Uusimmat

Rainbow Moon (PS3)

07.08.2012 17:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Sidequest Studios
Julkaisija: eastasiasoft
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 12,99e
Pelin kotisivu: http://www.rainbowmoongame.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

PSN- ja XBLA-latauspelien kirjavassa joukossa roolipelit ovat harvemmin nähty tuttavuus, todennäköisesti siksi että markkinointikanava sopii pääsääntöisesti lyhyille ja pienemmille peleille. Söldner-X-räiskinnät tehtaillut Sidequest Studios on kuitenkin ottanut härkää sarvista ja tehtaillut PSN:ään täysipainoisen, kymmenien tuntien pituisen rooliseikkailu Rainbow Moonin.

Pituus ei aina kuitenkaan valitettavasti yleensä korreloi laatua, ja muutenkin Rainbow Moonin suhteen skeptisyyttä kasvattivat sekä tekijöiden kokemattomuus lajityypin suhteen että saksalaisten tunnettu englannin kielen taito. Lopputulos oli kuitenkin yllättävä, joskaan ei ehkä ihan tarpeeksi yllättävä.

Rainbow Moon kertoo tarinan Baldner-nimisestä ritarista, joka arkkivihollisensa kanssa sovittuun kaksintaisteluun matkatessaan joutuu samaisen hiipparin kiroamaksi ja ajautuu mystiselle sateenkaarikuuna tunnetulle planeetalle. Hommat eivät luonnollisestikaan mene niin kuin Strömsössä, ja samanaikaisesti Baldnerin kanssa planeetalle saapuu myös miljoonittain toinen toistaan kammottavampia hirviöitä, joiden saapumisen paikalliset asukkaat pistävät luonnollisesti sankarimme syyksi. Kotiin pitäisi päästä ja samalla selvittää myös paikallisia riivaava hirviöongelma.

Pelillisesti Rainbow Moon on ¾ kuvakulmasta kuvattu rooliseikkailu, jossa koko maailmankartta aarteineen, hirviöineen ja kaupunkeineen latautuu kerralla. Latausajoista ei juuri tarvitse kärsiä, tarkemmin ottaen niitä esiintyy vain luolastoihin siirryttäessä ja pelitallennetta ladatessa. Kivana juttuna pelin voi myös tallentaa milloin tahansa, paitsi kesken taistelun. Vihollisia on paljon, ja ne jakautuvat tavallaan kahteen ryhmään: maailmankartalla partioiviin ja paikallaan seisoviin ns. varmoihin taisteluihin, sekä satunnaistaisteluihin joita voi taistella halutessaan. Fiksu järjestelmä näyttää millainen kokoonpano olisi tulossa vastaan, ja antaa pelaajalle kymmenisen sekuntia aikaa päättää taistellako vaiko ei.

Väripaletilla lisäsisältöä

Itse taistelu on vuoropohjaista ja kevyen taktista, tosin alku on melko maltillinen. Ylimääräiset toiminta- ja liikkumisvuorot on sidottu hahmojen kokemustasoihin, ja ensimmäisen tunnin aikana tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja ei voi edes liikkua ja hyökätä saman vuoron aikana. Pehmeä alku on lajityyppiä tuntemattomille varmasti tervetullut, ja myöhemmin vihollislaumojen ja toimintamahdollisuuksien kasvaessa sormi ei välttämättä mene suuhun.

Disgaea-sarjaa tai muita taktisia roolipelejä pelanneille taistelujärjestelmässä ei varmasti ole mitään ihmeellistä, ja loppujen lopuksi koko taktinen aspekti jättää hieman toivomisen varaa. Suuret hirviölaumat ovat loppujen lopuksi vain parempi kohde tehokkaille aluehyökkäyksille, sillä oikeisiin ominaisuuksiin panostamalla sankariryhmä kerkeää liikkumaan monta kertaa ennen kuin kaikki viholliset ovat kerenneet liikkumaan edes kerran.

Toinen taisteluihin liittyvä ongelma on se, etteivät hirviöt ole järin mielenkiintoisia. Useat niistä ovat vain uudelleen väritettyjä versioita vanhoista, joille on pistetty lisää osumapisteitä ja joku uusi vittumainen ominaisuus. Yllätyksettömyys alkaa loppujen lopuksi painaa todella pahasti, sillä suurin osa pelistä kuitenkin vietetään taisteluissa.

Toinen murheenkryyni ovat luolastot. Niitä on valehtelematta kymmeniä, mutta graafinen ulkoasu ei juuri vaihtele. Oli sitten kyseessä suoluola, aavikkoraunio tai vuosikymmeniä suljettuna ollut kaivos, pelaajaa tervehtii aina sama harmaiden kiviseinien hallitsema pohjaratkaisu. Touhu alkaa nopeasti tympimään, sillä luolastot ovat yleensä pitkiä ja Sidequest Studiosin suunnitteluideologian mukaan ilmeisesti parasta sisältöä niihin ovat teleportteripuzzlet ja isot taistelut.

Luolastoihin liittyy toinenkin naurettava juttu: luolaston taustatarinasta tai miljööstä riippumatta niistä jokaisesta löytyy parantajaa, kauppaa, kouluttajaa a muuta tuiki tarpeellista. Ei pelien tarvitse olla realistisia mutta joku raja nyt hei oikeesti.

Itkun aihetta siis riittää ja paljon, mutta samalla Rainbow Moon vetoaa kaltaiseeni rotantappajaan jollain perverssillä tavalla. Eräänä synkkänä sadepäivänä vietin pelin parissa valehtelematta kymmenen tuntia, eikä se ollut ainoa kerta.

Tästäkin huolimatta on pakko sanoa, että Rainbow Moonista huokuu tekijöiden kokemattomuus roolipelien saralla. Sisältöä on hiukan päälle kymmenen euron hintaan älyttömästi, mutta valitettavasti usein tuntuu siltä, että määrällä on pyritty korvaamaan laatua. Rainbow Moon ei missään tapauksessa ole huono peli, mutta sen potentiaalisin ja ehkä jopa ainoa kohderyhmä ovat kaltaiseni roolipelien heavy-userit.

 

Lue myös

Amazing Alex (Android, iOS)

Amazing Spider-Man (PS3, Xbox 360)

Endless Space (PC)

Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distance (3DS)

Scania Truck Driving Simulator: The Game (PC)

Sorcery (PS3)

Steel Battalion: Heavy Armor (Xbox 360)

The Secret World (PC)