Project Gotham Racing 3 (360)

Nordschleifen kallistettu Karussell-kaarre pitää pyhää vihaa ulvovan Ultima GTR -superauton kiinni radassa, vaikka kisaviritetty Chevrolet-moottori tekee ilkeän parhaansa voittaakseen renkaiden pidon ja downforcen. Pää tärisee kivikovan alustan rekisteröidessä kaikki radan epätasaisuudet. Katse on pakko pitää tiessä, sen ei uskalla antaa siirtyä edes hetkeksi sivupeiliin – se musta Ferrari Enzo ei voi päästä ohi.

Nürburgring ei ole tuntunut koskaan näin hyvältä.

Kirurgi ja berserkki

Xbox 360 -konsolin julkaisupeli Project Gotham Racing 3 on sekoitus extremeä ja rata-autoilua. Parhaimmillaan peli on, kun saa ajaa tarkoituksena kellottaa mahdollisimman nopea kierrosaika, ja pahimmillaan silloin, kun osakilpailuvoitto edellyttää temppuilua kaupunkiradoilla.

En halua ajaa sivuluisussa rata-autoiksi suunnitelluilla aseilla tai kerätä tyylipisteitä tilannenopeuden väärinarvioimisesta. Edustan koulukuntaa, jonka mielestä renkaan pitää siirtää moottorin voima tiehen, ei haihtua savuna ilmaan machoilun uhrina. Se kannattaa ottaa huomioon. Caveat lector.

Project Gotham Racing 3 tekee sen, mitä ei juuri nähdä muissa autopeleissä. Ikävä kyllä hienoksi tarkoitettu ominaisuus paljastuu loppujen lopuksi karhunpalvelukseksi.

Pelissä saa hankittua ensimmäiseksi autokseen Hondan NSX-mallin rataversion. PGR 3:ssa ei ole autoa, jonka kattonopeus jäisi alle 270 kilometrituntiin. Se tarkoittaa, että pelaaja pääsee heti käsiksi kovaan rautaan. Melkein jokainen auto on ainakin koeajettavissa heti alusta alkaen.

Se tuntuu hienolta, mutta tehojuhla turruttaa – hevoset syövät toisensa. Voitin pari hassua kisaa, ostin Alois Ruf nuoremman virityspajan RUF RGT:n, enkä sen jälkeen muuta tarvinnut, tai halunnut.

Erot autojen välillä huomaa, mutta se vaatii siirtymistä Maserati GranSportin ratista äärettömän raa’an Lamborghini Murciélago R-GT:n nelipistevöihin. Kaikkein voimakkaimmilla ja julmimmilla laitteilla ajaminen on kuitenkin todella upean tuntuista.

Autot käyttäytyvät uskottavasti radalla, vaikkakin kaarrenopeudet, kiihtyvyys ja jarrutusmatkojen lyhyys kielivät Bizarren tavoitelleen enemmän viihdearvoa kuin julmaa arkea.

Kaunein mahdollinen virtuaali-Miura

PGR 3 on Xbox 360 -peli. Sen huomaa, kunhan näyttölaite kykenee teräväpiirtografiikkaan. Grafiikka on tarkkaa ja nopeaa, eikä ruudunpäivitys takeltele. Kaupunkiradat ovat erittäin näyttäviä. Ohjaamot on mallinnettu nekin, ja kypäräkuvakulma on ylivoimaisesti paras vaihtoehto pelata PGR 3:a. Tästä kuvakulmasta pelattuna vauhdin tunne ja kisojen aggressiivisuus korostuvat. Vastaavaa odottaa tästä eteenpäin kaikilta peleiltä. Ja yhtä hyvin toteutettuna.

Yksinpelinä PGR 3 ei jaksa kauaa innostaa eivätkä radat jää mieleen. Sama vaivaa urapelitilaa. Pelaaja pyrkii ensimmäisenä maaliin, taistelee kelloa vastaan tai kerää mahdollisimman paljon Kudos-pisteitä ja niin edelleen. Kisat puuroutuvat, eikä tehtävänantoon tai kilpailuteemaan kiinnitä huomiota. Virta kuljettaa mukanaan tylsällä tavalla.

Online-kilpailuissa voi myös luoda omia ratoja reittipisteitä yhdistelemällä. Näin kilpailuihin saa ennalta-arvaamattomuutta ja jännää henkeä.

Toisia vastaan pelatessa PGR 3 herää korkeaoktaaniseen kukkaan. Halusi sitten tuhota samassa huoneessa pelaavan kaverinsa tai nöyryyttää ulkomaan eläviä Xbox Liven välityksellä, ihmisvastustaja on tekijä, joka puhaltaa kokonaisuuteen eloa. Verkkokilpailut toimivat uskomattoman hyvin. Tämä peli elää verkosta ja verkossa, ja online-toiminnot ovat todella hienosti huippuunsa kehitettyjä.

PGR 3 vertaa pelaajan tuloksia automaattisesti muiden pelaajien suoritteisiin, mikäli konsoli on kytkettynä verkkoon. Se on kivaa. Uutta on myös GothamTV. Sen kautta voi katsella muiden kuljettajien edesottamuksia, ajolinjoja ja muita PGR 3 -maailman virtuaalitapahtumia.

Bizarre Creations on kehittänyt jälleen hyvän autopelin. Toimiakseen täydellisesti se vaatii kuitenkin toisia ihmispelaajia. Se kannattaa ottaa huomioon pelin hankintaa pohtiessaan.

Gotham Racing 3:sta voit lukea toisen mielipiteen myös täältä, artikkelista Xbox 360 ja pelit.