Ratchet & Clank: QForce (PS3, PS Vita)
Tekijä: Insomniac
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Tulossa: PlayStation Vita
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://fi.playstation.com/ratchetqforce/
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Olipa kerran aika, jolloin Ratchet & Clank –pelit olivat 3PS-rintaman aivan kärkiosastoa. Hauskat, oivaltavat ja erinomaisen pelattavat toimintatasohyppelyt viihdyttivät lukemattomia pelaajia. Jostain syystä tämä ei riittänyt ja niin alkoi pelisarjan alamäki.
Moisen katseleminen on todella turhauttavaa, sillä olo on kuin yritettäisiin väkisin runnoa pyöreää palikkaa kolmionmalliseen reikään keksimällä toinen toistaan ihmeellisempiä väännöksiä peli-ideasta, joka toimi vuosia niin hyvin. Ja valitettavasti QForce jatkaa tällä linjalla.
Jos mainiota Ratchet & Clank Collectionia ei oteta huomioon, edellisestä oikeasti hyvästä Ratchet & Clankista on jo yli kolme vuotta aikaa. A Crack In Time oli erinomainen peli ja pokkasi Domeltakin aikanaan suosituspeukun. Sen jälkeen on ollut hiljaista, eikä tuoreinkaan peli varsinaisesti kelkkaa käännä, vaikka asialla on itse Insomniac. Ja syykin on selvä: Ratchet & Clank: QForce on tower defence –peli.
Hyvä idea?
Paperilla voisi kuvitella, että tower defence ja Ratchet & Clank ovat kuin taivaassa luotu liitto. Tower defence –peleissähän ideana on puolustaa pitkin kenttää ripoteltuja torneja vihollisaaltojen hyökkäyksiltä ja rakennella joukkoon puolustusasemiaan. Ratchet & Clankit taas ovat aina loistaneet mielikuvituksellisilla aseillaan. Nyt kun niitä pääsisi käyttämään koko rahan edestä, miten homma ei voisi toimia?
QForcen yksinpelikampanjassa ei ole mitään sen suurempaa ideaa. Noin iltapäivän mittaiseen peliin mahtuu kokoelma tower defence –henkisiä kenttiä, eli melko yksinkertaisia pelialueita, joita pitkin kulkee vihollisten reittiä merkitseviä raiteita. Näiden varrelle pitäisi sitten rakennella puolustuksia ja täydentää niiden toimintaa itse räiskimällä.
Vihollisaaltojen välissä pitäisi itse suhata pitkin taistelukenttää ammuskelemassa kumoon vihollisten tukikohtia, jotta saisi käyttöönsä parempia aseita ja poistettua suojakilpiä, jotka suojaavat kunkin kentän lopussa seisovaa pomoa. Samaan aikaan viholliset yrittävät alati kasvavalla tahdilla vyöryttää pelaajan tukikohtaa.
Kumpi ikinä onnistuukaan tavoitteessaan ensin, voittaa. Ja näin sitten mennään noin viiden tunnin ajan.
Huono toteutus
Se Ratchet & Clank –puolisko yhtälöstä, eli hauskat aseet ja innokas räiskintä, on periaatteessa kunnossa. Mutta se toinen puolisko, tower defence, ei niinkään. Ratchetin käyttöönsä saamat tornit ovat tylsiä ja tehottomia, sekä myös ylihintaisia. Puolustusta ei voi jättää tukikohdan varaan, vaan käytännössä pelaajan on suhattava koko ajan ympäri kenttää tukemassa puolustuksiaan, jotta olisi mitään toivoakaan selvitä.
Ja silloinkin menee usein mönkään, sillä toisin kuin perinteisesti, Ratchet & Clank: QForce on aivan armottoman vaikea peli. Jo ensimmäisessä kentässä olo on usein sellainen, kuin ei millään ehtisi joka paikkaan ja tilanne vain pahenee pelin edetessä. Vaikeus ei toki sinänsä ole huono asia, paitsi jos se tuntuu epäreilulta. Antakaa pelaajalle vaikea haaste ja työkalut sen voittamiseen, eikä monikaan valita. Mutta kun fiilis on, että kehittäjät eivät ole saaneet peliään tasapainoon, se turhauttaa.
Jos mielikuvituksellisilla aseilla räiskiminen on ollut yksi Ratchet & Clankin kulmakivistä, vähintään yhtä iso kulmakivi on ollut pelien tarina, jota voisi luonnehtia mielikuvitukselliseksi, hauskaksi ja erittäin hyvin kirjoitetuksi. Mikään näistä adjektiiveista ei oikein päde QForceen, sillä sen tarina on melkoista tusinakamaa ja vielä aika harvassa.
Moninpeli pelastaa?
Minusta sangen kehnon All 4 Onen tavoin myös QForce sisältää moninpelin. Co-opissa voi lyöttäytyä yhteen muiden pelaajien kanssa taistelemaan tekoälyä vastaan ja näin helpottaa armotonta vaikeuskäyrää. Kun kentällä on edes toinen ihmispelaaja hallitsemassa kaaosta, peli toimii paljon paremmin kuin yksin pelattuna. Olisiko tässä jo toinen Ratchet & Clank –peli putkeen, jota ei ole oikeasti suunniteltu lainkaan yksinpeliksi?
Tarjolla on myös kilpailuhenkinen moninpeli, joka voisi ehkä olla pelin paras osa-alue. Se muuttaa talouden ja yleisen peruspelattavuuden paljon lähemmäs aitoja tower defence –pelejä asettelemalla kentälle kiintopisteitä, joita hallitsemalla saa jatkuvasti ja tasaista kyytiä valuuttaa, jolla voi sitten ostella uusia aseita ja parannella puolustuksiaan. Toista ihmispelaajaa vastaan pelattuna taistelutkin tuntuvat paljon tasapainoisemmilta kuin tekoälyä vastaan.
Moninpeli lieneekin se paras tapa pitää hauskaa Ratchet & Clank: QForcen kanssa, mutta epäilenpä kovasti, ettei peli tule keräämään niin uskollista ja säännöllistä pelaajayhteisöä, että tälläkään keinolla kovin pitkälle pötkittäisiin.
Suureksi pettymykseksi osoittautuneen All 4 Onen jälkeen toivoin QForcelta paljon. Olihan asialla Insomniac. Olihan siellä varmasti noteerattu edellisen pelin saama vastaanotto. Olihan siellä varmasti tultu järkiinsä. Ei oltu. Ratchet & Clank: QForce häpeää jostain käsittämättömästä syystä juuriaan ja yrittää väkisin puristautua huonosti sopivaan muottiin. Kuten jokainen teini-ikäinen on varmasti huomannut, eihän siitä hyvä tule.
Lisää aiheesta
Ratchet & Clank: All 4 One (PS3)
Ratchet & Clank: A Crack in Time (PS3)
Ratchet & Clank: Quest for Booty (PS3)
Lue myös
Trine 2: Director’s Cut (Wii U)
