Uusimmat

Rise of Flight (PC)

03.10.2009 15:30 Jukka O. Kauppinen

Ennen oli miehet rautaa ja lentokoneet puuta. Laivat samoin. Myös naiset olivat kauniimpia, elämä hienostuneempaa eikä mopoautoistakaan oltu kuultu.

Ensimmäisen maailmansodan ilmataisteluja kuvaava Rise of Flight ei kuitenkaan kuvaa historiallista todellisuutta järin romanttisesti. Pikemminkin täräyttävän ankarasti. Kaksitaso on kaunis katsoa mutta sodankäynti taivaan sinessä on kaukana leikistä. Pelinäkin.

Ei kuitenkaan romuteta mielikuvia heti alkuun. Ovathan nuo 1914-1918 käydyn suuren sodan lentokoneet herkistyttäviä. Kehitys oli nopeaa, sillä alkuun lentokoneita käytettiin vain tähystystehtäviin. Sitten lentäjät alkoivat heitellä toisiaan kävyillä, kivillä ja kranaateilla. Joku otti mukaan pistoolin, toinen haulikon. Koneisiin alettiin asentaa konekivääreitä ja nuo kierot germaanit keksivät tahdistimen, jonka avulla konekivääri pystyi ampumaan potkurin läpi. Varsin kehnosta Fokker Eindecker –hävittäjästä tuli tämän äimistyttävän keksinnön ansiosta sinitaivaiden kauhu, jonka myyttiselle maineelle sotahistoriassa vetää vertoja vain toisen maailmansodan aikaisen Tiger-panssarin legendaarisuus.

Ja sitten hommasta kävisi se vähäkin romanttisuus, koneet nopeutuivat, muuttuivat raskaammin aseistetuiksi ja tuhannet nuoret miehet menettivät henkensä raaoissa, armottomissa ilmataisteluissa. Monen kohtaloksi tuli pudota satojen metrien, kilometrien korkeudesta koneensa hylyssä. Ehkäpä kone ei edes palanut ilmassa. Jos liekki leimahti, niin toivottavasti ehdit hypätä koneesta tai ampua kuulan kalloosi, laskuvarjojakaan kun ei käytetty. Lentäjähän olisi saattanut hypätä pakoon ihan ehjästä koneestaan, pelkureita kun olivat.

Niin… Kauniita koneita, rohkeita miehiä ja kauheita kohtaloita. Saako niistä sitten hyvän pelin?

Erikoinen bisnesmalli

Rise of Flight kuvaa ilmasotaa 1917-1918, levittäen pöydälle tapahtumia niin keskusvaltain (Saksa) kuin ympärysvaltojen (Ranska, Britannia) silmin. Tarjolla on aimo annos niin harjoittelutehtäviä, yksittäisiä kahakoita kuin myös täysimittaisia kampanjoita, joissa luodaan uraa, kerätään mainetta ja suoriudutaan jos jonkinlaisista haasteista.

Simun lähtökohta on melko erikoinen, sillä peli yhdistelee erikoisella tavalla tavallista boksipeliä, nettipuolta ja mikromaksuja. Boksista asennettuna Rise of Flightissa on vain neljä lentokonetta: Spad 13.C1, Fokker  D. VII, Albatros  D. Va ja Nieuport 28.C1. Lisää koneita saa joko maksuttomien päivitysten kautta, tai sitten ostamalla niitä yksittäin nettikaupasta vajaalla kahdeksalla taalalla kappale. Nettikaupassa olevia koneita on kirjoitushetkellä 10 kappaletta, mutta osa niistä sisältyy päivityksiin.

Koska peli vaatii nettiyhteyden, niin positiivisena detaljina se osaa myös päivittää itsensä automaattisesti aina uusimpaan versioon. Ja kyllähän tuota latailua riittääkin: tähän mennessä pätsejä on valunut lähes gigan verran.

Lisäkoneiden maksullisuus ja pakollinen nettiaktivointi ovatkin olleet omiaan herättämään kiivaita tunteita joissakin simulentäjissä. Itse sanoisin, että eipä lennettävien koneiden maksullisuus niin haittaa, kun koneita on kuitenkin tarjolla riittävästi. Eikä kahdeksan taalaa ole hirveä hinta kauniista lentohäkkyrästä, kun summan tietää putoavan kokonaisuudessaan pelikehittäjän taskuun. Eiväthän reppanat saa edes sen vertaa, jos ostat peliboksin kaupasta.

Jos simun bisnesmalli ei tuota ongelmia, niin seuraavaksi pitää miettiä mitä konehuoneesta löytyy. Allekirjoittaneen muutaman vuoden vanha PC on selvinnyt kunnialla niin Kamoveilla kuin Brewstereillä lentämisestä, toimintamätkeet ja räiskinnätkään eivät ole tuottaneet ongelmia. Mutta Rise of Flight on tosissaan laitevaatimustensa suhteen. Uskollinen pelipetoni lankesikin polvilleen kaksitasojen edessä, sillä se täytti juuri ja juuri minimit. Lentokuntoon pelin sai vain pudottamalla resoluutiot, tekstuurit ja kaiken mahdollisen niin alas kuin ikinä mahdollista. Pisteet tekijöille kuitenkin siitä, että peli näyttää minimiasetuksillaankin hyvältä.

Kangashäkkyrä tusinalla vaijerilla vahvistettuna

Peli myös tuntuu hyvältä, kunhan sen saa säädettyä ja kaikki nappulatkin saa konffattua ohjaimilleen. Vaikka kyse on ensimmäisen maailmansodan varsin yksinkertaisista lentokoneista, niin komentoja ja namiskoja piisaa kuin IL-2:ssa konsanaan. Pelistä onkin onnistuttu tekemään yllättävän monimutkainen ja hankala. Tämän voi käsittää niin hyvällä kuin huonolla tavalla.

Säätäminen rasittaa etenkin alussa, sillä ohjaimia ja toimintoja ei voi konfiguroida pelin sisällä. Kaikki asetukset nuljutellaan kohdalleen alkuruudussa ennen pelin käynnistymistä. Kun peliä opettelee ja saa käsitystä tärkeimmistä nappuloista ja niiden järkevämmästä sijoittelusta, niin pelin sammuttaminen konffailuruutuun päästäkseen ei ole hirveän mukavaa. Etenkään lataukset kestävät minimikokoonpanolla häiritsevän kauan.

Mutta onneksi aurinko nousee kirkkaana, kun säätö on valmista. Kampanjatehtävät ovat monipuolisia ja ne luodaan dynaamisesti historiallisten esimerkkien mukaan. Lentotoiminta on monipuolista ja ehdottomasti haastavaa. Simun fysiikkamallinnus ja lentokoneiden toteutus on ensiluokkaista. Tässä todellakin tuntee lentävänsä lentävää puuhäkkyrää, joka tärisee, väpäjää ja hajoaa ympäriltä, kun sitä yrittää työntää vähänkin suurempaan nopeuteen.

Kangaspuilla lentäminen on toisaalta hauskaa, toisaalta hirveän vaativaa. Näillä sotiminen on hyvin erilaista myöhempään kalustoon verrattuna, sillä käytännössä on päästävä aivan vihollisten iholle, aseet jumittelevat, moottorit laukeavat ja näkyvyys ohjaamosta on konetyypistä riippuen surkea tai onneton. Nautinto riippuukin haetusta elämyksen tasosta. Ja realismiasetuksista.

Simun realismiasetukset ovat muuten erinomaisen kattavat ja niiden avulla pelin voi säätää sopimaan kohtuullisen kattavasti erilaisille pelaajille. Kuva kertonee riittävästi:

Miten hyvä peli Rise of Flight sitten oikein on? Varsin hyvä. Ehkä jopa häikäisevä. Riippuu mitä haet ja miten kova kone sinulla on. Jos haet aidosti vaativaa ja haastavaa simulaattoria, suosittelen. Lisää pisteitä, jos koet aidosti ilmailuhistorian omaksi asiaksesi. Tai haluat hyvää lennettävää, joka ei ole samanlainen pikkunippeliteknosimulaatio kuin vaikkapa DCS Black Shark. Mutta jos epäilet koneesi riittävyyttä, se ei todennäköisesti riitä. Ja kangaspuulentäminen on ihan eri juttu kuin vaikkapa toisen maailmansodan kapineilla kiitäminen.

Pelin mukana tulee kenttäeditori, jolla voi tehdä omia tehtäviä. Nettimoninpelikin löytyy kahdelle pelaajalle. Tosin se on vähintäänkin erikoisesti toteutettu: pelaaminen onnistuu vain kahdestaan ja vain cooperative-tilassa, eli yhdessä kaverin kanssa tekoälypilotteja vastaan.

Rise of Flightin voi ostaa sekä kaupasta boksipainoksena että digitaalisesti pelitalon omien sivujen kautta.

 

Tekijä: neogb
Julkaisija: neogb
Testattu:
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP/Vista, Intel Core 2 Duo 2,4 GHz, 6 Gt levytilaa, 512 Mt 3D-näytönohjain, 256 Kt/s internet-yhteys
Pelaajia: 1-2 (internet)
Pelin kotisivu: http://riseofflight.com
Jukka O. Kauppinen

 

 

 

Lue myös

Blazing Angels: Squadrons of WWII (PS3)

First Eagles: The Great Air War 1918 (PC)

Forklift Truck Simulator 2009 (PC)

GTR Evolution (PC)

Race Pro (360)

Steel Fury – Kharkov 1942 (PC)

Tales of Monkey Island Episode 3: Lair of the Leviathan (PC, Wii)

Tom Clancy’s H.A.W.X. (PC, PS3, 360)

 

Muropaketin uusimmat