Project X Zone (3DS)

17.07.2013 19:30 | Eric Hartin

Tekijä: Banpresto, Monolithsoft
Julkaisija: Namco Bandai
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Project X Zone
Arvostelija: Eric Hartin

Erilaisten universumien ristisiitokset ovat aina mielenkiintoista nähtävää, kun niissä on edes jonkinlainen järjenhiven. Vaan joskus pelinkehittäjät saavat idean: mitä jos yhdistäisimme kymmenien universumien hahmot keskenään, heitämme vähän vitsiä omista universumeistamme ja jätämme muun pelin puolitiehen.

Project X Zone – lausutaan Project Cross Zone – on tämmöinen peli. Project X Zone siittää Namcon, Capcomin sekä Segan pelejä yhteen isoon mähinään. Näistä lähtökohdista ei tietenkään saa tarinallisesti aikaan oikein muuta kuin hulluttelua, sillä miten muka luot naama vakavana pelin, jossa Chun-Li ja Morrigan ovat tiiminä ratkomassa Ghosts & Goblins -maailman mysteerejä?

Koska tarinan pääasiallinen pointti on tarjoilla pelaajille fanipalvelua ja tarjoiltujen pelien universumeihin liittyviä vitsejä, toivoisi yhtä hullua menoa muiltakin osin. Toisin käy.

Huojuva pyramidi

Peli jakautuu kolmeen osaan: tarinaosuuksiin, taisteluiden strategiseen osuuteen ja sitten varsinaisiin taisteluihin. Strateginen osuus on yksinkertainen: yksikköä siirretään vapaasti kartalla tiettyyn rajaan asti. Raja määriytyy yksikön tilastojen pohjalta, mutta pääasiassa jokainen yksikkö pystyy kulkemaan jotakuinkin samoja matkoja.

Kun yksikkö päätyy vihollisten lähelle, annetaan mahdollisuus hyökätä, jolloin peli siirtyy taistelutilaan ja yksikön vuoro päättyy taistelun jälkeen.

Yksikkö koostuu yleensä kolmen hahmon yhdistelmästä. On olemassa pareissa kulkevia hahmoja, kuten esimerkiksi Tekken-sarjan Jin Kazama ja Ling Xiaoyu, mutta myös yksittäisinä kulkevia hahmoja, kuten Ghosts & Goblins -sarjan Arthur tai Rival Schoolsista tuttu Batsu. Parivaljakon voi pistää kentälle ilman kolmattakin hahmoa, mutta soolohahmo tarvitsee aina parin seurakseen.

Valitettavasti parit ovat suhteellisen homogeenisiä, sillä niiden taidoilla ja tilastoilla ole isojakaan eroja. Kaikki pääsee lähes samoja matkoja eteenpäin ja vaikka ei pääsisikään, soolohahmoista löytyy aina joku paikkaamaan tämä puute. 

Periaatteessa syvällinen, käytännössä syvältä

Taistelut ovat nimellisesti toimintapainotteisia. Idea on seuraava: hyökkäykset tehdään tietyssä rytmissä, jotta vihollinen pysyy mahdollisimman pitkään ilmassa. Mitä pidempi combo, sitä paremmin taisteluista saa kokemusta. Se ei vaadi ihan hirveätä taitoa, sillä jo ensimmäisen kymmenen tehtävän jälkeen pystyy jo lonkalta viskelemään sadan osuman comboja.

Taisteluiden aikana saa kokemuksen lisäksi myös niin sanottuja cross pointseja, jotka toimivat manan tavoin. Cross-pongoja käyttämällä pystyy vaikuttamaan taistelun tapahtumiin ja mahdollisiin lopputuloksiin. Mikäli pisteitä on maksimimäärä, voi ne käyttää taisteluissa combon lopettavaan superliikkeeseen.

Tämä kaikki kuulostaa suhteellisen syvälliseltä, mutta lopulta peli on erittäin yksinkertainen: vie yksikkö vihollisen viereen, mätki vihollinen kumoon. Varsinaista strategista ulottuvuutta ei pelillä juuri ole: jokainen yksikkö on toiminnaltaan lähes sama, jokaisella on lähes yhtä paljon osumapisteitä koko pelin ajan ja ainoa tapa, jolla peli kasvattaa vaikeustasoa on vihollisten osumapisteiden ja määrän nostaminen.

Ainakin se on helppo

Edellinen virke ei muuten ole mikään vitsi. Pelin lähes jokainen tehtävä kestää pidempään kuin edellinen. Ei siksi, että peli pakottaisi miettimään omien hahmojen sijaintia ja taitoja verrattuna muihin. Vaan siksi, että tehtävät lisäävät vihollisten ja osumapisteiden määrää.

Samat pomovastuksetkin vilahtelevat hieman liian usein. Usein Project X Zone esittelee uuden pomovastuksen yhteydessä, jossa kaikki edellisetkin pomot pitäisi pätkiä. Kun tehtävissä on päässyt yli puolen välin, käy pomovastustenkin mätkiminen tylsäksi. Ne kun olevat vain tavallisia vihollisia, joilla on vain yli kymmenkertainen määrä osumapisteitä verrattuna rivivihuihin.

Myönteistä tällä kaikella on ehkä se, että peli on sen verran haasteeton, että kuoleman kohtaa vain harvoin. Näin koko sessioni aikana vain kerran game overin ja sekin oli siksi, etten jaksanut lukea kunnolla tehtävän tavoitteita. Helppous ei tosin ole pelin suurin synti – vaan vaihtelun puute.

Project X Zonen suurin ongelma on se, että fanipalveluihkuttelun alta ei löydy hyvää peliä. Se on äärimmäisen tylsä ja kuiva. Tämä hämmentää, sillä luulisi nyt, että jo Heihachin ja Megaman-jamppojen tiimityöstä olisi saanut jotain ihan muuta.

Ei tällä kertaa näemmä.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lue myös

Borderlands 2: Tiny Tina’s Assault on Dragon’s Keep DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Fuse (PS3, Xbox 360)

Leisure Suit Larry in the Land of Lounge Lizards Reloaded (Android, iOS, Linux, Mac, PC)

Panzer Corps: Allied Corps (PC)

Saint’s Row IV –ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

State of Decay (Xbox 360)

Testament of Sherlock Holmes (PC, PS3, Xbox 360)