Red Faction: Guerrilla (PS3, 360)
Mitä sitä turhia kiertelemään. Erilaisten asioiden hajottaminen on hauskaa, oli kyse sitten hiekkalinnoista tai mallilennokeista. Niin on myös hävityksen kauhistelu. Talojen purkaminen räjäyttämällä on viihdettä parhaimmillaan. Jopa luonnonkatastrofit ovat esteettisessä mielessä huikeita esityksiä.
Red Faction: Guerrilla pureutuu tähän perverssiin nautinnonlähteeseen. Vaikka tarjolla on jännittävä juoni, kiinnostava tapahtumapaikka ja monipuoliset tehtävät, pääosan esittäjästä ei ole epäilystäkään. Tuhoaminen kaikessa kirjossaan on tämän teoksen täky, jonka koukkua ei helpolla irrota.
Aina on kuitenkin rakennettava ennen kuin voi purkaa. Niinpä juonella ja muilla elementeillä on myös paikkansa Red Factionin menestystarinassa. Heti alkuun on kuitenkin syytä keskittyä hävitykseen. Tämän huvin tuojalla on nimikin: GeoMod 2.0. Vuodesta 2004 kehitteillä ollut teknologia on jotain mieletöntä, monessa mielessä, etenkin teknisesti.
GeoMod 2.0 perustuu rakenteiden lujuuden laskemiseen. Tämän ansiosta esimerkiksi torni kaatuu vasta kun sen kantavat elementit ovat kärsineet riittävästi vahinkoa. Samalla lasketaan oikea kaatumissuunta ja rakennuksen tuhoutumistapa. GeoModin ansiosta rakennukset hajoavat joka kerralla eri tavalla, realistisesti ja yksityiskohtaisesti.
GeoModin vuoksi Red Faction on myös juuri niin hauska. Virne on melkoinen, kun on ensin ajanut pariin kertaan rekalla talon läpi, pamauttanut osan seinistä räjähteillä ja lopuksi hakannut kantavat rakenteet murskaksi. Kun rakennus lopulta tuhoutuu kuin korttitalo, on tunne uskomaton.
Anarkia aisoihin
Äskeisen kaltaisten kokemusten jälkeen jää mietityttämää, kuinka pelaajan purkamisvietti saadaan pidettyä järkevissä mittasuhteissa. Tekijöiden aiemmalla kokemuksella on tässä merkittävä rooli. Volitionin etuna on GTA:ta parodioiva gettogangsterifantasia Saints Row 2, joka on tuonut tarvittavaa tietoa vapaan pelimaailman ongelmista ja iloista.
Red Factionissa hävityshulluus pidetään kurissa rahahanoilla ja apujoukkoja rajoittamalla. Mitä enemmän tappaa siviilejä sitä heikommin saa apua taisteluihin. Samoin omien joukkojen omistamien rakennusten tuhoamisesta rankaistaan. Kansan moraali laskee ja kiinnostus sissien auttamiseen vähenee.
Vihollisten rakennusten tuhoaminen sen sijaan kannattaa. Raunioihin ilmestyy rautaromua, joka toimii Marsissa valuuttana. Rahan arvoista on myös malmi, jota saa ympäriinsä ripoteltuja mustia kiteitä louhimalla. Runsaimmin rahaa tienaa silti vapaaehtoisista tehtävistä.
Romu on rautaa
Juoni on sivuosassa, mutta se pitää jännitystä yllä. Seikkailun tapahtumat sijoittuvat Marsiin vuonna 2120. Punaiselle planeetalle veljeään tapaamaan saapunut kaivosinsinööri Alec Mason ajautuu dramaattisen käänteen myötä Red Faction –sissijoukon jäseneksi. Red Faction pyrkii vapauttamaan planeettansa fasistisen Earth Defence Forcen (EDF) hirmuvallasta.
Mars jakautuu kuuteen alueeseen, jotka on puhdistettava EDF:n joukosta. Tämä tapahtuu tehtäviä suorittamalla. Juonta edistävien lisäksi on vapaaehtoisia sissikomennuksia sekä erilaisissa taidoissa harjaannuttavia tehtäviä. Tekemistä on määrällisesti paljon, mutta vaihtelua on lopulta vähän eikä puuduttavalta toistolta voi välttyä pidemmän päälle. Tämä onkin pelin suurin ongelma.
Saman jauhamisen kestää kuitenkin palkkioiden vuoksi. Tehtävät ovat ainoa keino tienata suuria summia rahaa. Valuuttaa kaivataan aseiden ostamiseen ja päivittämiseen. Lisäksi tietyt komennukset avaavat uusia taisteluvälineitä ostettavaksi. Näihin tutustuminen on pelin suola. Koska kaikki aseet ovat moninpelissä käytössä alusta alkaen, on suositeltavaa käydä yksinpeli ensin läpi. Arsenaalissa on nimittäin varsin mojovia yllätyksiä purkamisesta pitäville.
Purkuporukka
Mutta kun aika koittaa, tiedossa on melkoinen kirsikka kakun päälle. Moninpelistä saa riemuita sekä verkon välityksellä että ilman. Rakennuspalikoina ovat loppuun asti viilatut pelitilat, kohtuullisesti tasapainotetut aseet ja yllättävän hyvin verkkoviiveestä selviytyvä rakennusten tuhoaminen.
Kaikkein majesteetillisin mellakointi on jätetty ymmärrettävistä teknisistä syistä kotiotteluihin. Wrecking Crew –osiossa autiota rakennusaluetta puretaan vuoroissa. Riippuen päämäärästä voittajaksi selviytyy esimerkiksi rahalliselta arvoltaan eniten vahinkoa saanut. Suuren urheilujuhlan tuntu ei ole kotikatsomossa kaukana kun talot kaatuvat ja pisteistä kisataan.
Verkkopeliin tuo pituutta Call of Duty 4:sta lainaava kokemuspistejärjestelmä, jossa tasojen noususta palkitaan eri tavoin: uudella pelitilalla, uusilla hahmoilla tai omaa sankaria muista erottavilla merkeillä ja aseilla. Roolipelimäinen tapa on yksinkertaisesti koukuttava ja antaa uuden syyn palata verkkopeliin.
Tuhtia tavaraa
Myös Mars peliympäristönä miellyttää. Punainen planeetta on virkistävän erilainen kilpailijoiden viherharmaassa massassa. Yksityiskohtia tapahtumapaikkoihin kaipaisi lisää, mutta jotain on uhrattava tuhoamisteknologian edessä.
Red Faction: Guerrilla on kevyttä viihdettä, mutta sen tekijät tietävät tarkoin, miten pelaaja vietellään yhä uudelleen koheltamaan Marsin kamaralle. Milloin kyseessä on uusi ase, milloin nopeimman ajan suorittaminen tuhoamistehtävässä tai taistelut verkossa toisia vastaan – pelaaminen on vain yksinkertaisesti hillittömän hauskaa, eivätkä edes itseään toistavat tehtävät tätä pilaa.
Parhaiden toimintaelokuvien tapaan Red Faction: Guerrilla tarjoaa tiukan tujauksen todellisuuspakoa kesäiltojen iloksi. Volitionin lupaamat maksulliset lisälaajennukset tekevät pelistä lisäksi pidemmän tähtäimen sijoituksen. Näillä eväillä syksyn synkkyyskin pamautetaan kerralla taivaan tuuliin.
Tekijä: Volition, Inc. (PS3, X360), Reactor Zero (PC)
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Tulossa: PC
Pelaajia: 2-4 (sama kone), 2-16(Internet)
Pelin kotisivut:http://www.redfaction.com
Antti Mutta
Toinen mielipide
Red Faction: Guerrilla on selkeästi pelivuoden iloisimpia yllätyksiä. Kuten Anttikin kirjoittaa, kehitystiimillä on ollut hyvä idea (koko Marsin hajoittaminen pala palalta), jonka he ovat sitten toteuttaneet tyylikkäästi ja sitä hyvin tukevilla pelitiloilla ja aseilla. On todella ratkiriemukasta pistää vihollisten tukikohtia päreiksi mitä moninaisimmilla tavoilla, varsinkin kun suuri osa tehtävistä keskittyy tavalla tai toisella juuri tämän aktiviteetin ympärille.
Ongelmia syntyy myöhemmin, kun pelin vaikeustaso nousee jyrkästi. Noin puolivälin jälkeen pelaaminen ei olekaan enää hauskaa kikkailua ja puuhastelua, vaan hampaat irvessä taistelemista, jossa Game Over tuli vähän väliä tutuksi. Tosin pelille sopivasti Game Over on vain hidaste: sankari herää lähimmästä tukikohdasta, josta saa taas suoraan käteensä aseet ja alleen auton, jonka jälkeen peli jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jos hiekkalaatikko-tyyppiset pelit kiinnostavat tippaakaan, Red Faction: Guerrilla tarjoaa mitä mainiointa kesäviihdettä ja on ehdottomasti suosituspeukkunsa arvoinen.
Miikka Lehtonen
