Puyo Pop Fever (PSP)

Palikkapelit ovat aina Tetriksen ajoista saakka kuuluneet käsikonsolien vakiopeleihin, eikä ihme. Teknisesti yksinkertaiset pelit pyörivät mainiosti rajoittuneemmallakin raudalla ja sopivat luonteestaan johtuen ihanteellisesti lyhyisiin pelisessioihin.Puyo Puyo -sarja tuli aikanaan Euroopassa tunnetuksi Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine -nimellä ja Sonic-lisenssillä varustettuna. Muuten peli oli täsmälleen samanlainen kuin muutkin sarjan pelit, mukaanlukien sen uusin osa. Kovinkaan moni asia ei nimittäin ole muuttunut yli kymmenessä vuodessa.

Puyo Pop Fever on tyypillistäkin tyypillisempi palikkapeli. Kuvaruudun yläraidasta putoilee värikkäiden helmien ryppäitä, joita pitää järjestellä samanvärisiin pinoihin. Nämä puolestaan katoavat ja peli jatkuu, sillä ruudun ylälaitaan asti pinouduttuaan helmet päättävät pelin. Yksinkertaista ja addiktiivista. Ei Tetris turhaan ole yksi kaikkien aikojen myydyimmistä peleistä.Mikä sitten erottaa Puyo Pop Feverin kymmenistä muista palikkapeleistä? Värikästä grafiikkaa lukuunottamatta ei juuri mikään. Värihelmien lisäksi peli koreilee anime-henkisellä tunnelmalla, mikä saattaa häiritä karskeimpia Guage-sotureita.

Pelitilat ovat näinkin yksinkertaisen oloiselle pelille melko kattavat. Touhun pääpaino on joko kaveria tai tekoälyä vastaan käytävissä kaksintaisteluissa, mutta pelistä löytyy myös erilaisia puzzle-tiloja. Eräässä näistä kentällä on pelin alkaessa ikävän näköinen sekamelska palluroita, jotka pitäisi aikarajan puitteissa poistaa.Kaksintaistelut toimivat palikkapelien ikiaikaisten sääntöjen mukaan. Kun omalta ruudultaan poistaa pinon palikoita, ne aiheuttavat kaaosta vastustajan puoliskolla. Mitä suurempi pino, sitä suurempi kaaos. Todelliset mestarit rakentavat pelistrategiansa kunnon kombojen varaan. Kun yksi pallura paukahtaa, muut putoilevat omille paikoilleen ja syntyy ketjureaktio, jonka jälkeen vastustaja on kaulaansa myöten väripalloissa.

Mukana on myös jonkinlainen yksinpelikampanja, joka tosin on vain tekosyy aina vain uusille ja uusille kaksintaisteluille löyhän juonen sitomana. Mitään uusia haasteita, pelitiloja tai edes variaatioita vanhalle kaavalle ei tunneta, joten tarinatila unohtui ainakin minulta sangen nopeasti. Kavereita vastaan voi pelata vain langattoman lähiverkon myötä, nettipeliä ei tueta. Puyo Pop Fever on harmittoman mukava peli. Väripisaroiden pyörittely on mukavaa ajanvietettä ja pelaaminen on kaikinpuolin sujuvaa. Peli itsessään on lähes täsmälleen samanlainen kuin sen antiikkiset esi-isätkin, mutta toisaalta kun homma toimii, se toimii. Puyo Pop Feverin tapauksessa se myös tosiaan toimii.

Tekijä: Ignition Entertainment
Julkaisija: Sega
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://fever.sega-europe.com/