Uusimmat

Remember Me (PC, PS3, Xbox 360)

01.07.2013 12:43 Miikka Lehtonen

Tekijä: Dontnod
Julkaisija: Capcom
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP, Intel Core 2 Duo E6600, 2 Gt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.remembermegame.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Tervetuloa tulevaisuuteen! Toisin kuin noin 99% peleistä, tällä kertaa se ei ole synkkä. Ei ainakaan ylhäältä päin tarkasteltuna, sillä Pariisissa riittää hohtoa vielä kaukaisessa tulevaisuudessakin.

Mutta entä varjoissa? Siellä elää epätoivoisia ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa selvitäkseen. Vaikka sitten varastamaan kaikki muistosi.

Kun tutustuimme muutamaa kuukautta sitten Remember Men ennakkoversioon, minulla oli kaksi toivetta: toivottavasti kömpelöt taistelukontrollit korjattaisiin ja toivottavasti pelistä löytyisi runsaasti ennakkoversion selvästi parasta juttua, eli muistojen remixausta. Kuten niin usein käy, en taas vaihteeksi saanut toivomaani.

Pariisin valot

Remember Me tekee erittäin positiivisen ensivaikutelman. Minulle tuntemattoman Dontnodin kehittämä peli sijoittuu tulevaisuuden Pariisiin, joka pääsisi ainakin lähelle palkintopallia vuoden parhaita visuaalisia ilmeitä palkittaessa. Pelimaailma yhdistelee todella upeasti Pariisin arkkitehtuuria ja visioita siitä, millaista se voisi tulevaisuudessa olla.

Häikäisevän kauniin Pariisin päälle on heitetty vielä aimo annos futuristista augmented reality –tekniikkaa, sillä päähenkilön päähän upotettujen piirien ansiosta tämä näkee kauppojen ovilla kelluvia menuja ja muuta hauskaa. Tuloksena on todella kiehtova ja kiinnostava pelimaailma. Sellainen, jota olisi todella mielellään vain kierrellyt ja tutkinut vaikka tuntikausien ajan. Miten harmillista onkaan tämän jälkeen todeta, että itse peli on tuikitavallinen mätkyttely- ja kiipeilypeli.

Kyllä, Remember Me yrittää niin kovasti kulkea Prince of Persian, God of Warin tai Assassin’s Creedin kaltaisten pelien jalanjäljissä. Pelimaailma ei tosin ole avoin vaan tiukan lineaarinen. Tarina vie epäsuosioon joutunutta muistovarasta kuin kiskoilla paikasta A paikkaan B, eikä siinä juuri paikkoihin D-Ö ehditä poiketa.

Välillä vaan kävellään tai juostaan ihmettelemässä Pariisin valoja, toisinaan yritetään hieman kiipeillä pitkin seiniä ja rännejä. Kiipeilyosioiden ongelmana vain on se, että kontrollit ovat aivan törkeän epätarkat ja löysät. Kaikissa kiipeilykohtauksissa on se yksi prikulleen oikea reitti, jota pitkin edetään. Jos yrittää kiivetä tai hypätä väärään suuntaan – tai peli vain kuvittelee löperöiden kontrolliensa johdosta että näin kävi – edessä on kuolema.

Jotain on mennyt todella pahasti mönkään kun niinkin yksinkertainen operaatio kuin suoraan ylöspäin kiipeäminen on välillä arpapeliä. Oho, nyt mentiinkin oikealle. Oho, nyt hypättiinkin seinästä irti ja suoraan rotkoon. Kuinkas nyt näin?

Eivätkä ylimalkaiset kontrollit ole valitettavasti pelkästään kiipeilyn ongelmana.

Turpaan vaan ja onnea

Se toinen puolisko Remember Mestä on aika perinteistä osastoa: kaikille turpaan koko rahan edestä. Vähän väliä kimppuun syöksyy joko muistonsa menettäneitä ranskalaiszombeja tai vihaisia turvamiehiä, jolloin siirrytään tappelutilaan. Tällöin mennään perustasolla: käytössä on kovia ja heikkoja hyökkäyksiä, väistönappi ja kombottelemalla ladattavia erikoishyökkäyksiä.

Erikoisuutena peli mainostaa komboeditoriaan, jolla olevinaan voi itse tehdä omat hyökkäyksensä. No, teknisesti ottaen tämä on totta, sillä komboeditori löytyy, mutta ei sillä mitään oikeasti tehdä. Vähän vain muokataan. Kombot ovat nimittäin kiinteitä, eikä niitä edes taivaan isä pysty muuttamaan. Pelin aikana saa vain avattua kovempia lyöntejä, joita voi pudotella komboihinsa perusmuksaisujen tilalle. Kovemmilla lyönneillä on aina jotain erikoisvaikutuksia. Yksi tekee tavallista tiukempaa vahinkoa, toinen palauttaa kestoa ja kolmas vaikka lataa erikoishyökkäysmittaria tujummin.

Eikä taistelussa muutenkaan ole hurraamista. Se on suurimman osan ajasta ihan peruspätevää. Nappien spämmäys ei kannata, sillä kombot irtoavat vain oikea-aikaisilla painalluksilla. Vihollisten päiden yläpuolelle ilmestyy indikaattori siitä, että nyt ollaan lyömässä ja sitten pitäisi väistää. Sen jälkeen kombotellaan, kunnes on taas aika kierähtää. Kuin B-luokan Batman-kopiota pelasi, siis.

Keitossa on vain pari kärpästä. Näistä ensimmäinen on se, että kontrolleissa on ihmeellinen viive, jota on todella hankala pukea sanoiksi. Joskus vain tuntuu siltä kuin varsinkaan väistöt eivät lähtisi aivan niin tiukasti tai tarkasti kuin voisi toivoa.

Kamera on myös masentavan lähellä päähenkilöä, joten taistelussa ei usein näe kuin pari vihollista kerrallaan valtavista laumoista. Kun paskiaisilla on vielä tapana usein hyökätä syöksymällä ruudun ulkopuolelta, pitäisi yrittää samaan aikaan katsella ruudun laitoja havaitakseen hyökkäysten tuloa, mutta myös seurata sitä varsinaista taistelua. Ei ole helppoa, se.

Ja niin tuloksena on taistelu, joka ärsyttävästi nytkähtelee. Välillä menee hyvin ja  kombo kulkee, mutta sitten jostain tulee halpa osuma ja homma katkeaa. Nytkähtelyvaikutelmaa korostaa se, että taistelun taustalla soiva tekno lähtee soimaan vain kun kombo on käynnissä ja napsahtaa poikki osuman tullessa tauluun. Se kuulostaa jostain syystä todella ärsyttävältä.

Mutta hei! Tällaistahan se oli ennakkoversiossakin, jolloin totesin, että jos pelistä löytyy mukavasti sitä muistojen remixausta, minä hymyilen leveästi. No, hymyilenkö?

En hymyile

Remember Men selvästi parasta tarjontaa ovat osiot, joissa muistovarkaamme pääsee remixaamaan onnettomien uhriensa muistoja. Syitä ja selityksiä riittää, mutta homma toimii näin: kyberplugariensa avulla sankarimme haxoroi tiensä uhrinsa päähän ja sitten kelailee videonauhurin tavoin jotain tärkeää muistoa edestakaisin etsien siitä häiriökohtia, joihin voi vaikuttaa.

Oikeaan aikaan nappia painamalla voi vaikka avata käsiraudat, jotka oikeassa muistossa olivat suljetut, tai vaihtaa tohtorin käyttämän puudutusaineen johonkin aivan muuhun tavaraan. Muutoksen jälkeen muisto kulkee uusia ratoja pitkin ja tarkoituksena olisi aina etsiä pelaajan kannalta suotuinen vaihtoehtoinen lopputulos. Alun tutorial-henkisessä osiossa esimerkiksi täytyisi lannistaa palkkasoturi, joka jahtaa pelaajaa rahoittaakseen muistoihin koukkuun jääneen miehensä katkaisuhoitoa. Mutta jos hän muistaisikin, että paha superyhtiö tappoi hoidoillaan miehen, ehkä pelaaja saisikin palkkasoturista liittolaisen?

Muistojen remixaus on lopulta yhtä lineaarista puuhaa kuin muu pelikin: jokaiseen muistopuzzleen on se yksi oikea muutosyhdistelmä, jolla saadaan aikaan haluttu lopputulos. Muilla tuloksena on kelaus alkuun. Tästä huolimatta ne ovat myös Pariisin visuaalisen ilmeen ohella pelin parasta antia. Ne ovat kekseliäitä ja vain yksinkertaisesti hauskoja. Ja näin sanoivat myös suunnilleen kaikki peliä ennakkoon testanneet.

Voisi siis olettaa, että näitä pelin tähtihetkiä nähtäisiin aika useasti, eikö? Niin voisi. Mutta ei nähdä, perkele vieköön. Niitä kun on kahdeksan tunnin mittaisessa pelissä neljä ja näistä yksi on vielä se kädestä pitäen ohjattu tutorial-remixaus. Rikollista!

Ja siinä se Remember Me sitten on. Ei mikään varsinaisen huono peli, mutta ei hyväkään. Todella iskevän visuaalisen ilmeen ja rikollisen harvalukuisten remixausten ohella siitä ei jää paljon kerrottavaa jälkipolville. Alelaarista harkitsemisen arvoinen bongaus.

 

Toinen mielipide

 

Lisätietoja: Nelinpeli.com

 

Kolmas mielipide

Jos tyyli tulee ennen tarkoitusta ja visuaalinen vaikutelma ajaa ohitse pelattavuuden, kuuluu Remember Me, jos ei vuoden parhaiden, niin ainakin mielenkiintoisimpien pelien joukkoon. Aika harvoin tulee vastaan pelejä, joiden taidesuunnittelu on näin vaikuttavalla tasolla.

Kaikki tällaiset scifit lainaavat ainakin jonkin verran Blade Runneria. Tämän lisäksi Remember Me ottaa vaikutteita muistakin lajityypin klassikoista luoden kuitenkin samalla aivan omanlaisensa vision. Tätä peliä on ilo katsoa ja kuunnella, etenkin kun myös tarina pysyy hyvin kasassa koko kunnianhimoisen kaarensa ajan.

Se pelattavuus, piirre, jolle kuitenkin peleistä puhuttaessa on pakko antaa oma painoarvonsa, jää vähän puolitiehen. Kombojen muokattavuus on liian suppeaa eikä yhdistelmiä ole tarjolla tarpeeksi. Hyvää ideaa olisi pitänyt kehitellä pidemmälle vaikka lisäämällä valikoimaan nappulan tai pari nyt tarjolla olevan kahden lisäksi.

Muihin tämänkaltaisiin toimintapeleihin verrattuna rytmikkääseen napinpaineluun perustuva taistelu tuntuu myös hieman muotopuolelta. Pahimmillaan isoissakin rytäköissä pysyy parhaiten hengissä painelemalla vain lyönti- ja väistönappuloita sen sijaan, että liikettä ja hyökkäyksiä yhdistelemällä pääsisi oikeasti hallitsemaan taistelukenttää. Ei järjestelmä huono ole, mutta ei kovin muistettavakaan.

Kiipeilykontrolleista ei löydy pahaa sanaa, ainakin omalla kohdallani sankaritar meni sinne minne pitääkin. Sen sijaan kiipeilyreittien liiallinen rajaaminen jää kaivelemaan. Lineaarisuus ei sinällään ole välttämättä paha asia, mutta tällä kertaa kaista on niin kapea, että immersio kärsii. Ne raiteet voisi myös edes yrittää piilottaa, vaikka niitä olisikin pakko seurata.

Sen viimeisen valtin, muistojen uudelleenjärjestelyn kohdalla tekijät ovat hoksanneet osuvasti, että vähemmän on enemmän. Neljä tuntuu surkean pieneltä määrältä, ellei kurkista kulissien taakse ja huomaa, että pelimekaniikka on kovin yksinkertainen. Nyt uudelleenjärjestely tuntuu vielä tuoreelta ja innovatiiviselta, mutta epäilen, että nyt nähtyä useampi yritys olisi johtanut illuusion särkymiseen. Joskus on parempi jättää nälkäiseksi kuin syöttää pelaaja ähkypalloksi.

Remember Me on ihan hyvä peli, tunnelmaltaan ja ulkoasultaan jopa erinomainen. Se olisi vain voinut olla paljon parempikin. Jos vain pelattavuuteen ja pelisuunnitteluun oltaisiin panostettu yhtä paljon kuin visuaaliseen ilmeeseen, voitaisiin puhua todellisesta helmestä. Nyt Remember Me on kokemisen arvoinen välipala, joka lupaa enemmän kuin mitä se lopulta antaa.

Juho Anttila

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

 

Mulkaisu: Remember Me

Mielipiderotko levenee myös Nelinpelin riveissä, kun miehistön lämpötilat pelin eri kiistanalaisia osa-alueita kohtaan polveilee polveilemistaan vastaväiterikkaan Mulkaisun edetessä. Toiset tykkää muhkummasta, sano!

Remember Me – ensikosketuksessa kyberpunkin seuraava sukupolvi

Remember Me on kyberpunk-trilleri, jonka visuaalinen maailma toi heti mieleen Mirror’s Edgen, pelattavuus puolestaan jossain määrin Deus Exin. Ja tämähän se vasta onkin hyvä lähtökohta – visuaalisesti näyttävää, jännittävää scifiä. Mikä voisi olla parempaa?

Remember Me –ensikosketus: muistojen Pariisi

Eräs pelimaailman kiinnostavista jutuista on se, että ajatukset ja muistot ovat nyt rahaakin arvokkaampia. Kaduilla näkee kioskeja, joissa ihmiset voivat ostaa ja myydä muistojaan. Ohi kävellessäni kuulin, miten eräs miekkonen yritti neuvotella diiliä ensisuudelmansa muiston myymisestä kasvottomalle megayritykselle.

 

Lue myös

Borderlands 2: Tiny Tina’s Assault on Dragon’s Keep DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Cognition: An Erica Reed Thriller – Episode 3: The Oracle (Mac, PC)

Company of Heroes 2 (PC)

Dungeons & Dragons: Neverwinter (PC)

Fuse (PS3, Xbox 360)

Panzer Corps: Grand Campaign ’44 & ’45 West DLC (PC)

Persona 4 Arena (PS3, Xbox 360)