UUSIMMAT

Rainbow Six 3: Raven Shield (PC)

10.04.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

Tom Clancy on tällä hetkellä varmasti yksi maailman kuumimmista kirjailijoista. Miehen teoksista on tehty kasa elokuvia, joista viimeisimpänä äskettäin DVD:llä julkaistu The Sum of All Fears. Miehen kädenjälki on inspiroinut myös pelikehittäjiä. Harvassa ovat ne pelaajat, jotka eivät tunne Splinter Celliä tai Rainbow Six -pelisarjaa. Näistä jälkimmäinen on edennyt kolmanteen osaansa. Sen työstämisestä vastaa tuttu Clancy-pelien tekijä Red Storm Entertainment, joka vastikään siirtyi Ubi Softin omistukseen.

Vaikka Rainbow Six 3: Raven Shieldin takaa löytyy Tom Clancyn nimi, ei sitä pelin juonesta kyllä arvaisi. Hätäisen oloisesti kyhätty tarina kertoo natsiterroristeista, jotka alkavat riehua toisen maailmansodan aikana piilotettujen rahavarojen turvin. Nämä terroristit alkavat sitten riehua joka puolella maapalloa, eivätkä paikalliset viranomaiset tunnu pistävän tikkua ristiin uhan taltuttamiseksi. Apuun kutsutaan kansainvälinen anti-terroristijoukko, joka tottelee koodinimeä Rainbow Six. Pelaaja asetetaan yhden huippukoulutetun sotilaan maihareihin ja lähetetään tekemään selvää maailmaa riivaavista terroristeista. Jokainen pelin viidestätoista tehtävästä sisältää jonkinlaisen taustatarinan, mahdollisesti pommeja tai panttivankeja, mutta loppujen lopuksi vain terroristien tappamisella ja oman henkikullan säilyttämisellä on merkitystä. Kaiken lisäksi yhtenäinen juoni puuttuu miltei kokonaan, joten tehtävät tuntuvat lähinnä yksittäisiltä tappokeikoilta. Toki todella hyvin toteutetuilta sellaisilta.

Vaikka juoni on hutera, muu peli ei sitä ole. Aiempia Rainbow Sixejä pelanneet tuntevat olonsa kotoisaksi, sillä toiminnan pääperiaatteet ja ennen itse tehtävän aloittamista suoritettava strategian luominen eivät ole liiemmin muuttuneet. Ennen varsinaista toimintaosuutta kuunnellaan mitä ja missä on tapahtumassa, aseistetaan joukot sekä luodaan joukoille kulkureitit sekä tarkistuspisteet. Strategian luomista varten pelissä on helppokäyttöinen työkalu, jota myös aloittelijat oppivat halutessaan käyttämään. Toimintaa janoavat voivat kuitenkin valita valmiiksi luodun strategian, jolloin pelaaminen on hyvin yksinkertaista. Oman strategian luominen on kuitenkin suositeltavaa, sillä se on tärkeä osa peliä, eikä valmiita suunnitelmia käyttämällä saa pelistä kaikkea irti.

Tehtäväsuunnittelun lisäksi terroristijahtiin lähtevät joukot on myös aseistettava. Asevalikoimaa löytyykin peräti 57 aseen verran, joten valinnanvaraa riittää. Pelin tekijät ovat muistaneet lisätä peliin monenlaisia apuvälineitä ja varusteita, joilla saa taattua sateenkaarijoukkojen oman turvallisuuden. Savukranaatit antavat hyvän suojan omien ja vihollisten väliin, lämpönäkökiikarilla voi kuikuilla vaikka seinien läpi, ja äänenvaimennin vähentää sitä riskiä, että kentän muut viholliset saisivat vihiä pelaajan toimista. Varoen toimiminen onkin tärkeää, sillä liika meluaminen hätäännyttää helposti viholliset. Pahimmillaan he saattavat tehdä jotain hyvin epämieluista, kuten tappaa pelastettaviksi ilmoitetut panttivangit.

Raven Shield on erittäin haastava peli. Helpoimmalla vaikeustasolla suuri osa kentistä on helpohkoja, mutta normaalilla tai vaikeimmalla tasolla pelattaessa saa varautua todelliseen höykytykseen ja lukemattomiin uudelleenpeluukertoihin. Vaikeaksi pelin tekee se, että sanonta ’laaki ja vainaa’ pitää paikkansa pelottavan usein. Vaikka tekoälysotilaat käyttäytyvät pääosin ihan järkevästi, niille tulee silloin tällöin selkeitä ajatuskatkoksia. Tällaisista tapauksista paras esimerkki ovat sellaiset tilanteet, joissa tekoälyukkeli ei älyä ampua vaikka pelaajan sotilaat seisoisivat tämän nenän edessä. Pelaajan nähdessään tekoälysoltut myös käyttäytyvät varsin yksinkertaisesti juosten ensin ja ampuen vasta pysähdyttyään. Helpoimmalla vaikeustasolla vihollisten reaktioaikakin hipoo puolta tuntia, jolloin huoneen putsaaminen useistakin vihollisista ei tuota minkäänlaisia hankaluuksia. Tehtävien aikana ei voi tallentaa, joten ”liiku metri ja tallenna” -tyylinen sahaaminen ei onnistu. Peliä helpottaa kuitenkin mahdollisuus käyttää automaattitähtäystä, jonka tehokkuutta voi säätää oman maun mukaan.

Jos ensimmäiset Rainbow Sixit olivat vaikeasti lähestyttäviä, tilanne on nyt saatu korjatuksi. Kuten edellä jo totesinkin, tehtävän luominen on erittäin helppoa ja kaikkein laiskimmat pelaajat voivat jättää strategian suunnittelun tietokoneen harteille. Myös itse toimintaosuudet ovat aiempaa suoraviivaisempia ja uusi pelimoottori pitää huolen siitä, että pelaaminen ei missään vaiheessa mene turhan monimutkaiseksi. Räiskinnän osaavat kaikki ja jo parin minuutin pelaamisen jälkeen pelaaja osaa hyödyntää muita joukkuetovereitaan muutenkin kuin tulitaisteluissa. Näppärän käskytysjärjestelmän avulla tiimikaverit voi määrätä avaamaan vaikkapa oven tai ”puhdistamaan” edessä olevan huoneen. Tekoälyn ohjastamien kumppaneiden toiminta on valtaosin täysin järkevää, vaikkakin silloin tällöin niiden päässä tuntuu liikkuvan itsetuhoisia ajatuksia.

Vaikka yksinpeli itsessäänkin tarjoaa jo tarpeeksi vastinetta rahalle, ovat Red Stormin pojat ahtaneet pakettiin myös erittäin laadukkaan moninpelin. Mukana on runsas valikoima moninpelimoodeja aina deathmatchistä tiimipohjaiseen panttivanginpelastukseen ja yhden heikosti aseistetun henkilön suojaamiseen keskittyvään VIP-moodiin. Kaikkia moninpelimoodeja voi pelata yksinpelistä tutuksi tulleilla kartoilla tai kuudella moninpeliä varten suunnitellulla kartalla.

Rainbow Six 3: Raven Shield on oikeastaan Red Stormin ensimmäinen todella hyvännäköinen peli, joka ei vain täytä nykypäivän grafiikkastandardeja, vaan ylittää ne kirkkaasti. Upea grafiikka kuitenkin vaatii veronsa konetehojen muodossa, joten juuri ja juuri minimivaatimukset täyttävällä koneella pelaaminen ei välttämättä takaa täydellistä pelinautintoa.

Rainbow Six 3: Raven Shield kuuluu niihin harvinaisiin jatko-osiin, jotka täyttävät kaikki niille asetetut odotukset. Peli on loistava yksinpelinä ja vieläkin parempi isomman porukan kesken pelattaessa. Pienet tekoälyongelmat ja heikko tarina ovat vain pieniä kauneusvirheitä tässä pelissä, eikä yksinpelikampanjan lyhyys häiritse paljoa, sillä yksinpelin jälkeen moninpelistä irtoaa huvia viikkokausiksi. Raven Shield kuuluu ehdottomasti jokaisen ”realististen” räiskintöjen ystävien pelihyllyyn, mutta tämä sopii myös kaikille muille PC-pelaajille. Yksinkertaistaminen on onnistunut niin hyvin, että jokainen pääsee peliin sisälle ja pienen lämmittelyn jälkeen peli pitää otteessaan niin tehokkaasti, että siitä on vaikea päästä irti.

— Mikko Matilainen

Minimi: 800MHz PIII, 128Mt RAM, 32Mt näytönohjain T&L-tuella, 2Gt kovalevytilaa, 16x CD-ROM, Win98 tai uudempi

Testattu: Athlon XP 1700+, 256Mt RAM, 80Gt kovalevy, Geforce 2 Ti, WinXP

Muropaketin uusimmat