UUSIMMAT

Professor Layton: Spectre’s Call (DS)

30.12.2011 14:15 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: Level-5
Julkaisija: Nintendo
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:Professor Layton: Spectre’s Call
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Japanilainen Level-5 tunnetaan mainioiden ja ei-niin-mainioiden roolipeliensä lisäksi Professor Layton -puzzleseikkailuistaan. Korkeahattuinen herrasmiesprofessorimme on ratkonut monenlaisia pulmia Nintendon DS -käsikonsolilla jo useamman osan verran.

Professor Layton: Spectre’s Call on taattua Laytonia vakaalla kaavalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pientä hiomista onkin tapahtunut, vastaa peli silti käytännössä edelleen vain ja ainoastaan yhteen kysymykseen. Mikä se sitten on? No tietysti: ”Ottaako herra tohtori älypähkinöitä?”.

Vaikka esiosan tekeminen onkin sarjoissa yleensä merkki siitä että varsinainen juonikaari on kulutettu loppuun, on Level-5 varsin yllättävästi lähtenyt tälle linjalle jo näin varhaisessa vaiheessa. Peli sijoittuu aikaan muutamaa vuotta ennen varsinaisen sarjan tapahtumia, ja se esittelee meille uuden hahmon: professorin ylienergisen avustajan Emmy Altavan.

Peli vie Emmyn ja Laytonin Misthallery-nimiseen pikkukaupunkiin, joka on joutunut lähinnä jonkin sortin muumimöröltä näyttävän jättiläishaamun kiusaamaksi. Mörön jäljillä liikutaan lineaarisen ja suhteellisen kömpelön seikkailujärjestelmän avulla, ja tuon tuosta tavataan toinen toistaan unohdettavampia persoonia. Näille hahmoille on unohdettavuuden lisäksi yhteistä se, että jokaiselta löytyy takataskustaan puzzle.

Professor Laytonit ovat aina olleet kiehtova yhdistelmä suorastaan Miyazaki-tasoista animea ja toisinaan pirullisiksikin äityviä puzzleja, eikä tähän peruskaavaan ole luvassa muutosta. Puzzleja on hirveä määrä, ja vaikka pientä toistoa onkin havaittavissa, on silti tuttuun konseptiin onnistuttu puhaltamaan mukavasti uutta tuulta. Lisäksi uudet minipelit ovat pääosin mainioita.

Oikeastaan Laytonin suurimmat ongelmat johtuvat sen alustasta. Nintendo DS:n ruudulta esimerkiksi kuvapuzzlet tuottavat kaltaiselleni normaalinäköisellekin ihmiselle toisinaan ongelmia, ja ratkaisut tuntuvat  yleisesti hieman kaukaa haetuilta. Pääsääntöisesti ongelmanratkaisu on kuitenkin mielenkiintoista ja pelattavaa piisaa.

Pidemmän sarjan esiosana Spectre’s Call on nappisuoritus: se esittelee päähahmot paljon läheisemmin kuin aiemmat suoraan asiaan lähteneet pelit, ja sen myötä selviää esimerkiksi se kuinka Layton törmäsi avustajaansa Lukeen. DS-pelille poikkeuksellinen ääninäyttely on sarjan linjaa mukaillen mainiota, erityisesti uuden tulokkaan Emmyn esittäjä on suorastaan ihana.

Ihan hirveän paljon Spectre’s Callista ei kuitenkaan riitä sanottavaa. Se on turvallinen jatko Layton-konseptille, josta joko pitää tai sitten ei pidä. Omaan makuuni sen hyvää ääninäyttelyä, kiehtovaa tarinankerrontaa ja laadukasta animaatiota yhdistelevä ja tämän ehkä hieman irrallisiin puzzleihin sekoittava rakenne on hämmentävä, mutta silti jollain kierolla tavalla kiehtova. Mikäli sarja ei ole aikaisemmin tuttu mutta kiinnostaa, on Spectre’s Call ehkä paras vaihtoehto siihen tutustumiseen.

 

Lisää aiheesta

Professor Layton and the Lost Future (DS)

Professor Layton and Pandora’s Box (DS)

Professor Layton and the Curious Village (DS)

Lue myös

Arma X Anniversary Edition (PC)

Dragon Quest Monsters: Joker 2 (DS)

Lego Harry Potter: Years 5-7 (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Mario Kart 7 (3DS)

Panzer Corps: Wehrmacht (PC)

Super Mario 3D Land (3DS)

Ultimate Marvel vs Capcom 3 (PS3, Xbox 360)

 

Muropaketin uusimmat