Puzzle Quest 2 (DS, PC, Xbox 360)

14.10.2010 17:40 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: Infinite Interactive
Julkaisija: D3 Publisher
Testattu: DS, Xbox 360
Saatavissa: DS, PC, Xbox 360
Laitevaatimukset: Intel Core 2 1.8Ghz/ Athlon 64 X2 2.0Ghz, 1Gt RAM, 256Mt näytönohjain
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.puzzle-quest.com
Tero Lehtiniemi

 

Ensimmäinen Puzzle Quest oli peli, joka teki kolmen tai useamman samanvärisen jalokiven yhteen niputtamiseen perustuvasta Beweled-pelistä oikeasti mielenkiintoisen. Kun tähän simppeliin mutta hyvin nopeasti vanhaksi käyvään pelimekaniikkaan lisättiin fantasiateema ja loitsuja, muuttui koko konsepti harkkore-pelaajillekin kelpaavaksi.

Puzzle Quest 2 jatkaa edeltäjänsä linjalla, uudistaen, piristäen ja muokaten edeltäjänsä perusperiaatteita. Mutta onko se kuitenkaan tarpeeksi?

Puzzle Quest kakkonen alkaa, kuten edeltäjänsäkin, hahmonluonnilla. Pelaaja valitsee hahmolleen sukupuolen ja ammatin, joista viimeksi mainitulla on luonnollisesti merkittävä vaikutus siihen, minkälainen pelikokemus tulee olemaan. Barbaari pelaa raa-alla voimalla, taikuri tehokkailla loitsuilla, ja salamurhaaja heikentää vihollistaan pikkuhiljaa myrkyillä ja ovelilla hyökkäyksillä.

Siinä missä ensimmäinen Puzzle Quest tarjosi laajan maailmankartan lukuisine, joskin varsin minimalistisesti esiteltyine kaupunkeineen ja luolastoineen, vie Puzzle Quest 2 toiminnan lähemmäksi.

Seikkailu nimittäin sijoittuu kokonaisuudessaan kirottuun, hirviöiden piinaamaan pikkukylään ja sen alla sijaitsevaan, suorastaan hengästyttävän pitkään luolastoon. Ympäri luolastoa sijoitetuilla teleporteilla voi kätevästi liikkua ympäri luolastoa ja takaisin kaupunkiin, joten mitään turhaa ramppaamista ei tarvitse pelätä.

Luolasto etenee kerros kerrokselta, tarjoten satunnaisia juonenkäänteitä ja alati pahenevia vastustajia. Pääasiallinen huolenaihe ovat reitin tukkivat mörököllit, mutta Puzzle Quest 2 tarjoaa uusia haasteita arkkujen ja ovien avaamisen sekä ansojen purkamisen myötä. Nämä aikarajoitetut, erilaisten symbolien keräämiseen keskittyvät minipelit ovat usein jopa oikeita taisteluita haastavampia, mutta epäonnistumisen jälkeen pääsee automaattisesti yrittämään uudestaan.

Diamonds are a Hero’s Best Friend

Pääosa pelistä vietetään kuitenkin taisteluissa. Homma toimii pääosin niin kuin ykkösessäkin. Taistelukenttä on täytetty neljän värisillä jalokivillä, jotka edustavat manaa. Niin sankareilla kuin hirivöilläkin on erilaisia erikoishyökkäyksiä ja loitsuja, jotka vaativat tietyn määrän manaa.

Manaa kerätään niputtamalla minimissään kolme, mielellään viisi samanväristä jalokiveä tahi vastaava vaaka- tai pystysuoraan riviin, jolloin taikamanna kilahtaa siirron suorittajan tilille. Vielä parmepi, jos samalla onnistuu käynnistämään lisää kiviä murskaavan ketjureaktion.

Taikajalokivien lisäksi pelikentällä on tuttuja, suoraa vahinkoa tekeviä pääkalloja, ja uutuutena esineiden käyttöön tarvittavia hanskoja. Jokainen sankari voi varustautua panssarien lisäksi kahdella käsiin laitettavalla esineellä, jotka voivat olla esimerkiksi aseita tai parannusjuomia.

Suoraa vahinkoa tekevät aseet ja esimerkiksi joka vuoro vihollista vahingoittavat myrkyt tuovat perinteiseen manakikkailuun yllättävän hauskan lisäelementin, ja esineille voi paikata hahmoluokkakohtaisia puutteita.

Uudet esineet, aseet ja mielenkiintoisempi ulkoasu ovat kyllä tervetulleita uudistuksia, mutta alkuperäisen Puzzle Questin puhki hakanneena kakkososa kävi valitettavan nopeasti vanhaksi. Vihollisten vaikeustaso ei pysynyt hahmonkehityksen matkassa, vaan suurimman osan ajasta pelin tapa nostaa haastetta oli lisätä vihollisten osumapisteitä, mikä näkyy lähinnä pitenevinä matseina. Ainakin salamurhaajalla pelatessa onnistuin jo varhaisessa vaiheessa kehittämään niin armottoman hyökkäys/myrkkykombinaation, että vihollisesta riippumatta voitto oli aina varma. Matsien pidentyessä homma alkoikin käydä välillä jopa työstä.

Pieninä annoksia se on kuitenkin erittäin maistuva, ja soveltuu erityisesti DS:llä pelattavaksi todella mainiosti. Kolmen version erot ovat kuitenkin selkeät. DS-versio on ns. virallinen peli, kun taas Xbox 360 – ja PC-versiot ovat kaupan Livessä ja Steamissa. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että Microsoft-rintamalla peli on noin ellei yli puolet halvempi. Kun näiden versioiden moninpeliominaisuudet ovat vielä DS-versiota monipuolisemmat, jää DS-versio altavastaajan asemaan.

Pienestä monotonisuudesta huolimatta en kuitenkaan voi väittää, ettenkö olisi viihtynyt Puzzle Quest 2:n parissa. Live- ja Steam-versiot tarjoavat hintaansa nähden suhteettoman paljon pelattavaa, ja Puzzle Questit ovat edelleen ainoita lajityypin pelejä, jotka eivät saa allekirjoittanutta tuntemaan itseään tarkkaavaisuushäiriöiseksi.

 

Lisää aiheesta

Might & Magic: Clash of Heroes (DS)

Puzzle Quest: Challenge of the Warlords (DS, Mac, PC, PS2, PSP, Wii, 360)

Lue myös

Echoshift (PS3, PSP)

Enslaved: Odyssey to the West (PS3, Xbox 360)

Joe Danger (PS3)

Landit Bandit (PS3)

Professor Layton and the Lost Future -ennakko (DS)

Rooms: The Main Building (DS) 

WarioWare: Do It Yourself (DS)