Rayman Fiesta Run (iOS)
Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: iPad 4 Gen, iPod Touch 4 Gen
Saatavilla: Android , iOS
Laitevaatimukset: Android 2.3.3+, iOS 5.0+
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://rayman-mobile.ubi.com/fiesta-run/
Arvostelija: Antti Mutta
Tasohyppelysankari Rayman teki viime vuonna komean comebackin mobiililaitteiden pariin. Jungle Run yhdisti Rayman Originsista tutun upean grafiikan simppeliin pelattavuuteen. Tuoreeltaan maisteltavaksi saapunut jatko-osa Rayman Fiesta Run on kokattu samalta reseptiltä, vaikka sopassa on uusiakin mausteita.
Rayman Origins teki selväksi, etteivät ranskalaiset ole luovuttaneet taistelussa naapurimaansa kuuluisinta putkimiestä vastaan. Puhtaasti visuaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna raajaton Rayman viekin italialaista veteraania viisi-nolla. Käsintaiteiltuun grafiikkaan ja Ubi Art -moottoriin luottava Origins oli yksinkertaisesti henkeäsalpaavan hulppea tasohyppelykokemus.
Rayman Jungle Runin viehätys perustui samaan esteettiseen koukkuun. Ubisoft on puristanut kotikonsolien fantastisen taiteen taskukokoon ja survonut vielä ympärille mukavasti pelattavaakin. Kompromissiton konversio Jungle Run ei kuitenkaan ole, varsinkaan pelimekaniikaltaan. Kosketusnäyttöön kun on vaikea kehitellä täysveriseen tasohyppelyyn soveltuvaa ohjainmallia.
Ubisoftin ratkaisi haasteen tukeutumalla suosittuun runner- eli pakkojuoksumekaniikkaan. Rayman juoksee pysähtymättä, ja pelaaja vastaa oikea-aikaisista hypyistä ja lyönneistä. Sukkelaa. Jungle Run -nimen antaminen on puolestaan kaikkea muuta, sillä saman lajityypin elokuvan aihioksikin kaavailtu megahitti kantaa titteliä Temple Run. Vaan patongilla silmään sitä, joka vanhoja muistelee, eikä pelejä sitä paitsi yhdistä oikeasti muu kuin pakonomainen juoksentelu viidakossa.
Onneksi tuore Rayman Fiesta Run ei ole Jungle Runin hengetön hiilikopio, vaikka piirustukset ovatkin tuttuja. Tällä kertaa kotikonsolien Raymanien grafiikkakirjastoista on kähvelletty käyttöön ruoka-aiheet. Kun kyse on sarjakuvamaisesta seikkailusta, aihepiiri esitetään audiovisuaalisesti yhtä levottomasti kuin Looney Tuneseissa konsanaan. Musiikki on hilpeää hassuttelua ja taide on tasoltaan samalla surrealistista ja kaunista.
Matkalla tavataan ihan oikeita nauravia nakkeja, jättimäisiä jääpaloja ja hehtaarikokoisia grillivastuksia. Taustalla raikaa milloin hissimusiikki milloin meksikolainen mariachi-meininki. Imelimpiä visuaalisia herkkuja pursuavat kentät kohottavat pelaajankin insuliinitasoja, kun taas chilisuut saanevat kapsiinikohtauksen tarpeeksi toisia tasoja taottuaan. Huikeimpia ovat kuitenkin pomotaistelut, jossa pääsee tutustumaan ruoan loppukäsittelyyn lähietäisyydeltä ja vatsahappoja haistellen.
Yhteensä Fiesta Runin mainostetaan sisältävän 72 kenttää, ja vaikka tämä on sinänsä totta, ihan kokonaan uusia taipaleita on puolet vähemmän. Suurempi lukema saadaan, kun huomioidaan alkuperäisistä kentistä muokatut haastavammat invasion levelit. Vaikeampi vaihtoehto avautuu, kun alkuperäisestä on napannut mukaansa jokaisen sadasta hohkaavasta Lum-oliosta. Lumit avaavat pääsyyn seuraaviin myös tavanomaisiin kenttiin ja niitä käytetään valuuttana. Juuri näissä kahdessa kohdassa Fiesta Run kompuroi.
Pakkojuoksussa yksinkertaisuus tepsii, mutta kenttäjärjestyksen kohdalla valinnan rajoittaminen tuntuu tarpeettomalta. Fiesta Run kulkee lyhyen kestonsa läpi ennalta määrättyä reittiä, johon voi vaikuttaa hyvin vähän lisäkenttien avaamisen lisäksi. Juonta ei käytännössä ole, joten varsinaisten 36 kentän jälkeen tulee tyhjä olo. Vielä olisi Lumeja kerättäväksi sieltä täältä, haastavammat invasion levelit ja muutama aikarajoitettu lisäkenttä, vaan eipä juuri muuta. Eikä missään kohtaa muistettu edes onnitella läpipeluusta.
Lumien käyttäminen valuuttana on myös hämmentävä kokeilu. Sanana kokeilu on paras, sillä ennestään maksulliseen Fiesta Runiin on lisätty pelinsisäiset ostokset, jotka on tasapainotettu tosiasiassa tarpeettomiksi. Periaatteessa Lumeja voisi siis ostaa lisää oikealla rahalla. Tämä on kuitenkin turhaa, sillä Lumeja tarjotaan avokätisesti. Eipä silti, hyöty Lumeista kenttien avaamisen jälkeen on liki nimellinen.
Valuutalla saa lisää hahmoja ja taidetta menuruudussa katseltavaksi. Pelaamisen kannalta oleellisimpia ovat kenttäkohtaiset lisävoimat. Näitä on kolmenlaisia: lisäenergiaa, supernyrkkejä ja oikean reitin hyppy- ja lyöntikohtineen paljastava apuvoima. Lentävä supernyrkki on toisissa kentissä ongelmallinen, toisissa merkityksetön. Lisäenergia toimii vaihtelevasti, sillä pakkojuoksutuksen takia moka on yleensä lopullinen energiamäärästä huolimatta. Ainoa oikeasti hyödyllinen ostos on reittiapu, joka lämmittää mieltä viimeistäkin kenttään piilotettua Lumia metsästäessä.
Rayman Fiesta Run on peli, jota kelpaa esitellä kavereille älypuhelimesta tai tabletista sen häkellyttävän korean kuoren vuoksi. Se on myös peli, joka tarjoaa mukavia maistelupaloja muutamaa tähteä täydellisemmästä isoilla konsoleilla koettavasta buffetista. On harmillista, ettei Ubisoft halunnut tehdä Fiesta Runista laajempaa ja syvempää pakettia, joka olisi ollut muutakin kuin mahtava mainos Originsille ja Legendsille. Pelkästään mahdollisuus oman reitin valintaan olisi luonut illuusion suuremmasta seikkailusta ja riittänyt viemään kokonaisuuden pidemmälle.
Lisää aiheesta
Rayman Legends (PC, PS3, PSV, Wii U, Xbox 360)
Rayman Origins (PS3, Wii, Xbox 360)
Lue myös
Rocksmith 2014 (PC, PS3, Xbox 360)
Trials Evolution: Gold Edition (PC)
Turbo: Super Stunt Squad (3DS, DS, PS3,Wii, Wii U, Xbox 360)
