Project Gotham Racing 2 (Xbox)
Pelimaailmassa jatko-osat eivät ole kirous. ”Lisää sitä samaa, mutta paremmin” pätee lähes jokaiseen kakkos- ja jopa kolmososaan. Xboxin tämän vuoden odotetuin kakkososa ei petä. Project Gotham Racing 2 on kaupunkiajelun uusi valtias.
Project Gotham Racing 2:n maaginen sana on Kudos, aivan kuten ykkösessäkin. PGR 2 eroaa edeltäjästään jonkin verran, eikä Kudos-kassan kartuttaminen ole enää elintärkeää. Pisteitä kerätään sladittamalla, ohittelemalla kilpakumppaneita sekä ajamalla tyylikkäästi. Ajotuntumaa voisi luonnehtia ”realistisen arcadeksi” tai ”helppo oppia, vaikea hallita”. Törmäilystä sakotetaan vain pienellä vauhdin hidastumisella ja ryttyisellä pellillä, vaikutus esimerkiksi nopeuteen on todella pieni. Käsijarru on ahkerassa käytössä parhaissa mutkissa ja tyylikkäitä suorituksia yhdistelemällä saa kerättyä Kudosta kaksinverroin.
Peli on suunniteltu Xbox Liveä silmällä pitäen, mutta yksinpelaajallekin riittää tekemistä – ehkä liiaksikin. Profiilin ja rekisterikilven luomisen jälkeen pelaajalle annetaan kolme kisausvaihtoehtoa: Kudos World Series, Arcade Racing ja Time Attack. Kudos World Seriesissä kilpaillaan 14 autoluokassa vapaavalinnaisilla autoilla, arcadessa ajellaan pelin määräämillä autoilla kolmessa haastelajissa (Street Race, Timed Run, Cone Challenge) ja Time Attack on puhdasta aikaa vastaan ajelua ilman sen kummempia tavoitteita.
Yksinpelin ydin on Kudos World Series. 14 autoluokassa on paljon pelattavaa, sillä jokaisessa on 7-19 haastetta. Tavallisen katuajelun ja yhden vastuksen pieksemisen lisäksi pelaaja joutuu rikkomaan nopeuskameraennätyksiä, ajamaan tyyliikkäästi ja taidolla Cone Challengessä ja kiihdyttämään tavallisista autoilijoista ohi Overtakessa. Aikaa vastaan taistellaan Timed Run -monikierroskisailussa ja Hot Lap -aika-ajossa. Vaikeustason, ja sitä kautta saavutetut Kudos-pisteet, voi valita viidestä. Teräksisen mitalin saa todella helposti, mutta kulta ja platina ovat työn ja monen tuskaisen hikipisaran takana. Tekoäly on aggressiivinen ja antaa hyvän vastuksen, mutta se ei yritäkään välttää pellinrypistymistä.
Pelaaja pääsee aluksi ajamaan vain paria autoa per autoluokka, mutta menestyksekkään uran aikana uusia autoja voi ostaa Kudos Tokeneilla, joita saa kerättyään tarpeeksi Kudosta. Mukana on yli sata autoa, jotka on mallinnettu aidoista esikuvista. Mini Cooper S:stä siirrytään vähitellen Nissan Skyline GT-R (R34) Nurin kautta uutuuttaan hohtavaan Enzo Ferrariin. Autot eroavat toisistaan selvästi ja jokaisessa autoluokassa on yksi tai kaksi ”parasta” autoa. Pelissä on myös mainio Showroom, jossa pääsee koeajamaan ja leikkimään autoilla ennen ostopäätöstä. Pelattavana on myös Geometry Wars -arcademinipeli, joka on ”piilotettu” autotalliin.
Pelattavaa on paljon, eikä se ole aina hyvä juttu. Yksinpelissä riittää haastetta vaikka kuinka paljon, mutta jossain vaiheessa homma alkaa käydä tylsäksi. Autojen ostaminen ei ole kovin hauskaa, sillä useimmiten jokin autoista on selvästi toisia parempi. Samojen haastekisojen hinkkaaminen korkealla vaikeustasolla ottaa hermoon nopeasti. Arcade-moodi on vielä tylsempi, enkä jaksanut siihen enää panostaa Kudos World Series -uupumuksen jälkeen. Katukisat, aika-ajot ja taitohaasteet eivät hirveästi jaksa innostaa, kun on pelannut niitä jo ihan tarpeeksi. Toisaalta pelissä riittää tekemistä kuukausitolkulla, joten tylsistymisestä huolimatta PGR 2 on hyvä autopeli yksinäänkin, kunhan ei yritä saavuttaa kaikkea kerralla. On helppo kuvitella, että kruisailun pariin palaa parin kuukauden tauon jälkeen täynnä uutta intoa.
Xbox Livessä peli ampaisee maalilinjan yli Enzo Ferrarin vauhdilla – Project Gotham Racing 2 on täysiverinen nettiori ja Live-pelien eliittiä. Enintään kahdeksaa kaveria vastaan kisailu on kerrassaan erinomaista hupia ja Live lisää myös yksinpelin viehätystä, sillä PGR 2 pitää kirjaa jokaikisestä ajasta ja suorituksesta jonka pelaaja tekee. Vertailut maailman huippuihin ovat aika karua luettavaa – ja katsottavaa, sillä muiden suorituksista voi ladata ghosteja. Samalla konsolilla voi pelata myös kahdesta neljän pelaajan voimin ja Liveenkin pääsee kaksistaan. System linkissä tuetaan kahdeksaa konsolia.
PGR 2:ssa on yksi parhaita Live-käyttöliittymiä ja latausajat valikoissa ja kisoissa ovat vain pari sekuntia. Puhe kuuluu selvästi ja lagi on harvinaista. Pelien etsiminen on helppoa. Ainoa pieni ongelma on, ettei jo käynnistyneitä kisoja ja lobbyssä olevia eroteta toisistaan, vaan molemmat ovat samassa listassa. Jonkin aikaa voi joutua harhailemaan, ennen kuin löytää käynnistymäisillään olevan serverin. Onneksi lobbyssä voi seurata kisan edistymistä kartalta, joka näyttää kierrosmäärän sekä kaikki pelaajat ja heidän sijaintinsa radalla. Ainoastaan jonkinlaista turnausmahdollisuutta jäin kaipaamaan, olisi ollut hienoa pelata esim. 10 kisaa ja todeta, kuka se paras ajaja onkaan.
Kisoista saa Kudos-pisteitä myös Livessä, joten pelaajien rankingsijoitukset ovat lähes suoraan verrannollisia ajokilometreihin. Pelaajia on jo nyt parikymmentätuhatta ja alle sadalla kisalla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä rankingien paremmalle puolelle. Kudos-kisat on lukittu kolmeen kierrokseen, mutta Exhibition-kisoissa kierrosten määrää voi muokata vapaasti. Exhibitionia ei tosin pelata juuri lainkaan, koska siinä ei ansaita Kudosta.
Hostaaja voi päättää, minkälaisilla autoilla pelaajat joutuvat ajamaan. Liian usein käytössä on ”No Restrictions”, jolloin lähes kaikilla hurjapäillä on Ultimate-luokan autot. Yksinpelissä huippukaaroja avanneet eivät ole liian hyvässä asemassa, sillä myös aloittelijoilla on heti alussa käytössään vähintään yksi auto jokaisesta luokasta. Vinkki Live-pelaajille: Mini Cooper -kisa Tukholman tiukalla Island Hop -radalla osoittaa todelliset ajotaidot.
Pelin kaupungit ovat mielenkiintoisia ja yllättävän erilaisia. Mukana on kymmenen oikeaan elämään perustuvaa kaupunkia, joissa kussakin on useampia ratavaihtoehtoja. Kaikki on tehty mahdollisimman realistisesti, joten Tukholman kaduilta on helppo bongata suomalaisillekin tuttuja maamerkkejä. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Hong Kong, Moskova, Yokohama, Barcelona ja Chicago. Elämää ratojen varsilla ei ole, mutta siihen ei varsinkaan Live-kisassa ehdi kiinnittämään huomiota.
Livessä pelataan kaikkia ratoja, mutta pari suosikkiakin tuntuu olevan. Tukholma ja Moskova ovat pidettyjä, mutta ehdottomasti rakastetuin rata on Saksan legendaarinen, täyspitkä Nürburgring. Nopeilla Ultimate-kaaroilla ajokokemus on todellinen nautinto. Pituutta ja leveyttä radalla on moninkertaisesti enemmän kuin muilla kisa-alustoilla, eikä Nurburgringillä ole taloja mailla eikä halmeilla. Radalla ajetaan vain yksi kierros normaalin kolmen sijaan, mutta ajat painuvat silti lähemmäs kymmentä minuuttia. Nürburgring on kivaa vaihtelua tavalliseen kaupunkikaahaukseen, samaa olisi mielellään pelannut enemmänkin.
Ja grafiikka. Ehkei aivan jumalaista, mutta upeaa katseltavaa silti. Autot heijastavat ympäristöään, eikä yksityiskohtia voi kuin ihailla. Peli pyörii täydellisen sulavasti, vaikka ruudulla olisi ruuhkaa. Vauhdintuntu on hyvä, mutta ei yllä esimerkiksi Moto GP 2:n tasolle. Parhaimmat fiilikset saa nokkakuvakulmasta, mutta pelattavuus on parhaimmillaan jommassa kummassa takanäkymässä. Äänipuoli on onnistunut ja ”radiokanavia” (eli lyhyitä välispiikkejä) voi vaihtaa näppärästi d-padistä. Pelin omat biisit ovat kohtuullisia, mutta custom soundtrack -tuki on tietenkin nannaa. Omia soittolistojaan voi muokata ja yhdistellä monipuolisesti, ja Live-puheen voi laittaa kuulumaan televisiosta.
Project Gotham Racing 2 on vuoden paras autopeli erityisesti Xbox Liven omistajille. Yksinpeli käy jossain vaiheessa tylsäksi, mutta Livessä PGR 2 tykittää täysillä. Täytyy nostaa hattua Microsoftille ja Bizarre Creationsille. Näin jatko-osa pitää tehdä.
