kaksikin kaveria juoksuun ja sitten syöttää heistä toiselle. Toimii hyvin myös pelin tiimellyksessä! Samalla tavalla voi myös pallottomana vaihtaa pelaajaa nopeasti ja tarkasti.

Pidin myös siitä, miten PESin vastapuolen tekoäly on FIFAa inhimillisempi. Se ei vedä niin läpinäkyvästi kotiin päin ja lisäksi tekee myös virheitä. Se juoksee paitsioon, taklaa rumasti ja syöttää välillä huonosti. FIFAn Cylon-futikseen hajoilleena pidän tätä oikein tervetulleena asiana!

Mutta kaikki uudistukset eivät silti riitä. PES yrittää tarjota realistisia fyysisiä vääntöjä kahden pelaajan kisatessa pallon perässä tai puolustajan yrittäessä vääntää hyökkääjää irti pelivälineestä. Ne tuntuvat FIFAan verrattuna koomisen alkeellisilta ja purkitetuilta, varsinkin kun muutamalla perustempulla saa 90% ajasta pallon haltuunsa.

Konami kehuu muiden uudistusten tavoin tuunanneensa myös pelin online-tiloja kunnolla, mutta ihan rehellisesti olen pelannut viime vuosien PESejä niin vähän, etten uskalla siihen sanoa juuta enkä jaata.

Mainoshypen mukaan matchmaking yrittää parittaa saman tyylisiä pelaajia, Master Leaguen online-puoli on entistä syvällisempi ja peleistä ragequittaavia sakotetaan entistä ankarammin. Hyvin se tuntui toimivan, kun nopeasti kokeilimme.

Puutteitakin löytyy

Tähän asti arvostelu on ollut positiivinen, mutta pysyn silti FIFAn parissa. Miksi ihmeessä? No, syitä on parikin. Näistä merkittävin on se, että pelaan futispelini pääasiassa kaksinpelinä, jolloin tekoälyn ongelmat ja pelitilojen puute eivät juuri minua häiritse. Silloin painaa se, miten hyvän futiskokemuksen peli saa loihdittua esiin, ja siinä FIFA vetää yhä pitemmän korren.

PESin riippakivenä on yhä surkea lisenssi. Kourallinen joukkueita on lisenssoitu kunnolla, joten niiden pelaajien ulkoasu, pelipaidat ja nimet ovat oikeat. Kaikki muu on hieman sinne päin. Samaan syssyyn tuntuu siltä, että myös äänimaailma on hoidettu geneerisillä korvikkeilla. Aitojen kannatuslaulujen ja huutojen sijaan katsomoista raikaa geneeristä tynnyrimölinää, mikä nakertaa väistämättä tunnelmaa reippaasti. Espanjalaisen futiksen ystävillä menee tosin paremmin, sillä koko heidän liigansa on vihdoin lisensoitu.

Mutta ei kannata silti masentua, PESin ystävä. Ensi kertaa vuosiin voin nimittäin todeta, että ero on pitkälti makuasia. PES raahasi pitkään FIFAn perässä ihan objektiivisestikin tarkasteltuna, enkä olisi aikoihin joutunut miettimään hetkeäkään, kumpaa peliä suosittelisin. Mutta nyt? PES on ihan varteenotettava vaihtoehto.

FIFAa viihdyttävämpi tekoäly, kattavat pelitilat ja omanlainen, mutta toimiva futis ovat sellainen yhdistelmä, että ensi kertaa vuosikausiin muutkin kuin änykrä-PES-patriootit voivat oikeasti nauttia pelistä. Ja se on pahuksen hyvä juttu se. Kokeile molempien demoja ja tsekkaa, kumpi miellyttää enemmän. Mutta miellytti sitten kumpi tahansa, tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen!