Uusimmat

Resistance 3 (PS3)

08.09.2011 17:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Insomniac Games
Julkaisija: SCEE
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1-16
Pelin kotisivu: http://www.myresistance.net/
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

 

Sonyn PlayStation 3 -konsolin yksinoikeusräiskinnöistä Insomniacin tekemä Resistance-sarja on ollut allekirjoittaneen kirjoissa aina se hieman heikompi. Ensimmäinen, konsolin julkaisun aikoihin ajoittunut osa säväytti alienmysteerinsä lisäksi lähinnä sillä tosiasialla, että se oli laitteen julkaisupeli.

Kakkososa ei valitettavasti noudatellut enää samaa linjaa, vaan oli sekä tylsempi, että monella tapaa epäonnistuneiden pelisuunnitteluratkaisujen piinaama. Sarjalla on kuitenkin roimasti faneja, ja ennakkotietojen mukaan Insomniac selkeästi otti opikseen kakkososasta. Nythän se nähdään.

Kaksi ensimmäistä Resistancea seurasivat Nathan Hale -nimisen yhdysvaltalaissotilaan edesottamuksia maailmanvaltiutta ja ihmiskunnan pois pyyhkimiseen pyrkivää, mystistä Chimera-rotua vastaan. Ihmiskunnan epätoivon hetkillä nämä turvautuivat projektiin, jossa sotilaiden vereen ruiskutettiin pieniä määriä Chimera-virusta, joilla nämä saivat epäinhimillisiä voimia.

Hetken aikaa tämä toimikin, ja näiden virusta kantavien, Sentineleiksi kutsuttujen joukkojen nokkamiehen Halen johdolla ihmiskunta voitti ratkaisevan taistelun Chimeraa vastaan.

Voitto vaati kuitenkin veronsa, sillä Halen sotilastoveri Joseph Capelli joutui ampumaan täysin Chimera-viruksen valtaaman sankarin.

Häpeällisesti armeijasta erotettu Capelli elää Resistance 3:n alussa perheensä kanssa piskuisessa Havenin pikkukaupungissa, joka yhtäkkiä joutuu Chimera-joukkojen huomion kohteeksi. Kuolemanpartioita vastaan käytyjen taisteluiden jälkeen näiden kiinnostuksen heräämisen aiheuttajaksi paljastuu aiemmista osista tuttu tohtori Malakov, joka tulee pyytämään Josephin apua epätoivoiseen yllätyshyökkäykseen, jonka kohteena on Chimeran tukikohtana toimina New York.

Resistance 3 seuraa Capellin ja Malakovin matkaa halki Yhdysvaltojen mantereen, ja matka ei suju sujuvasti saatika ongelmitta. Ikävimmät temppunsa pääsevät näyttämään niin chimerat, tekniikka kuin jopa ylimaallisen uhkan edessä omaa napaansa tuijottavat lajitoveritkin.

Pyörä kannattaa keksiä uudestaan

Yksi suurimmista Resistance 2:n kohtaamista kritiikin aiheista oli sen asejärjestelmä, ja syystäkin. Resistance 1 tarjosi huiman määrän aseita, ja niistä kaikki olivat kannossa samanaikaisesti. Kakkososa sen sijaan otti askeleen kohti räiskintäpelien yleistä trendiä ja itsestään piilossa latautuvan terveyden lisäämisen vastapainona rajoitti kerralla kannossa olevien aseiden määrän kahteen.

Resistance 3:ssa Insomniac on kuitenkin tullut järkiinsä. Asepyörä on palautettu, ja pelin hieman päälle kymmenen eri asetta ovat pääosin oikein viihdyttäviä. Vanhat suosikit, kuten seinien läpi ampuva Auger, kohteeseen hakeutuva Bullseye ja etälaukaisemella räjähtäviä ammuksia ampuva Magnum tekevät paluun, mutta vanhoihin aseisiinkin on puhallettu uutta henkeä Insomniacin Ratchet & Clank -peleistä tutulla aseiden päivitysjärjestelmällä.

Aseet nimittäin keräävät niitä käyttämällä kokemusta, ja uudet kokemustasot tuovat aseisiin uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi päivitetty Auger ampuu triplalaukauksen kerrallaan, ja Atomizer-sähkötykin säde kimpoilemaan useampaan viholliseen. Jokaisella aseella on tehokas kakkostulitustila, joka sekin on päivitettävissä.

Uusista aseista erityismaininnan mainitsee Mutator, joka on oikeasti ehkä hauskimpia nykysukupolven FPS-aseita Killzonen Bolt Gunin ohella. Mutator on tuskallisen kuoleman aiheuttava biologinen ase, joka jättää uhristaan tartuntaa levittävän viruspesäkkeen. Kehittyessään se saa uusia, ketjureaktioita luovia ominaisuuksia ja lähettää tartunnan saaneet uhrinsa jahtaamaan muita vihollisia.

Suurin osa erityisesti aseiden kakkostulitiloista on poskettoman tehokkaita, ja onneksi näin. Joseph nimittäin joutuu matkan varrella toisinaan suorastaan musertavan ylivoiman eteen, mikä tekee monista taisteluista varsin mielenkiintoisia kokemuksia. Päällimmäinen syy tähän on se, että ykkös-Resistancen terveysjärjestelmä on tullut takaisin. Terveys ei palaudu itsekseen, vaan Josephin on turvauduttava maastosta löytyviin ja chimerojen satunnaisesti pudottamiin ensiapupakkauksiin.

Koska itsestään palautuva terveys on lajityypissä melkoinen pääsääntö, aiheuttaa tämä toiminnassa suorastaan ihastuttavan kuumottavia tilanteita, mikä vielä korostuu chimerojen kasvaneen aggressiivisuuden ja määrän ansiosta. Viikatemies vierailee usein mutta toisaalta jatkopiste ei yleensä ole kovinkaan kaukana.

Ei pelkkää nannaa

Aiemmin mainitun perusteella voisi kuvitella että Resistance 3:ssa olisikaikki kunnossa. Ikävä kyllä ihan näin ruusuisesti asia ei kuitenkaan ole. Ensinnäkin sitä piinaavat bugit, joista yleisin on satunnaisten apureina toimivien tekoälysotilaiden bugittaminen. Tarinan jatkuminen vaatii useissa tilanteissa sitä, että tekoälysoturi X avaa lukitun oven Y. Ihan ok juttu niin kauan kun se toimii.

Vaan eipä toimi. Jouduin käynnistämään pelin useaan otteeseen uusiksi kun herra tekoälyttömyyssotilas päätti juuttua johonkin epämääräiseen looppiin ja olla liikkumatta lukitulle ovelle ja olla avaamatta sitä. Koska sama yleensä tarkoitti myös sitä, että piti pelata hyvän pätkää jotain v-mäistä saattotehtävää uusiksi, voinee tästä päätellä että en bugin iskiessä ollut varsinaisesti onneni kukkuloilla.

Muuten Resistance 3:n suurin rikos on ehkä varsinainen kekseliäisyyden puute. Se ei paria hauskaa asetta lukuun ottamatta juuri piristä perinteistä FPS-genreä oikein millään tavalla. Se on kaikin puolin perinteinen, ja omaan makuuni aivan liian suuri osa sen sisällöstä on zombiräiskintää. Loppua kohden kyyti onneksi paranee, eikä vähiten iki-ihanan Mutatorin ansiosta.

Resistance 3:n vuoksi Insomniac kyllä ansaitsee hatunnoston kyvystään kuunnella palautetta: asejärjestelmä palasi, ja nyt tarjolla on myös yksinpelikampanjan kaksinpelausmahdollisuus sekä samalla koneella että netin kautta. Itse olisin ehkä odottanut tarinalta hieman enemmän, mutta toisaalta on ymmärrettävää että paukkuja pitää säästää myös tulevaisuuteen.

Resistance 3 on hyvä esimerkki siitä kuinka FPS on kannattanut tehdä, mutta ei välttämättä siitä kuinka sellainen pitäisi nykyään tehdä. Toimii, muttei loista millään tasolla.

 

Toinen mielipide

Resistance 3 on pelisarjan paras osa. Edellinen lause kertoo valitettavasti enemmän kahdesta ensimmäisestä osasta, kuin kolmannesta. Sarjan juoni on saanut jo sen verrokin Halon mittasuhteet. Mutta siinä missä Halo osattiin lopettaa pelaajia tyydyttävällä tavalla, Resistance on jättänyt suurimman osan kysymyksistä auki.

Ja auki ne jäävät nytkin. Suuren sekametelisopan, joka on Resistance 2 kysymykset jäävät vaille vastausta. Kolmas osa keskittyy yhden miehen rooliin Chimeirojen miehittämässä maassa, ja tuo sarjaa lähemmäs ihmisdraamaa ensimmäisen ja toisen osan epätoivoisen taistelun sijaan. Uusi päähenkilö Joseph Cappelli yksinkertaisesti taistelee perheensä puolesta, ei enempää eikä vähempää.Onneksi työkalupakki on kuitenkin kunnossa.

Tällä kertaa tarina kertoo matkasta itsestään, ei niinkään päämäärästä. Joseph tai tohtori eivät tiedä mikä heitä odottaa. Ja Malikovin puheista käy nopeasti selväksi ettei hän myöskään tiedä tarkalleen mitä tehdä kun he saavuttavat päämääränsä.  Tämä on virkistävää ja turhauttavaa samanaikaisesti. Toisaalta Joseph on hahmona uskottavampi kuin kahdesta ensimmäisestä osasta tuttu Nathan Hale.  Mutta pelisarjan ystävät tuskin arvostavat sitä, että toisen osan avoimiin kysymyksiin ei vastata käytännössä millään tavalla. Koko edellisen osan cliffhanger-lopetus unohdetaan täysin, ja perspektiivi kerronnalle vaihtuu rajusti. Toisaalta Joseph on kaikkea sitä mitä Nathan Hale ei ollut. Häneen on helpompi eläytyä, ja Josephin motivaatio taistelulle on uskottavampi kuin Nathanin.

Resistance 2 keräsi laajalti kritiikkiä kun se rajoitti kerralla käytettävien aseiden lukumäärä kahteen. Resistance 3 heittää fyysisille rajoituksille hyvästit ja pakkaa Josephin selkään samanaikaisesti joka ikisen tuliluikun joka pelistä löytyy. Niin Auger kuin Bullseye tekevät loistokkaan paluun. Arsenaalissa on myös edellisistä osista tuttu räjähtävillä ammuksilla varustettu Magnum, joka saattaa olla kaikkien aikojen miehekkäin käsiase. Uusina tuttavuuksina Resistance esittelee Cryo Gunin ja Mutatorin. Cryo Gun jäädyttää viholliset paikoilleen, Mutator muuttaa nämä suuriksi finneiksi.

Aseita on kaiken kaikkiaan kymmenkunta erilaista, joista jokainen sisältää myös vaihteehtoisen tulitusmoodin. Auger luo voimakentän suoraan Josephin eteen, Bullseye tagaa vihollisen jonka jälkeen ammukset muuttuvat maaliinhakeutuviksi, Magnumin luodit räjähtelevät ja niin edelleen. Aseissa Insomniac loistaa. Mikään ase ei muistuta edes etäisesti toista, ja jokaista on äärimmäisen tyydyttävää käytellä. Uutuutena Josephin aseiden käsittely paranee pelin edetessä. Aseet sisältävät eräänlaisen kokemusjärjestelmän, ja tietty määrä tappoja tietyllä aseella nostaa tämän tasoa.

Tämä on virkistävää, ja palkitsevaa. Samalla se helpottaa peliä liiaksi. Normaalilla vaikeusasteella Resistance 3 alkaa haastavana, ja muuttuu loppua kohden ylihelpoksi varsinkin kokeneemmille räiskyttelijöille. Esimerkiksi kolmannelle tasolle noussut haulikko sytyttää vastustajat tuleen. Toisen tason kiikarikivääri puolestaan merkkaa tähtäimen läpi katsoessa jopa piilossa olevien vihollisten päät maalitauluksi, helpottaen kokemusta kenties väärällä tavalla.

Mitään peliä ei voi luonnollisesti voi pelata väärin, ja kokemus on aina subjektiivinen. Mutta Resistance 3:n vahvuus piilee sen arsenaalissa, ja pelin helpottuminen rampauttaa kokemusta liikaa. Päräyttävän alun jälkeen, jossa käydään eeppisiä taisteluita valtavia Chimeiroja vastaan Josephin taistelu muuttuu näet varsin yllätyksettömäksi komppaamiseksi pitkin putkimaisia kenttiä. Tässä vaiheessa toiminta nousee nopeasti pelin jalustalle, ja pelkkää täysin ylivoimaista kolmannen tason Bulleyea käyttämällä on mahdollista raivata koko pelin viimeinen kolmannes läpi. Tämä ei luonnollisesti ole tarkoitus, ja muuttaa pelin tylsäksi.

Resistance 3 on kaksijakoinen kokemus. Itse pelimekaniikka on jälleen nostettu esiin, ja tällä kertaa kyse on enemmän räiskinnästä kuin eeppisestä juonesta. Valitettavasti Alukupuolen varsin mielenkiintoiset kentät muuttuvat loppua kohden pelkäksi putkijuoksuksi, joka ei oikein istu alun tunnelmaan. Edellisen osan loistava co-op pelimuoto on taasen tiputetty tyystin pois, ja tällä kertaa kavereiden kanssa pelattava kampanja on pelkästään toisinto yksinpelistä. Moninpeli ei juuri tuo kenttään mitään uutta, mutta on silti viihdyttävää arsenaalin rikkauden tähden.

Tämä luo jossain määrin jakomielitautisen kuvan pelistä, sillä kehittäjä ei oikein näytä tietävän mihin suuntaan sarjaa pitäisi viedä. Oma mielipiteeni olisi keskittyä eeppiseen juoneen, vaikka toisen osan co-op oli myös äärimmäisen viihdyttävää. Mihin Insomniac ikinä päätykään, heidän tulisi tiedostaa etteivät he pysty molempiin. Tämä ei ole haukku, sillä äärimmäisen harva pystyy. Resistance 3 tuntuukin pikemmin esiosalta, ja sarjan uudelleenlämmittelyltä.

Heikki Takala

 

Lisää aiheesta

Resistance 3 ja Insomniac Games – ”Pyrimme luomaan epätoivoisen selviytymistaistelun”

Microsoft ja Sony ovat kuitenkin itsepintaisesti pitäneet itsellään kaksi lajityypin edustajaa. Microsoftilla on Halot ja Gears of Warit, Sonyllä Killzonet ja Resistancet. Viimeksimainittu loikkaa juuri kolmanteen pääpeliinsä, minkä kunniaksi nappasimme Insomniac Gamesin pelisuunnittelija Cameron Christianin ja käsikirjoittaja Jon Paguettean haastatteluumme.

Resistance 2 (PS3)

Resistance: Fall of Man oli monille se PlayStation 3:n merkittävin julkaisupeli. Vaikka pelissä oli puutteensa, se näytti hyvältä, yksinpeli toimi riittävän hyvin ja moninpeli viehättää edelleen. Resistance 2 jatkaa melko samanlaisilla urilla, joskin joiltain osa-alueiltaan parantaen, toisiltaan heikentäen. Siinä on selvät puutteensa, yksinpeli on karvas pettymys ja moninpeli muistetaan vielä vuosien päästä PlayStation 3:n valiona.

PlayStation 3:n julkaisupelit testissä osa 2

Pohjimmiltaan Resistance on pitkälle skriptattuihin tapahtumiin nojaava 3d-räiskintä. Ennalta käsikirjoitetut tapahtumat tai niiden esiintyminen ylipäänsä ei häiritse läheskään yhtä pahasti kuin monissa muissa lajityypin peleissä, mutta aivan täysin kaavamaisuuksilta ei vältytä.

Lue myös

Warhammer 40K: Space Marine (PC, PS3, Xbox 360)

Garbage Truck Simulator 2011 (PC)

Super Street Fighter IV: Arcade Edition (PC, PS3, Xbox 360)

Driver: San Francisco (PC, PS3, Xbox 360)

Let’s Dance with Mel B (PS3, Wii, Xbox 360)

CreaVures (Mac, PC)

Bodycount -ennakko (PS3, Xbox 360)